|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 52
-- Siit� paikasta on meill� ollut aika tavalla huolta, -- sanoi h�n
melkein n�rk�styneesti. -- Siit� on vain kuusi kuukautta, kun me
l�hetimme sinne herra Forbesin, syyst� ett� h�nen terveytens� vaati
l�mpim�mp�� ilmanalaa, ja nytp� h�nen l��k�rins� kirjoittaa, ett� h�n on
aivan kuolemaisillaan.
Herra Huntingdonin kasvot ilmaisivat suurinta levottomuutta. Sihteerin
vaiettua h�n k��ntyi minun puoleeni.
-- Herra Wilcox, -- sanoi h�n, -- min� olen pyyt�nyt, oman itseni
t�hden, ett� teid�t l�hetett�isiin sinne postih�yrylaiva-asiamieheksi.
Sill� tavoin minun tytt�reni saisi hyv�n yst�v�n avukseen, joka voisi
kaikki h�nen asiansa saattaa selv�lle kannalle. Te tosin ette tunne
h�nt�, vaan min� tied�n, ett� voin uskoa h�net teid�n turvaanne.
-- Tehk�� niin, herra Huntingdon, -- sanoin hartaasti. -- Kyll� min�
teen, mink� voin, ollakseni rouva Forbesille avullisena. Milloin
soisitte l�htev�ni?
-- Kuinka pian voitte olla valmiina? -- oli vastaus.
-- Huomenaamulla.
Silloin en ollut viel� nainut mies, enk� tiet�nyt mit��n estett�
l�hd�lleni. Estett� ei tullutkaan. Min� matkustin maata my�ten Ranskan
kautta Marseilleen ja kuljin siit� laivassa perille. Ei ollut viel�
kulunut monta p�iv�� saatuani k�skyn, kun jo astuin Aleksandrian
postikonttoriin. Siell� oli asiat jokseenkin sekaisin ja mullin-mallin.
Sill� herra Forbes, niinkuin kohta tultuani sain tiet��, oli jo koko
edellisen viikon ollut kuolemaisillaan ja p��miehen poissaolosta oli
ollut tavalliset seuraukset. Min� ilmoitin olevani m��r�tty
postimestarin virkaa toimittamaan, ja menin sitten er��n sihteerin
mukana siihen taloon, miss� onneton postimestari ja h�nen viel�
onnettomampi vaimonsa asuivat. T�ss� kertomuksessa ei ole sijaa
tavallisille matkamiehen tarinoille siit� ihmeellisest� kaupungista,
mihin niin �kkiarvaamatta olin joutunut. Olkoon siin� kyllin kun sanon,
ett� pime�, ummehtunut kamari, mihin minut k�skettiin kysyess�ni
em�nt��, oli sangen huonosti kalustettu ja vailla kaikkia noita pieni�
sivistyksen ja aistin j�lki�, jotka meid�n englantilaisissa
vieraskamareissa ovat niin hauskat n�hd�. Seisoipa kuitenkin pime�ss�
nurkassa piano avattuna ja nuottivihko sen p��ll�. Odottaessani rouva
Forbesin tuloa, astuin omia aikojani likemm�ksi pianoa ja aloin katsoa
mit� nuotteja siin� oli soitettu. Samassapa silm�ni sattuivat
vanhanmuotiseen, punaisella Marokon nahalla p��llystettyyn naisen
ty�rasiaan, joka seisoi pianolla. Naisen ty�rasia se n�ht�v�sti oli,
sill� kannen alta, joka ei ollut aivan kiinni suljettu, riippui muutamia
pumpuli- ja silkkilankoja. Ik��nkuin unessa -- sill� vaikea minun oli
uskoa, ett� se olisi totta -- vein rasian likemm�ksi ikkunaa ja siell�
-- n�kyi selv��n silmien edess� nahkaan piirretty kuva, -- tuo
salaliittolaistunnusmerkki: v�kipuukolla l�vistetty syd�n. T�st�
Aleksandrian postih�yrylaiva-asiamiehen vieraskamarista oli siis
p��ministerin kirjearkku viimeinkin l�ytynyt!
Muutamia minuutteja seisoin siin� ik��nkuin unessa ja katselin rasiaa
ikkunasta tulevan h�m�r�n valossa. Kuinkahan t�m� saattoi olla totta!
Mieless�ni varmaan kuvittelin hullutuksia! Mutta kepe� astunta, joka,
vaikka se olikin kepe�, kuului selv�sti l�henev�n, ja teki lopun
h�mm�styksest�ni. Kiireesti, ennenkuin ovi aukeni, panin rasian takaisin
pianolle ja kumarruin alas ik��nkuin katsastelisin nuotteja. En ollut
ilmoituttanut nime�ni rouva Forbesille, sill� min� luulin, ettei h�n
kuitenkaan tuntisi minua. Eik� h�n my�sk��n t�ss� h�m�r�ss� voinut
selv�sti eroittaa kasvojani. Mutta min� n�in h�net selv�sti. Se oli sama
pieni, laiha vartalo, sama lapsellinen muoto, sama kaunis tukka kuin
neiti Anna Cliftonilla. H�n astui kiirein askelin lattian poikki,
ojentaen molemmat k�tens� lapsellisella, rukoilevalla tavalla.
-- Voi! -- vaikeroitsi h�n, ��nell� joka tunki syd�meni l�pi, -- h�n on
kuollut! H�n kuoli juuri!
Ei ollut nyt sopiva hetki ruveta puhumaan punaisesta Marokon nahalla
p��llystetyst� rasiasta. T�m� pieni, lapsellinen olento, joka tuskin
n�ytti p�iv��k��n vanhemmalta kuin n�hdess�ni h�net
rautatiepostivaunussa, oli nyt lesken� vieraassa maassa, kaukana
kaikista yst�vist�, jos en min� semmoiseksi osoittanut itse�ni. Minulla
oli mukanani kirje, jonka h�nen is�ns� oli l�hett�nyt h�nelle.
Ensim�isen� teht�v�n� oli minulla pit�� huolta h�nen miehens�
hautajaisista, jotka olivat kohta toimitettavat. Kolme tai nelj� viikkoa
kului ennenkuin s��liv�isyyden tunne salli minun ruveta tiedustelemaan
mik� salainen osa h�nell� oli ollut tuossa postille uskotun valtion
omaisuuden rohkeassa varkaudessa.
Previous Page
| Next Page
|
|