|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 55
-- Rouva Forbes pyysi kaikin mokomin, -- sanoin, -- ettette suinkaan
uskoisi h�nen eik� herra Forbesin antautuneen t�mm�iseen pahantekoon,
jolleiv�t olisi niin suuresti rakastaneet toisiansa ja olleet niin
suuressa rahan tarpeessa.
-- Niin, -- arveli sihteeri hymyillen, -- jos Kleopatran nen� olisi
ollut hiukan litte�mpi, niin maailman historia olisi mennyt toista
menoa!
Haararata N:o 5.
Konesepp�.
H�nen nimens�, herra, oli Matthew Price; minun nimeni on Benjamin Hardy.
Meid�n syntym�p�iviemme v�li� oli vain pari p�iv��. Me olimme yhdess�
kyl�ss� kasvaneet ja yht� koulua k�yneet. En voi muistaakaan semmoista
aikaa, milloin emme olisi olleet paraita yst�vyksi�. Poikinakin ei
meid�n mieleemme olisi sattunut riidell� kesken�mme. Kaikki ajatuksemme,
kaikki tavaramme olivat silloin yhteiset. Me olisimme pelotta, vaikka
kuoloonkin asti, pit�neet toinen toisemme puolta. Se oli senkaltaista
yst�vyytt�, mist� v�list� kirjoissa luetaan, lujaa ja j�rk�htym�t�nt�,
kuin nuot korkeat _Torhuiput_ meid�n kotiseuduillamme, totista kuin
aurinko taivaalla.
Chadleigh oli meid�n kyl�mme nimi. Korkealla yl�puolella laitumina
olevia alankomaita, jotka levisiv�t jalkojemme juuressa ik��nkuin
��ret�n viheri�inen j�rvi ja haihtuivat taivaan rannalla sumuun, oli
maakivist� rakennettu pikku kyl�mme saanut sijansa hyvin suojatussa
notkossa, juuri vuoriston ja alankomaan keskipaikoilla. Meid�n
yl�puolellamme kohosi vuoristo, harjanne harjanteen, viete vietteen
vieress�. Enimm�ksi osaksi se oli autiota, lakeaa; ainoasti siell�,
t��ll� n�kyi pieni pellon saarreke tai istutettu m�nnikk�. Ylimp�n�
kaikista t�rr�ttiv�t summattomat, harmaat kukkulat, jyrk�t, yksin�iset,
yht� vanhat kuin vedenpaisumus. N�iden nimen� oli _Tor_ -- Druidin Tor,
Kuninkaan Tor, Linnan Tor j. n. e. Pyhi� paikkoja ne kuuluivat olleen
muinaisina aikoina; niiss� kruunattiin kuninkaita, poltettiin kokkoja,
uhrattiin ihmisi�, ja tehtiin kaikenlaisia verisi�, pakanallisia
temppuja. Luita oli niist� l�ytynyt, ja nuolenp�it� ja kulta- sek�
lasikoristuksia. Min� poikana pelk�sin n�it� Toreja, vaikken voinut
sanoa miksi; pime�n tultua en olisi tuonne yl�s noussut, vaikka mit�
olisi maksettu.
Olen jo maininnut, ett� olimme samassa kyl�ss� syntyneet. H�n oli
pienen, William Price nimisen vuokraajan poika, vanhin seitsem�st�
lapsesta. Minun is�ni, jonka ainoa lapsi olin, oli Ephraim Hardy,
Chadleighin sepp�, hyvin tunnettu mies noilla seuduin, eik� h�nen
muistonsa viel� nytk��n ole kadonnut. Tavallisesti pidet��n vuokraajaa
parempana miehen� kuin sepp��, tavallansa olisi siis voinut sanoa Matin
is�ll� olleen korkeamman arvon kuin minun is�ll�ni. Mutta itse asiassa
h�n ja h�nen seitsem�n lastansa, joille piti pienest� maapalstasta
hankkia leip��, oli yht� k�yh� kuin moni p�iv�l�inen. Minun is�ni,
sepp�, sit� vastoin, joka oli varakas, ahkera, suosittu ja antelias, oli
kyl�n arvokkaimpia miehi�. Kaikki nuo eroitukset eiv�t muuten v�h��k��n
liikuttaneet meit�, Mattia ja minua. Ei meille kumpaisellekaan koskaan
sattunut mieleen, ett� Matin takki oli kyyn�sp��n kohdasta rikkin�inen,
ja ett� meid�n yhteiset rahavaramme aina vaan otettiin minun
kukkarostani. Siin� oli meille kyllin, ett� me molemmat istuimme samalla
koulupenkill�, luimme l�ksymme samasta aapiskirjasta, tappelimme toinen
toisemme puolesta, peitimme toinen toisemme pahantekoja, ett� yhdess�
ongiskelimme, poimimme p�hkin�it�, kuljeksimme, k�vimme varastamassa
hedelmi� puutarhoista ja munia linnun pesist�, sanalla sanoen vietimme
yhdess� kaikki p�iv�n hetket luvallisissa sek� kielletyiss� askareissa.
Se oli onnellinen aika, vaan eih�n sit� voinut aina kest��. Is�ni, joka
oli varakas, tahtoi saada minut eteenp�in maailmassa. H�n tahtoi, ett�
saisin enemm�n oppia ja osaisin parempaa ty�t� tehd� kuin h�n itse.
Paja, h�nen mielest��n, ei ollut tarpeeksi hyv�, Chadleighin pikku
piirikunta ei tarpeeksi avara minulle. Siit� oli seurauksena, ett� min�
kannoin yh� viel� koulukonttia sel�ss�ni, kun Matti jo astua vihelteli
auran j�ljess�. Siit� oli seurauksena sekin, kun vastainen el�m�nurani
oli m��r�tty, ett� me luulimme olevamme pakoitetut eroamaan toisistamme
i�ksi p�iviksi. Sill� sep�n poikana oli minusta pajat ja ahjot, tavalla
tai toisella, parhaimmat kaikista, ja p��tin siten tulla konesep�ksi.
Is�ni hankki minulle oppilaspaikan er��ss� rautatehtaassa
Birminghamissa. Min� j�tin siis j��hyv�iset Matille, Chadleighin kyl�lle
sek� korkeille, vanhoille Toreille, joiden turvissa olin siihen asti
el�nyt, ja l�ksin matkustamaan pohjoiseen �Mustalle maalle�.
Previous Page
| Next Page
|
|