|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 51
-- Tottahan olette ollut varoillanne, jottei kukaan teilt� ole saanut
v�hint�k��n tietoa asiasta, herra Wilcox? -- kysyi postilaitoksen
tireht��ri.
-- Ei pienint�k��n sanasta, -- vastasin siihen.
-- V�ltt�m�tt�m�n tarpeellista on, ett� t�m� asia pysyy salassa. Kiusaus
sit� ilmoittaa olisi teille v�hempi, jos teill� olisi virka ulkomaalla.
Postilaiva-asiamiehen virka Aleksandriassa on avoinna, min� m��r��n
teid�t siihen kohta.
Se olisi ollut hyv� askel yl�sp�in silloisesta paikastani, ja
luultavasti se oli oleva alkuportaana viel� parempiin virkoihin. Mutta
Fazeleyss� asui halvattu, vuoteesensa sidottu �itini, jolla ei
maailmassa ollut muuta iloa kuin se, ett� h�n sai el�� minun kanssani
saman katon alla. P��t�ni yh� pahemmin py�rrytti; ajatukseni tulivat yh�
ep�selvemmiksi.
-- Hyv�t herrat, -- mutisin min�, -- minulla on halvattu �iti, jota en
voi j�tt��. Eih�n t�m� ollut minun syyni, hyv�t herrat! -- Minusta
n�ytti ett� istujat p�yd�n ymp�rill� liikahtivat ja nousivat; mutta
samassa musteni silmiss�ni ja min� kaaduin tainnoksiin.
J�lleen tointuessani parin kolmen minuutin per�st�, n�in herra
Huntingdonin polvillaan vieress�ni p��t�ni kannattamassa, ja
p��sihteerimme pit�v�n lasillisen viini� suuni edess�. Min� kokosin
ajatukseni mit� kiireimmin ja nousin horjuen seisoalle. Mutta nuot
molemmat herrat painoivat minut istumaan sille tuolille, johon olin
nojautunut, ja k�skiv�t minun juoda viinin loppuun ennenkuin yritt�isin
puhua.
-- En ole koko p�iv��n sy�nyt muruakaan, -- sanoin heikolla ��nell�.
-- Sitten, yst�v�ni, teid�n pit�� kohta menn� kotiin, -- arveli
postilaitoksen tireht��ri; -- mutta olkaa varoillanne. Ei sanaakaan
t�st� asiasta saa p��st� teid�n suustanne. Oletteko nainut mies?
-- En ole, herra, -- vastasin.
-- Sit� parempi, -- lis�si h�n hymyillen. �idilt�nne saattanette pit��
t�m�n asian salassa, toivon min�. Me luotamme teid�n kunniaanne.
P��postisihteeri soitti sitten kelloa ja minut annettiin sen postimiehen
huostaan, joka kutsua totteli. Muutamien minuuttien kuluttua istuin
ajurin vaunuissa, joka vei minut kortteeritalooni Lontoossa. Viikon
p��st� Tuomas Morville l�ksi postimestariksi er��sen kaupunkiin
Canadassa, miss� h�n per�st�p�in nai ja yh� viel� el��, hyvin
tyytyv�isen� paikkaansa, niinkuin h�n aika-ajoin ilmoittaa minulle
kirjeiss��n. Mit� minuun tulee, pysyin omasta tahdostani vanhassa
virassani postivaunusihteerin�, kunnes �itini kymmenen tai kahdentoista
kuukauden kuluttua kuoli. Silloin sain kohta ylim��r�isen postimestarin
viran.
Ylim��r�isen postimestarin teht�v�n� on menn� milloin t�t�, milloin
tuota postimestarin virkaa toimittamaan, mihin heit� kulloinkin
k�sket��n, jos joku paikka j��pi avonaiseksi kuoleman tai virasta
eroamisen kautta, taikka jos joku ep�luulonalainen eroitetaan virasta.
Uuden virkani toimet saattoivat minut useammat kerrat herra Huntingdonin
piirikuntaan. Vanha herra ja min� emme koskaan virkkaneet sanaakaan
toisillemme siit� salaper�isest� varkausasiasta, mihin me kumpainenkin
syytt� olimme osallisiksi joutuneet. Mutta h�n osoitti minulle aina
erinomaista suosiota ja k�ski usein k�ym��n talossaan. H�n asui aivan
yksikseen. Ukon ainoa tyt�r oli, vasten h�nen tahtoansa mennyt naimisiin
er��n h�nen sihteerins� kanssa, juuri sen herra Forbesin, jonka k�siala
my�s oli v��rennetty tuossa virkakirjeess�, jonka valeneiti Clifton oli
minulle tuonut. Sivumenness� voin t�ss� mainita, vaikkei se oikeastaan
asiaan kuulu, ett� tuttavuudestani Cliftonien kanssa seurasi sitten
kihlaus ja h��t Maryn kanssa.
Tarpeetonta on mainita, kuinka monta vuotta kului ennenkuin minut taas
kerta k�skettiin p��postisihteerin sis�kamariin, miss� tapasin herra
Huntingdonin h�nen kanssaan kahden kesken. Herra Huntingdon puristi
k�tt�ni hartaammin kuin mit� virallinen tervehdys olisi vaatinut, ja
sitten p��sihteeri esitti puheena olevan asian.
-- Herra Wilcox, muistattehan ett� me tarjosimme teille paikan
Aleksandriassa? -- sanoi h�n.
-- Muistan kyll�, herra, -- vastasin.
Previous Page
| Next Page
|
|