|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 50
-- Sanokaa vain. Me tunnemme teit� hyvin nimelt�, -- oli yst�v�llinen
vastaus, joka minulle oli erinomaisen hauskaa.
-- Voitteko sanoa, miss� talossa neiti Anna Clifton nyt oleskelee
Camden-townissa?
-- Neiti Anna Cliftonko? -- huusi rouva.
-- Niin. Teid�n tytt�renne luullakseni. H�n, joka matkusti Lontoosen
viime y�n�.
-- Ei minulla ole sennimist� tyt�rt�, -- vastasi h�n. -- Min� itse olen
Anna Clifton, ja tytt�rieni nimet ovat Mary ja Susanna. T�ss� on
tytt�reni Mary.
Pitk�, mustatukkainen tytt� oli noussut ja seisoi nyt �itins� vieress�.
H�n oli aivan toisenn�k�inen kuin tuo pieni, kultahiuksinen lepertelij�,
joka viime y�n� matkusti seurassani Lontoosen Anna Cliftonin nimell�.
-- Rouva, -- jatkoin taas, vaikka kurkkuni oli melkein tukehduksissa, --
onko toinen tytt�renne pieni, hieno ihminen, aivan p�invastoin kuin t�m�
neito t�ss�?
-- Ei, -- vastasi h�n nauraen; -- Susanna on viel� pitempi ja
mustanverisempi kuin Mary. Kutsu Susannaa, kultaseni.
Ei aikaakaan, niin neiti Susanna astui sis��n. Tuossa seisoivat kaikki
kolme edess�ni -- A. Clifton, S. Clifton ja M. Clifton. Ei ollut
useampia tytt�ri�. Ja kun kertoilin heille nuoresta neidest�, joka
heid�n nimell�ns� matkusti, niin he eiv�t tienneet ket��n muuta koko
kaupungissa -- h�n oli pieni kasvultansa -- johon minun kuvaukseni olisi
sopinut tai joka olisi edellisen� y�n� Lontoosen mennyt. Aikani oli
t�p�r�ll�; min� riensin siis takaisin asemalle ja p��sin juuri viel�
junaan. M��r�tuntina kohtasin Morvillen p��postikonttorissa. Astuttuamme
monen pitk�n k�yt�v�n l�pi, seisoimme viimein j�lleen etuhuoneessa,
levottomalla mielell� odottaen, kunnes meit� k�skett�isiin sis��n.
Morville ei ollut saanut mit��n tietoa, paitsi ett� kantajat ja
poliisimiehet Camden-townin asemalla olivat n�hneet nuoren herrasneiden
y�ll� kulkevan sivuitse mustanverisen, ulkomaalaiselta n�ytt�v�n miehen
seurassa, joka kantoi pient� mustaa kaps�kki�.
Tuskin tied�n, kuinka kauan siell� odotimme. Minusta tuntui kun olisi
monta vuotta kest�nyt. Hetki hetkelt� tuli minun vaikeammaksi pit��
ajatuksiani koossa tai kiinnitt�� niit� siihen aineesen, joka niiss�
kaiken p�iv�� oli liikkunut. En ollut koko vuorokauteen ruokapalaa
haukannut, enk� puoleentoista vuorokauteen ummistanut silmi�ni. Ja koko
sen ajan olivat hermoni olleet tiukimmassa pinnistyksess�.
Viimein tuli kutsu, ja minut saatettiin ensiksi sisemp��n kamariin.
Siell� istui viisi herraa p�yd�n ymp�rill�, joka oli t�ynn�
asiapapereita. Siell� tunsin valtiosihteerin, jonka aamulla olimme
n�hneet, p��postisihteerimme ynn� herra Huntingdonin. Nelj�s oli kauniin
n�k�inen mies, joka, niinkuin my�hemmin sain kuulla, oli p��ministeri.
Viidennen n�in olevan meid�n virkakuntamme ylip��llik�n, koko
postilaitoksen tireht��rin. Se oli minun silmiss�ni aika korkea seura,
ja min� tein syv�n kumarruksen. Mutta p��ni oli ep�selv� ja kurkkuni
kuiva.
-- Herra Wilcox, -- sanoi meid�n p��sihteeri�nne, -- kertokaa taas,
n�iden herrojen kuullen, tuo seikka yksityiskohtiaan my�ten, mink� t�n�
aamuna minulle ilmoititte.
Min� tartuin k�dell�ni tuolin selk�varaan saadakseni siit� tukea, ja
kerroin asian kolmannen kerran, j�tt�en pois vain muutamia mit�tt�mi�
sanoja, joita olin nuorelle neidelle puhunut. Sen per�st� viel� lis�sin
kertomuksen matkastani Eatoniin, jossa olin saanut sen varman tiedon,
ett� matkatoverini ei ollutkaan se henkil�, miksi h�n itsens� oli
nimitt�nyt. Viimeksi kysyin sanomattomalla tuskalla, oliko herra
Huntingdonin lupakirja v��rennetty.
-- En voi sanoa, herra Wilcox, -- sanoi t�m� herra, ottaen lupakirjan
k�teens� ja katsastaen sit� suurimmalla h�mm�styksell�. -- Vannoisinpa
siin� olevan oman allekirjoitukseni, jos se vain olisi toisenlainen
paperi. Minun mielest�ni Forbesin k�siala ei ole yht� hyvin j�ljitelty.
Mutta t�m� on kirjoitettu aivan samalla l�kill�, jota min�kin k�yt�n, ja
minun allekirjoitukseni ei ole aivan tavallinen.
H�nen allekirjoituksensa olikin hyvin omituinen ja vanhanmuotinen. Nimen
alla oli koukero, se oli hiukan piiskanvarren n�k�inen, jonka ymp�ri on
siima kiertynyt. Mutta se ei tehnyt j�ljittelemist� vaikeammaksi,
muistutin min� n�yr�sti. Herra Huntingdon kirjoitti nimens� paperille,
ja pari muista herroista koettelivat tehd� samanlaisen koukeron, vaan
turhaan. He luopuivat yrityksest�, ja heid�n vakaville kasvoilleen
ilmeni hetkeksi hymy�.
Previous Page
| Next Page
|
|