Mugbyn risteys by Charles Dickens


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 56

En tahdo kauemmin viipy� t�ss� osassa kertomustani. Kuinka tein ty�t�
kunnes oppiaikani oli kulunut loppuun, kuinka t�ysin palveltuani ja
tultuani taitavaksi ty�mieheksi otin Matin auran kurjesta luokseni
Mustalle maalle, miss� h�n tuli osalliseksi asunnostani, palkastani,
opistani, sanalla sanoen kaikesta mit� minulla oli; kuinka h�n
luonnostaan ter�v�ll� p��ll��n ja vakavalla innollaan k�vi tiet�ns�
eteenp�in, askel askeleelta, kunnes viimein tuli ensim�iseksi mieheksi
t�ll� alalla; kuinka, kaikkien n�iden vuosien kuluessa onnen,
vastoink�ymisten ja ponnistusten vaihdellessa, vanha poikayst�vyytemme
ei koskaan j�rk�ht�nyt eik� h�ltynyt, vaan kesti ja kasvoi meid�n
kasvaessamme ja voimistui meid�n voimistuessamme -- kaikkia n�it�
asioita ei minun ole tarvis muuta kuin sivumennen mainita.

T�ll� ajalla, -- muistettavaa on, ett� puhun niist� ajoista, jolloin
Matti ja min� viel� olimme kolmenkymmenen p�iv�puolella -- tapahtui,
ett� meid�n tehtaastamme tilattiin kuusi ensim�isen luokan veturia,
joiden piti kulkea uutta, silloin vasta tekeill� olevaa rautatiet�
Torinon ja Genovan v�lill�. Ensikertaa meid�n teoksiamme vasta Italiaan
tilattiin. Niit� oli mennyt Ranskaan, Hollantiin, Belgiaan ja Saksaan;
vaan ei yht��n viel� Italiaan. T�m� tilaus oli siis sangen t�rke�, sit�
t�rke�mpi koska Alppientakaiset yst�v�mme vasta nykyisin olivat
ruvenneet rautateit� rakentamaan, ja ep�ilem�tt�, niit� jatkaessansa,
tarvitsisivat viel� paljon meid�n kelvollisia englantilaisia teoksiamme.
Sent�hden meid�n tehtaamme Birminghamissa ryhtyi ty�h�n kaikin voimin,
pitensi ty�aikaamme, enensi palkkaamme, pestasi lis�ty�miehi�. Se oli
p��tt�nyt, jos sit� saattoi ahkeruudella ja tarkkuudella saavuttaa,
p��st� ensim�iseksi Italian ty�markkinoilla, ja pysy� siin�. Se ty�
menestyikin ansion mukaan. Nuo kuusi veturia valmistuivat ajallaan,
viel�p� pantiin laivaan, l�hetettiin ja saatettiin perille sellaisella
t�sm�llisyydell�, ett� italialainen asiamies oli aivan h�mm�styksiss��n.
Voittepa uskoa kuinka ylpe� min� olin, kun n�in, ett� olin m��r�tty
veturien kuljetusta valvomaan. Pari apulaista minulla piti olla; yhdeksi
niist� minun pyynn�st�ni otettiin Matti. N�in nautimme taas yhdess�
el�m�mme ensim�ist� suurta pyh�p�iv��.

Sep� oli ihmeellinen muutos kahdelle Birminghamin ty�miehelle, jotka
suoraa p��t� olivat tulleet Mustasta maasta. Satumainen kaupunki, jonka
taustan Alpit puoliympyr�n� muodostivat; satama t�ynn� eriskummallisia
aluksia; ihmeen ihana sininen taivas ja viel� sinisempi meri; maalatut
talot rantalaiturin kupeella; vanhanaikuinen tuomiokirkko, mustasta ja
valkeasta marmorista; hohtokivikauppiasten katu, joka johdatti mieleen
tuhannen ja yhden y�n tarinoita; palatsikatu ja sen maurilaiset pihat,
suihkukaivot ja appelsiinipuut, vaimot, jotka aina k�viv�t harsotettuina
kuin morsiamet; kaleeriorjat, jotka olivat kaksittain yhteen kahlitut;
pappien ja munkkien juhlakulkueet; alinomainen kirkonkellojen soiminen;
oudon kielen rengotus; ilman omituinen kirkkaus ja selkeys -- kaikki
n�m�t ihmeet tekiv�t sen, ett� me ensi p�iv�n k�velimme niinkuin unessa,
aivan kuin lapset markkinoilla. Ennen viikon loppua me olimme suostuneet
rupeamaan Torinon--Genovan rautatien palvelukseen ja i�ksi p�iviksi
k��nt�neet selk�mme Birminghamille. Emme voineet vastustaa paikan
ihanuutta ja suurten palkkojen kiusausta.

