|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 64
-- Vaiti! Sen tied�n. Pelastakaa vain itsenne ja antakaa junan menn�. Se
olisi vain tapaturma.
Ruumiini tuntui vuoroin j��kylm�lt�, vuoroin tulikuumalta. Minua
vapisutti. Syd�meni rupesi kovasti sykkim��n ja henke�ni ahdisti.
-- Miksi minua n�in kiusaatte? -- sanoin �nkytt�en.
-- Italian t�hden, -- kuiskasi h�n, -- vapauden t�hden. Kyll� tied�n,
ett� olette muukalainen; mutta voittehan kuitenkin olla meid�n
yst�v�mme. T�m� Loredano on maansa pahimpia vihollisia. Kas t�ss�
kaksituhatta florinia.
Min� ty�nsin kiivaasti pois h�nen k�tens�.
-- Ei -- ei, -- sanoin. -- Ei mit��n verirahaa. Jos sen teen, niin en
tee sit� rahan, enk� Italiankaan t�hden. Min� teen sen koston t�hden.
-- Koston t�hden! -- kertoi h�n.
Samassa annettiin k�sky tuoda veturi asemasillalle. Sanaakaan lis��m�tt�
hypp�sin yl�s veturiin. Kun sielt� katsahdin alas samalle paikalle, oli
outo mies poissa.
Min� n�in heid�n asettuvan paikoillensa -- ruhtinaan ja h�nen rouvansa
sek� sihteerin, kotipapin, lakeijan ja palvelian. Min� n�in
asemap��llik�n kumartaen saattavan heit� vaunuun ja seisovan avop�in
oven edess�. Heid�n kasvojaan en voinut eroittaa; asemasillalla oli
liian pime� ja koneen tulen valo liian h�ik�isev�. Mutta tunsinpa
kuitenkin Gianetan kookkaan vartalon sek� h�nen p��ns� asennon. Min�
luulen, ett� olisin h�net tuntenut, vaikka ei olisikaan minulle sanottu
kuka h�n oli. Sitten kondukt��rin pilli vihelsi ja asemap��llikk� teki
viimeisen kumarruksensa. Min� p��stin h�yryn koneesen, ja me l�ksimme.
Vereni kiehui. En en�� vapissut, enk� ep�illyt. Minusta tuntui kuin
kaikki hermoni olisivat olleet rautaa, ja joka veren pisara t�ynn�
kostotuumia. Gianetta oli nyt k�siss�ni; h�n oli saava rangaistuksensa.
H�nen piti kuolla -- h�nen, jonka t�hden olin tahrannut sieluni paraan
yst�v�ni verell�. Kaikessa rikkauden ja kauneuden ylt�kyll�isyydess��n
oli h�n nyt kuoleman oma, eik� mik��n ihmisvoima voinut pelastaa h�nt�!
Pys�yspaikka toisensa per�st� lensi sivuitse. Min� panin enemm�n h�yry�
liikkeelle. Min� k�skin koneenl�mmitt�j�n m�tt�� vahvasti hiili� ja
lietsoa ne ilmituleen. Olisin tahtonut ajaa kilpaa tuulen kanssa, jos
olisin voinut. Yh� joutuisammin, joutuisammin -- aidat ja puut, sillat
ja pys�yspaikat v�l�hteliv�t ohitse -- kyl�t katosivat samassa kuin
olivat tulleet n�kyviin -- lenn�tinlangat hyppeliv�t yl�s ja alas ja
kietoutuivat yhteen -- niin kauheaa vauhtia k�vi kulkuni. Yh�
joutuisammin, joutuisammin, vaikka koneenl�mmitt�j� jo alkoi n�ytt��
kalpealta pelosta, eik� olisi tahtonut en�� lis�t� polttoainetta
tulisijaan. Yh� joutuisammin, joutuisammin, kunnes tuuli kovana viimana
puhalsi kasvoihimme ja esti meit� hengitt�m�st�.
En aikonutkaan itse�ni pelastaa. Min� aioin menn� surmaan muiden muassa.
Hulluna kuin olin -- min� uskon aivan lujasti, ett� silloin olin
kerrassaan hulluna -- tunsin kuitenkin syd�mess�ni v�h�n s��li� vanhaa
miest� ja h�nen seuralaisiaan kohtaan. Mielell�ni olisin my�s, jos
mahdollista, pelastanut miesparan vieress�ni. Mutta me kuljimme
semmoista vauhtia, ett� kaikki pelastus oli mahdotonta.
Vicenza j�i taaksemme -- me olimme siit� vain vilahdukselta valoa
n�hneet. Pojana lensi sivuitse. Padovassa, johon nyt vain oli
puolentoista peninkulman matka, matkustajieni piti astua ulos. Min� n�in
koneenl�mmitt�j�n katsovan minua moittivasti. Min� n�in h�nen huulensa
liikkuvan, vaikken kuullut sanaakaan. Min� n�in kuinka h�nen moittiva
katseensa yht'�kki� muuttui kuoleman peloksi, ja silloin -- armollinen
Jumalani! -- samassa huomasin, ettemme en�� olleet kahdenkesken
veturissa.
Siin� oli nyt kolmaskin mies -- kolmas mies oikealla puolellani, kun
sit� vastoin koneenl�mmitt�j� seisoi vasemmalla, -- pitk�, kookas mies,
jonka tukka oli lyhyt ja kiharainen, matala skottlantilaislakki p��ss�.
Ensi s�ik�hdyksess�ni vet�ydyin askeleen taaksep�in; h�n astui
l�hemm�ksi, asettui paikalleni veturissa ja lakkautti h�yryn. Min�
aukaisin suuni puhuakseni h�nelle; h�n k��nsi hitaasti kasvonsa minun
puoleeni ja katsoi minua silmiin.
Se oli Matti Price!
Rinnastani p��si pitk�, hurja huuto, min� nostin kuin hullu k�sivarret
p��ni ylitse, ja kaaduin ik��nkuin kirveell� olisi isketty.
Previous Page
| Next Page
|
|