Mugbyn risteys by Charles Dickens


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 60

-- Min� tarkoitan, ett� me olisimme menneet naimisiin, Gianetta ja min�.

�killinen vimman, ylenkatseen ja uskomattomuuden myrsky riehahti
syd�mess�ni, kun sen kuulin; se n�kyi saattaneen minut aivan
j�rjett�m�ksi.

-- _Sin�!_ -- huusin. -- Gianettako olisi mennyt naimisiin sinun
kanssasi! Sit� en usko!

-- Soisinpa etten olisi uskonut sit� itsek��n, -- sanoi h�n, katsoen
yl�s ik��nkuin h�mm�styen minun vimmaani. -- Mutta h�n lupasi tulla
vaimokseni, ja min� uskoin silloin h�nen puhuvan totta.

-- Minullepa h�n muutamia viikkoja sitten vakuutti, ettei h�n menisi
milloinkaan sinun kanssasi naimisiin.

H�nen poskensa punastuivat, h�nen otsansa synkistyi; mutta vastatessansa
h�nen ��nens� oli yht� rauhallinen kuin ennenkin.

-- Vai niin! -- sanoi h�n. -- Se on vain yksi petos lis�ksi. Minulle h�n
sanoi hyl�nneens� kosimisesi; siit� syyst� me pidimme kihlauksemme
salassa.

-- Puhu t�ytt� totta, Matti Price, -- sanoin min�, melkein mielipuolena
luulevaisuudesta. -- Tunnusta, ett� jok'ainoa sanasi on valhetta!
Tunnusta, ett� olet Gianetalta saanut rukkaset ja ett� pelk��t minulle
ehk� onnistuvan paremmin kuin sinulle. Ja niin ehk� onnistuneekin --
ehk� onnistuneekin viimein!

-- Oletko hullu! -- huusi h�n. -- Mit� tarkoitat?

-- Sit�, ett� arvelen juttusi paljaaksi juoneksi, jolla tahtoisit saada
minut pois tielt� Englantiin. En usko sanaakaan todeksi koko
tarinastasi. Sin� olet valehtelija, ja min� vihaan sinua.

H�n nousi istualta, laski toisen k�tens� tuolin selk�nojalle ja katsoi
minua ankarasti silmiin.

-- Jos et olis Benjamin Hardy, -- sanoi h�n lujalla ��nell�, -- niin
eip� sinun raatoosi j�isi paljon henke�!

Tuskin olivat ne sanat p��sseet h�nen suustaan, niin karkasin h�nen
kimppuunsa. En ole koskaan voinut selv��n muistaa mit� sitten tapahtui.
Kirous -- kolahdus -- taistelu -- silmitt�m�n vimman hetki -- parahdus
-- monta ��nt� sekaisin -- outoja kasvoja ymp�rill�. Sitten n�in Matin
makaavan avuksi rient�neen miehen k�sivarrella. Itse seisoin vapisevana,
h�mm�styneen�. Puukko putosi k�dest�ni. Verta n�kyi lattialla, verta
k�dess�ni, verta Matin paidassa. Ja sitten kuulin nuo kauhistuttavat
sanat:

-- Voi, Ben, sin� olet murhannut minut!

Eip� h�n kuollut kuitenkaan silloin ja siell�. H�n vietiin l�himp��n
sairashuoneesen ja makasi muutamia viikkoja elon ja kuolon vaiheella.
H�nen tilansa sanottiin olevan vaikean ja vaarallisen. Puukko oli
iskenyt juuri kaulaluun alapuolelle ja sattunut keuhkoihin. H�n ei
voinut puhua eik� k��nty�, tuskin oikein henke�k��n vet��. Ei h�n
jaksanut itse nostaa p��t��nk��n, jos juoda tahtoi. Min� istuin h�nen
vieress��n y�t, p�iv�t, koko sen surullisen ajan. Min� luovuin virastani
rautatiell�; min� muutin pois asunnostamme Vicolo-Balbo kadun varrelta;
min� koetin unohtaa, ett� Gianetta Coneglia nimist� naista olikaan
olemassa. Min� elin ainoastaan Matin t�hden; ja h�n, luullakseni,
pikemmin minun kuin oman itsens� t�hden koetti pysy� hengiss�. N�in�
katkerina, hiljaisina tuskan ja katumuksen hetkin�, jolloin ei kukaan
muu paitsi min�, saanut tuoda h�nelle juomista tai kohentaa h�nen
p��nalaistansa, palasi vanha yst�vyytemme viel� uskollisempana,
lujempana kuin mit� se olikaan ollut. H�n antoi minulle anteeksi
t�ydesti ja vapaaehtoisesti, Ja kiitollisuuteni osoitukseksi olisin min�
mielell�ni antanut henkeni.

Viimeinkin tuli kirkas kev�taamu, jona h�n haavasta parantuneena, vaan
viel� heikkona kuin lapsi, astui horjuvin askelin ulos sairashuoneen
portista, nojauten minun k�sivarteeni. H�n ei ollut aivan terve eik�,
sen kauhistuksekseni ja tuskakseni kuulin, voinut koskaan tullakaan
terveeksi. Hyv�ll� hoidolla h�n saattoi el�� muutamia vuosia; mutta
keuhkot olivat auttamattomasti vialla, eik� h�nest� ik�n� voinut tulla
aivan tervett�, t�ysivoimaista miest�. N�m�t sanat sanoi sairashuoneen
ylil��k�ri minulle salaa, kun sanoin j��hyv�iset; h�n neuvoi, ett�
veisin Matin viel� l�mpim�mp��n ilmanalaan.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 26th Dec 2025, 8:18