Nyt alkoi uusi el�m� -- el�m�, joka oli niin liikkuva ja terveellinen,
niin t�ynn� p�iv�npaistetta ja raitista ilmaa, ett� me v�list�
kummastelimme kuinka niin kauan olimme tulleet toimeen tuossa synk�ss�
Mustassa maassa. Me kuljimme alinomaa edes-takaisin rautatiet�mme.
V�liin olimme Torinossa, v�liin Genovassa, koetellen uusia vetureita ja
auttaen uusia is�nti�mme vanhalla kokemuksellamme.

Genovan me kuitenkin valitsimme asuntopaikaksemme; siell� me vuokrasimme
pari kamaria puodin yl�puolella, syrj�kadun varrella, joka kaupungin
korkeammasta korttelista ulottui alas merenrantaan. Se oli soukka pieni
katu, vaan t�ynn� eloa; niin jyrkk� ja v��r�, etteiv�t mitk��n rattaat
p��sseet sit� kulkemaan, ja niin soukka, ett� taivas sen yl�puolella
n�ytti vain siniselt� nauhankaistaleelta. Joka talossa kuitenkin oli
kauppapuoti, jonka tavarat t�yttiv�t puoleksi katuk�yt�v�n, taikka
seisoivat kasoina kummallakin puolella ovea, taikka riippuivat ik��nkuin
koristuksina alas balkongeilta. Ja kaiken p�iv��, aamun koitosta
h�m�r��n asti, tungeskeli t�ll� kadulla lakkaamaton ohikulkijain virta
edes ja takaisin sataman ja kaupungin korkeamman korttelin v�li�.

Talonem�nt�n� oli meill� hopeasep�n leski, joka el�tti itse��n
koristusten, huokeain hopeasep�n teosten, kampain, viuhkain sek�
norsunluisten ja kivihiilisten lelujen my�misell�. H�nen ainoa
tytt�rens�, Gianetta, joka oli apulaisena kaupassa, oli ihanin nainen,
mit� ik�n� olen n�hnyt. Nytkin, kun muistelen kuluneiden vuosieni
pitk��, ik�v�� jaksoa ja kuvaelen mieless�ni h�nt� (niinkuin viel� voin
tehd� ja teenkin) t�ydess� el�m�n hilpeydess�ns�, en voi h�nen
kauneudessaan keksi� v�hint�k��n vaillinaisuutta. En tahdo yritt��k��n
h�nt� kuvaamaan. En usko sit� runoniekkaakaan olevan olemassa, joka
saattaisi sit� sanoin selitt��. N�inp� kerran kuvan, joka oli johonkin
m��rin h�nen kaltaisensa -- ei puoltakaan vertaa niin suloinen, vaan
kuitenkin h�nen kaltaisensa. Minun tiet��kseni kuva yh� viel� riippuu
siell�, miss� min� sen viimeksi n�in, Louvren seinien sis�puolella.
Siin� kuvassa mustasilm�inen, kultatukkainen nainen katsoo olkap��ns�
yli ympyri�iseen peiliin, jota partasuumies h�nen takanansa pit��
k�dess��n. T�m� mies, niin kuulin, oli maalarin oma kuva, nainen h�nen
rakastettunsa. En ole koskaan n�hnyt toista maalausta, joka t�lle olisi
vertoja vet�nyt, ja kuitenkaan ei sit� voi nimitt�� samalla henk�yksell�
kuin Gianetta Conegliaa.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Thu 25th Dec 2025, 23:41