|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 58
-- Te olette hyv� yst�v�nne puhemies, -- vastasi h�n ylpe�sti. --
Matteon pit�isi olla hyvin kiitollinen teille. Te olette tehnyt enemm�n
kuin mit� h�n ik�n� on tehnyt teid�n puolestanne.
-- Antakaa minulle vastaus, Jumalan t�hden, -- huusin min�, -- sallikaa
minun menn�!
-- Menk�� tai viipyk�� miten tahdotte, Signor Inglese (herra
Englantilainen) -- vastasi h�n. Enh�n min� teit� pid�t�.
-- K�skettek� minun l�hte�?
-- Beata Madre (Autuas Neitsyt), en suinkaan!
-- Tahdotteko tulla vaimokseni, jos j��n?
H�n purskahti suureen nauruun -- iloiseen, pilkalliseen, sulosoivaan
nauruun, joka hel�hti kuin hopeakello.
-- Liian paljon te vaadittekin!
-- Ei mit��n muuta, kuin mit� te n�in� viimeksi kuluneina viiten�,
kuutena kuukautena olette antanut minulle syyt� toivoa!
-- Aivan samoin Matteokin puhuu. Aika ik�vi� olette kumpainenkin!
-- Voi Gianetta! -- sanoin innokkaasti, -- ole toki vain hetken aikaa
vakava! Min� olen tosin sivistym�t�n mies, sit� en kiell� -- en mill��n
tavalla kyllin hyv� tai taitava teille kelvatakseni -- mutta min�
rakastan teit� kaikesta syd�mest�ni, eik� keisarikaan voisi tehd�
enemp��.
-- Siit� olen sangen iloinen, -- vastasi h�n, -- enk� soisikaan ett�
v�hemm�n rakastaisitte minua.
-- Sitten ette suinkaan tahdo saattaa minua onnettomaksi! Tahdotteko
luvata minulle?
-- En lupaa mit��n, -- sanoi h�n, uudestaan purskahtaen nauruun; --
paitsi sen etten mene naimiseen Matteon kanssa!
Paitsi sen ettei menisi naimiseen Matteon kanssa! Ainoasti sen! Ei
yht��n toivoa her�tt�v�� sanaa minulle itselleni. Ei mit��n muuta kuin
ett� h�n hylk�si yst�v�ni. Siit� sain, jos voin, ottaa itselleni
lohdutusta ja itsek�st� iloa ja jonkunlaista halpaa rauhallisuutta. Ja
niinp� min�, h�pe�kseni sen tunnustan, teinkin. Min� tartuin kiinni
tuohon turhaan toivoon ja, hullu kuin olin, annoin h�nen taas p��st�
ilman selv�� vastausta. Siit� p�ivin en en�� yritt�nytk��n hillit�
mielt�ni, vaan riensin umpisilmin eteenp�in -- turmiota kohti.
Lopulla minun ja Matin v�li niin paheni, ett� julkiriita n�kyi olevan
l�hell�. Me kartimme toinen toistamme, tuskin vaihdoimme kymmenkunnan
sanaa p�iv�ss�, ja luovuimme kaikista vanhoista tavoistamme. Siihen
aikaan -- minua kauhistuttaa sit� muistellessani -- oli monta hetke�,
jolloin tunsin vihaa h�nt� kohtaan.
N�in kului viel� nelj�, viisi viikkoa, jolla ajalla juopa meid�n
v�lill�mme yh� syveni ja leveni p�iv� p�iv�lt�. Helmikuu tuli, ja
helmikuun kanssa karnevaali.[1] Genovassa, niin sanottiin, se sin�
vuonna oli tavattoman ik�v�; ja niinp� se taisi todella olla. Sill�
paitsi siell�-t��ll� p��katujen varrella ikkunasta riippuvia lippuja ja
juhlapukuisia naisia, ei n�kynyt mit��n muuta ilon merkki�. Toisena
karnevaalip�iv�n�, muistaakseni, palasin illan h�m�r�ss� Genovaan,
oltuani koko p�iv�n junassa. Asemahuoneen etehisess� tapasin Matti
Pricen. H�n astui luokseni ja laski k�tens� minun k�sivarrelleni.
[Footnote 1: Katolisissa maissa tavallinen laskiaisilo.]
-- Sin� tulet my�h��n, -- sanoi h�n. -- Min� olen jo melkein tunnin ajan
odotellut sinua. Sy�mmek�s illallisen yhdess� t�n��n?
Herkk�tunteinen kuin olen, her�si minussa heti entiset paremmat tunteeni
kuullessani t�m�n yst�vyyden osoituksen.
-- Oikein mielell�ni, Matti, -- vastasin; -- menemmek� Gozzolin
ravintolaan?
-- Ei, ei, -- sanoi h�n kiireesti. -- Johonkuhun rauhallisempaan
paikkaan -- johonkuhun paikkaan miss� voimme kesken�mme puhella. Minulla
on jotakin sanomista sinulle.
Previous Page
| Next Page
|
|