|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 53
En saanut sen enemp�� n�hd� ty�rasiaa. Katkerassa surussansakin rouva
Forbes kuitenkin oli muistanut sen verran olla varovainen. Ennenkuin
min� toista kertaa p��sin samaan vieraskamariin, miss� sen olin
keksinyt, oli h�n korjannut vaarallisen kalun pois n�kyvist�. Min� olin
pahassa pulassa arvellessani mill� keinoin saisin sen viel� kerran
n�hd�; mutta lujasti olin p��tt�nyt, ettei rouva Forbes saisi l�hte�
Aleksandriasta ennenkuin h�n olisi t�ydellisesti tunnustanut minulle
asian. H�nen t�ytyi viipy� t��ll� jokseenkin kauan odottaessaan
matkarahoja ja kirjeit� Englannista. T�ll� ajalla ensi tuskan katkeruus
helpoittui, ja tuo vilkkaus ja suloisuus, joka minua niin suuresti oli
miellytt�nyt, kun ensikerran n�imme toisiamme, virkosi melkein entiseen
voimaansa. Samassa kuin s��lintunne jonka h�nen surunsa oli minussa
her�tt�nyt, oli h�vinnyt, lis��ntyi uteliaisuuteni lis��ntymist��n, niin
ett� lopulta en en�� saanut sit� hillityksi. Yhten� p�iv�n� toin
mukanani neulotun kukkaron, joka oli mennyt v�h�n rikki, ja pyysin ett�
h�n, sill'aikaa kun h�nen luonansa olin, korjaisi hajonneet silmukat.
-- Min� k�sken palvelijan tuoda ty�rasianne, -- sanoin viel�, nousten ja
kutsuen palvelijaa. -- Rouvalla on punaisella Marokon nahalla
p��llystetty ty�rasia -- sanoin palvelijalle kun h�n oli tullut sis��n.
-- On herra, -- vastasi t�m�.
-- Miss� se on?
-- Rouvan makuukamarissa.
-- Rouva tahtoo, ett� se tuotaisiin t�nne. --
Nyt k��nnyin ja palasin paikalleni. Rouva Forbes oli k�ynyt
kalmankarvaiseksi, mutta silmiss� oli itsep�inen katse ja kokoon
puristetut hampaat ilmoittivat my�s j�ykk�� p��t�st�. Tytt� toi
ty�rasian. Min� otin sen vastaan ja menin likemm�ksi sit� sohvaa, jolla
rouva istui.
-- Muistatteko t�t� kuvaa? -- kysyin. Luullakseni ei kumpainenkaan
meist� voi unohtaa sit�!
H�n ei vastannut sanaakaan, mutta silmien ilmeest� n�kyi, ett� h�n
ymm�rsi asian.
-- Kuulkaa, -- jatkoin lempe�ll� ��nell�, -- min� lupasin is�llenne olla
teid�n yst�v�nne, ja min� en ole niit�, jotka j�tt�v�t lupauksensa
t�ytt�m�tt�. Mutta teid�n pit�� kertoa minulle t�ysi totuus.
Minun t�ytyi kauan aikaa taivutella ja kehoitella h�nt� siihen. En voi
olla tunnustamatta, ett� viimein uhkasin menn� Aleksandriassa asuvan
Englannin konsulin luokse asiaa ilmoittamaan. Viimeinkin kokoon
puristetut huulet aukenivat ja h�n ilmaisi koko jutun, katkaisten sit�
v�h� v�li� huokauksilla ja itkuvirroilla.
-- Min� rakastin Alfredia, -- sanoi h�n, -- vaan h�nell� ei ollut varoja
naida, eik� is� ottanut asiaa korviinsakaan. Min� olin aina rahan
puutteessa, sill� is� antoi minulle hyvin niukalta. Ja he lupasivat
minulle suuren summan -- ��rett�m�n summan -- koko viisisataa puntaa.
-- Kuka ne teille lupasi? -- kysyin.
-- Muukalainen herra, johon olin Lontoossa tutustunut; h�nt� nimitettiin
monsieur Bonnardiksi. Nimi oli ranskalainen, vaan en tied� varmaan oliko
h�n sent��n ranskalainen. H�n puheli minulle is�st�ni, jonka h�n oli
kuullut olevan piirikunnan postip��llikk�n�, ja kyseli kaikenlaista.
Muutamia viikkoja my�hemmin min� n�in h�net taas omassa kaupungissamme.
Sulhaseni, herra Forbes, joka minun kanssani k�veli, piti vieraan kanssa
pitk�n, salaisen keskustelun; ja sitten he tulivat ja sanoivat, ett�
min� voisin olla heille suurena apuna. He kysyiv�t olisinko min�
tarpeeksi rohkea, jotta voisin rautatien postivaunusta vied� pienen,
punaisella Marokon nahalla p��llystetyn arkun, joka ei sis�lt�nyt mit��n
muuta kuin paperia. V�h�n vastusteltuani suostuin. -- K�skyst�ni rouva
Forbes oli t�h�n asti puhunut; mutta nyt kertominen n�kyi alkavan
huvittaa h�nt� itse��n, ja h�n jatkoi sit� sujuvasti.
-- Me tarvitsimme is�n allekirjoitusta lupakirjaan, jolla p��sin
postivaunuun; vaan emme tiet�neet mill� lailla saisimme sen. Hyv�ksi
onneksi luuvalo par'aikaa rasitti is��, niin ett� h�n ei oikein kyennut
ty�h�n. Minun piti lukea h�nelle joukko virallisia kirjoituksia ja
sitten h�n ne allekirjoitti. Yhden kirjoituksen luin toistamiseen ja
panin sitten lupakirjan h�nen eteens� allekirjoitettavaksi. N�in
tehty�ni olin py�rtym�isill�ni pelosta; vaan samassa juuri tuli h�nelle
kova kivun puuska ja h�n kirjoitti alle tarkemmin katsomatta, iloisena
ett� ty� oli loppunut. Min� sanoin nyt menev�ni Beckbyhyn t�tini luokse
vieraisille. Vaan en mennytk��n sinne suoraan, vaan menin sen sijaan
Eatonin pys�yspaikkaan, mihin Alfredin kanssa jouduin pari minuuttia
ennen junan tuloa. Min� pysyin ulkopuolella asemahuonetta kunnes
vihellys kuului. Samassa juoksi postimies sinne; min� seurasin h�nt�
suoraan virkahuoneen l�pi ja pyysin ett� h�n antaisi teille sen
virkakirjeen, mik� minulla oli k�dess�. H�n tuskin n�ki minun kasvojani.
Alfredin l�hdetty� n�in viel� vilaukselta monsieur Bonnardin, joka
tirkisteli postivaunua l�hinn� olevan vaunun ikkunasta. He olivat
luvanneet, ett� juna seisahtuisi Camden-towniin, jos vain asettaisin
niin, ettette sit� ennen huomaisi mit��n. Kuinka asia menestyi, sen
tied�tte itse.
Previous Page
| Next Page
|
|