|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 49
Meid�n t�ytyi kolkuttaa p��sihteerin v�ki hereille -- tuon peloittavan
arvopersonan, jota en ollut koskaan ennen p��ssyt niin likelle. Pian
istuimme h�nen luonansa, pit�en yksin�ist� ja salaista keskustelua,
yhden ainoan kynttil�n valossa, joka juuri tarpeeksi valaisi h�nen
kasvojaan, ett� saatoimme n�hd� niiden ilmeen meid�n kertoillessamme,
joka vaihteli useampaan kertaan. Meid�n vastoink�ymisemme oli liian
h�mm�stytt�v�, ett� siit� kohta olisi voinut seurata nuhteita, ja
minusta n�ytti ik��nkuin olisin h�nen silmiss��n, kun h�n meit� katseli,
n�hnyt jotakin s��lin tapaista. V�h�n aikaa puheltuamme h�n ilmoitti
viev�ns� meid�t kanssaan valtiosihteerin luokse, ja muutamia minuutteja
sen per�st� ajoimme j�lleen takaisin Lontoon toista p��t� kohti. Perille
tullessamme oli jo melkein se aika aamusta k�siss�, jolloin kirjeet
jaetaan. Mutta ilma oli t�ynn� paksua, keltaista sumua, emmek� voineet
n�hd� mit��n, ajaessamme aivan ��neti. Ei kumpikaan meist� tohtinut
virkkaa mit��n, ja sihteerikin vain aika-ajoin sanoi jonkun sanan. Me
ajoimme sumuun puoleksi peitetyn kartanon eteen, miss� meid�n t�ytyi
odottaa vaunussa melkein puoli tuntia. Sihteeri oli kohta mennyt sis��n,
ja mainitun ajan kuluttua k�skettiin meit�kin yl�s. Me tulimme kamariin,
miss� suuren p�yd�n takana istui pieni, laiha mies, jolla oli iso p�� ja
silm�t syv�ll� tuuheiden kulmakarvojen alla. Meit� tietysti ei esitetty
h�nelle, ja me siis vain arvaamalla tiesimme kuka h�n oli. Meit�
k�skettiin uudestaan kaikki kertomaan, ja vieras herra teki muutamia
kietovia kysymyksi�. Me olimme hyvin halukkaat ilmoittamaan h�nelle
kaikki mit� asiasta tiesimme, mutta emmeh�n itsek��n tiet�neet paljon
muuta kuin ett� kirjearkku oli kadonnut.
-- Tuo nuori tytt� on sen varmaan vienyt, -- sanoi h�n.
-- Ei se ole mahdollista, -- panin lujasti, vaikka n�yr�sti vastaan. --
H�nell� oli p��ll��n kapein r�ijy, mink� ik�n� olen n�hnyt, ja hyv�sti
j�tt�ess��n h�n ojensi minulle molemmat k�tens�. Arkku ei voinut olla
k�tkettyn� h�nen vaatteihinsa. Se ei mahtuisi minunkaan taskuuni.
-- Mist� se tuli, ett� h�n ajoi teid�n kanssanne postivaunussa? -- kysyi
h�n ankarasti.
Vastaukseksi pistin h�nelle k�teen herra Huntingdonin allekirjoittaman
lupakirjan. H�n ja meid�n p��sihteerimme katsastivat sit� tarkkaan.
-- Se on Huntingdonin allekirjoitus, ep�ilem�tt�, -- sanoi
viimeksimainittu. -- Sen voisin vaikka miss� valallani vakuuttaa. Sep�s
on kummallinen tapaus.
Kummallinen tapaus se olikin. Molemmat herrat meniv�t toiseen kamariin,
miss� he taas puolen tuntia viipyiv�t. Takaisin tullessa heid�n kasvojen
ilmeens� osoitti yh� viel� kamalinta h�mm�styst�.
-- Herra Wilcox ja herra Morville, -- sanoi meid�n p��sihteerimme, --
t�rke�t� on, ett� t�m� asia pysyy syvimm�ss� salaisuudessa. Olkaa
varoillanne, ettette ilmoita edes sit�, ett� teill� on joku salaisuus
tiedossanne. Oli varsin hyv�, ett� te ette p��postikonttorissa
virkkaneet mit��n kirjearkun katoamisesta. Min� pid�n huolta siit�, ett�
heille asia selitet��n siten, ett� teill� oli ollut k�sky tuoda arkku
suoraan t�nne. Teid�n teht�v�n�nne on nyt l�yt�� tuo nuori neito ja
tuoda h�net viimeist��n kello kuusi t�n� iltana minun virkahuoneeseni
p��postikonttoriin. Mihin muihin toimiin me katsomme tarpeelliseksi
ryhty�, ei teid�n tarvitse tiet��. Mit� v�hemm�n t�st� tied�tte, sit�
parempi teille.
S��liv�inen katse, jonka taas h�nen silmiss��n huomasimme, sai syd�memme
j�hmettym��n. Me l�ksimme kohta ja p��timme mit� meid�n piti tehd� sill�
selitt�m�tt�m�ll� aistilla, joka v�list� v�ltt�m�tt�m�sti vaatii meit�
ihmisi� niin taikka n�in tekem��n. Me p��timme, ett� Tuomas Morville
menisi Camden-towniin ja tiedustelisi joka talossa neiti Cliftonia.
Minun sit� vastoin piti menn� Eatoniin -- siihen oli juuri niin paljon
aikaa kuin tarvittiin -- ja pyyt�� h�nen tarkkaa osoitettansa
vanhemmilta. Me sovimme, ett� yhtyisimme j�lleen p��postikonttorissa
kello puoliv�liss� kuusi, jos min� siksi kerki�isin takaisin. Mutta, jos
en joutuisi, piti Tuomaan yksin��n menn� p��sihteerin puheille ja
ilmoittaa syy poissaolooni.
Eatonin pys�yspaikkaan saavuttuani n�in minulla olevan vain
nelj�kymment�viisi minuuttia aikaa, kunnes juna j�lleen l�htisi
Lontoosen. Kaupunkiin oli noin peninkulma asemahuoneelta; min� siis
kiirehdin voimiani my�ten. Postikonttori t�ss� pikkukaupungissa, josta
en yht��n kummastunut, oli samalla my�s kirjakauppa. Hauskan n�k�inen,
vanhanpuolinen rouva istui p�yd�n takana, ja pitk�, mustatukkainen neito
puuhaeli jotakin syrjemp�n�. Min� kohta ilmoitin nimeni.
-- Min� olen Frank Wilcox, palvelen rautatiepostissa, ja olen tullut
t�nne teilt� jotakin tiedustelemaan.
Previous Page
| Next Page
|
|