|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 63
-- Corpo di Bacco! (italialainen kirous), -- sanoi rautatiesihteeri,
joka antoi minulle k�skyn, -- �lk�� n�ytt�k� noin synk�lt�, mies. Kyll�
siit� hyv�t juomarahat l�htee. Tied�ttek� ket� l�hdette viem��n?
-- En tied�.
-- Ettek� tosiaankaan. Ruhtinas Loredanoa, Neapelin l�hettil�st�.
-- Loredanoako! -- �nkytin vastaukseksi. -- Mik� Loredano? Olihan
markiisi --
-- Oikein. H�n oli markiisi viel� muutamia vuosia takaperin; mutta nyt
on h�n kohonnut ruhtinaaksi.
-- H�n taitaa jo olla sangen vanha mies?
-- Vanhako? On kyll�! Mutta mit� se haittaa? Onpa h�n terve, iloinen ja
pulska kuin ainakin. Oletteko ennen n�hnyt h�nt�?
-- Olen, -- vastasin, k��nt�en pois kasvoni, -- olen min� n�hnyt h�net
-- monta vuotta sitten.
-- Oletteko kuullut h�nen naimisestaan?
Min� pudistin p��t�ni.
Sihteeri purskahti nauruun, hieroi k�si��n ja nosti olkap�it��n. --
Kummallinen asia se on, -- sanoi h�n. -- Siit� oli kauhean paljon
juttuja aikanansa. H�n oli nainut jalkavaimonsa -- aivan tavallisen
halvan tyt�n -- genovalaisen -- hyvin kauniin. Mutta tietysti ei h�nt�
oteta vastaan mihink��n seuroihin. Eik� kukaan k�y h�nen luonaan
vieraana.
-- Nainutko h�net! -- huusin. -- Se on mahdotonta!
-- Vaan totta, sen vakuutan.
Min� nostin k�teni otsalle. Tuntui silt� kuin olisin saanut kolahduksen.
-- Onko rouvakin -- onko rouvakin mukana?
-- On kyll� -- h�n on aina ruhtinaan mukana -- h�n ei p��st� h�nt�
milloinkaan pois n�kyvist��n. Saattepa n�hd� h�nt� -- la bella duchessa!
(kaunista ruhtinaan rouvaa).
N�in sanoen h�n taas purskahti nauruun, hieroi k�si��n, ja sitten h�n
meni takaisin virkahuoneesensa.
P�iv� kului, tuskin muistan kuinka se kului, paitsi ett� koko syd�meni
oli raivon ja katkeruuden myrskyss�. Kello 7.25 illalla oli tavallinen
p�iv�ty�ni tehty; kello puoliv�liss� yksitoista olin taas asemalla. Olin
jo tarkastanut veturia, k�skenyt koneenl�mmitt�j�n sytytt�� tulta,
varustanut �ljy� voiteeksi koneesen, sanalla sanoen kaikki oli
valmistettu. Silloin, kun juuri vertasin kelloani asemakelloon, tarttui
joku k�sivarteeni ja ��ni kuiskasi korvaani:
-- Oletteko te veturinkuljettaja, joka l�htee t�t� ylim��r�ist� junaa
viem��n?
Puhujaa en ollut ik�n� ennen n�hnyt. H�n oli pieni, mustanverinen mies,
paksu kaulavaate kaulassa, siniset silm�lasit, musta, tuuhea parta,
hattu silmill�.
-- Te olette k�yh� mies, arvaan min�, -- sanoi h�n kuiskaten
kiireisell�, kiihke�ll� ��nell� -- ja, niinkuin kaikki k�yh�t, ette
suinkaan panisi pahaksi, jos teill� olisi enemm�n rahaa. Tahtoisitteko
ansaita parituhatta florinia?
-- Mill� keinolla?
-- Hst! Pys�htyyh�n juna Padovassa ja jatkatte sitte eteenp�in Brentan
sillalle.
Min� ny�k�ytin p��t�ni.
-- Mit� jos ette niin tekisik��n! Mit� jos pys�hdyspaikassa ette
lakkauttaisikaan h�yry�, vaan hypp�isitte pois veturista ja antaisitte
junan juosta edelleen!
-- Mahdotonta! Siit� paikasta on tulva vienyt seitsem�nkymmenen kyyn�r�n
verran rautatiet�, ja --
Previous Page
| Next Page
|
|