|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 10
HAMLET.
Vahtiin tulen y�ksi;
Kenties se taasen tulee.
HORATIO.
Tulee varmaan.
HAMLET.
Jos hahmoss' armaan is�ni se tulee,
Ma sit� puhutan, vaikk' aukeis horna
Ja vaikenemaan vaatis. Pyyd�n teit�,
Jos t�h�n saakka n�yn peitt�� voitte,
Siit' olkaa hiiskumatta vastakin.
Ja vaikka mit� tapahtuis t�n' y�n�,
Se merkitk��, mut vaiti siit� olkaa;
Palkitsen rakkautenne. Herran haltuun!
Terassill' ennen kahtatoista teid�t
Siis kohtaan.
KAIKKI.
Teid�n palvelijanne.
HAMLET.
Ei, yst�v�ni niinkuin min� teid�n.
Hyv�sti!
(Horatio, Marcello ja Bernardo menev�t.)
Aseiss' is�nik� haamu!
Ei oikein laita; konnuutt' aavistan.
Jos y� jo oisi! Hiljaa, sielu, siksi!
Ty�t kehnot ihmissilm� ilmi saa,
Vaikk' allensa ne peitt�is vankka maa.
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Huone Poloniuksen talossa.
(Laertes ja Ophelia tulevat.)
LAERTES.
Kaluni laivall' ovat; hyv�sti!
Kun tilaisuutta on ja tuulet sopii,
�l' uinaa, sisko, tietoj' anna mulle.
OPHELIA.
Sit' ep�iletk�?
LAERTES.
Mit� Hamletiin
Ja h�nen lemmenvehkeisiins� tulee,
Se tapaa vaan on, veren tuoma oikku,
Kev�inen kukka, varhainen, mut hento,
Suloinen, mutta pian haihtuvainen,
Vaan tuoksua ja hetken huvitusta,
Ei muuta.
OPHELIA.
Eik� muuta?
LAERTES.
Ei, ei muuta.
N�et, luonnon varttuess', ei yksin ruumis
Ja j�nteet vartu; kun tuo templi kasvaa,
Edistyy sielun sek� hengen voimat
Samassa my�s. Kenties h�n nyt sua lempii,
Ja viel' ei tahdon puhtautta tahraa
Likainen vilppi; mutta varo, h�ll�
Suur' arvo on, eik' omaa tahtoa,
Sill' itse h�n on s��tyns' alamainen;
H�n ei saa, halvan kansan lailla, itse
Valita; sill� valtakunnan etu
Ja onni riippuu h�nen naimisestaan,
Ja senvuoks h�nen valintansa m��r��
Sen ruumiin suostumus, min p�� h�n on.
Jos nyt h�n sanoo sua lempiv�ns�,
Niin viisast' on h�nt' uskoa sen verran,
Kuin s��tyns� ja asemansa mukaan
H�n teossa voi n�ytt��; siis sen verran,
Kuin Tanskan kansan yhteis-��ni my�nt��.
Siis varo, mik� tahra kunnialles,
Jos, liiaks suostuin h�nen lauluihinsa,
Syd�mmes hukkaisit ja puhtaan aartees
Avaisit hillitt�m�n himon saaliiks.
Ophelia, kallis sisko, varo tuota;
Ja lempes j�lkijoukoss' aina pysy,
Himojen vaaroist', iskuist' et�h�ll�.
Sive'in impi on jo tuhlaavainen,
Jos kuulle sulonsa h�n paljastaa.
Parjaajan ruoskaa puhtainkaan ei v�lt�;
Sy� usein mato kev��n kukkaset,
Viel' ennenkuin ne silmikostaan puhkee;
Ja nuoruudenpa raittiiss' aamukasteess'
On ilmanhengen myrkky tarttuvaisin.
Siis varo! Pelko luotettavin suoja
Ja nuoruus pahin viettelysten tuoja.
Previous Page
| Next Page
|
|