|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
T�mm�ist� vuoropuhelua matkustaja piti itsekseen aamusella ikkunan
edess�, samoin kuin h�n edellisen� y�n� oli puhunut itsekseen
asemahuoneella. Ja samoin kuin h�n silloin pime�ss� n�ytti miehelt�,
joka ennen aikojaan on harmaantunut, aivankuin hoitamatta j��nyt valkea,
-- samoin h�n nytkin p�iv�n paisteessa n�ytti harmaalta, viel�kin
tuhankarvaisemmalta, aivan kuin valkea, jonka auringon loisto on
sammuttanut.
_Barbox Veljesten_ toiminimi oli ollut yhten� haarana tai
ep�s��nn�llisen� oksana julkisessa asioitsija- ja vekselitoimituspuussa.
Se oli jo ennen _nuoren Jacksonin_ aikoja saanut maineen ahneudestaan,
ja se maine oli sill� pysynyt ja my�s _nuoreen Jacksoniin_ tarttunut.
Samoin kuin h�n huomaamattansa oli tullut tuon synke�n huoner�hj�n
omistajaksi, joka seisoi er��n pihan per�ll�, Lombardikadun varrella, ja
jonka likaisissa ikkunoissa _Barbox Veljesten_ nimikirjoitus monta
pitk�� vuotta peitti h�nelt� taivaan -- samoin h�n my�s huomaamattansa
muuttui ihmiseksi, jota kaikki ep�luulolla katselivat, jota kaikissa
toimituksissa oli tarkoin silm�ll� pidett�v�, jonka sanaan ei pit�nyt
koskaan uskoa, jos se ei ollut kirjallisesti annettu ja vieraitten
miesten todistama, ja jonka kanssa jokaisen, kell� oli asiaa, piti olla
hyvin varoillansa. T�m�n maineen h�n oli aivan syytt�m�sti saanut. Aivan
kuin alkuper�inen Barbox olisi k�ynyt pitk�kseen konttorin lattialle,
tuottanut nukkuvan _nuoren Jacksonin_ sinne ja n�in vaihtanut h�nen
kanssaan sek� sielun ett� ruumiin. T�m�n yleisen ep�luulon huomaaminen
-- johon viel� tuli lis�ksi se seikka, ett� ainoa nainen, jota h�n
koskaan oli rakastanut, ja ainoa miesyst�v� joka h�nell� koskaan oli
ollut, pettiv�t h�net (he karkasivat yhdess� ja meniv�t naimisiin) --
lopetti mink� aikaisempi kasvatus oli aloittanut. H�n lyyhistyi kokoon
Barboxin muodon sis��n eik� en�� kohottanut p��t�ns� eik� syd�nt�ns�.
Mutta viimein h�n kuitenkin sai olossaan yhden suuren helpoituksen
aikaan. H�n mursi orjanairon, jolla h�n niin kauan oli soutanut, ja
upotti kaleerilaivansa. Enn�tt��ksens� ennen kuin vanha totuttu toimi
ehti h�nest� luopua, h�n teki aloitteen ja luopui itse toimestansa.
Saatuansa niin paljon kokoon, ett� h�n sill� saattoi el�� (kovin paljo
sit� tosin ei ollut), h�n h�vitti _Barbox Veljesten_ toiminimen
osoitekirjasta sek� talon ikkunoista, ja j�tti sen ainoasti molempiin
matkakirstuihinsa j�ljelle.
-- Pit��h�n ihmisell� matkustaessansa olla joku nimi, jota ihmiset
voivat huomata, -- selitti h�n Mugbyn isolle kadulle, ikkunan kautta
puhuessansa, -- ja se nimi ainakin oli todellinen nimi, -- _nuori
Jackson_ sit� vastoin! -- Puhumattakaan siit�, ett� se on surkea
pilkkanimi vanhalle Jacksonille.
H�n otti hattunsa ja l�ksi ulos. H�n kerkesi parhaiksi n�hd� miehen
pumpulisamettisissa vaatteissa astuvan kadun toista puolta. T�m� kantoi
p�iv�llisev�st�ns� pieness� mytyss�, joka olisi saattanut olla paljokin
isompi, eik� kukaan sittenk��n olisi luullut omistajaa ahmatiksi. Mies
astui pitkin askelin asemahuoneelle p�in.
-- Se on _Lamppu_! -- sanoi _Barbox Veljekset_ -- ja totta on -- --
Naurettavaa todellakin, ett� niin vakava, umpimielinen mies, joka tuskin
kolme p�iv�� oli ollut vapaana alituisesta puuhael�m�st��n, nyt seisoi
keskell� katua, hieroi leukaansa ja muisteli lystillisi� lauluja!
-- Vuoteen ��ress�? -- mutisi _Barbox Veljekset_ �k�isesti. -- Laulaa
niit� vuoteen ��ress�? Miksik� vuoteen ��ress�, jollei h�n laskeudu
humalap�iss� vuoteelle? Enp� kummeksisi, jos h�n niin tekisi! Mutta mit�
se minuun koskee. Annas n�hd�! Mugbyn risteys, Mugbyn risteys!
Minnek�h�n min� t��lt� l�hden? Samoin kuin viime y�n�, ep�mukavasti
vaunussa maatessani her�sin, pisti p��h�ni j��d� t�nne, samoin voin
nytkin menn� mihin tahansa! Minnek� menisin? Voinhan menn� p�iv�n
valossa katselemaan asemahuonetta. Ei ole mit��n kiirett�, ja kukaties
toinen t��ll� yhtyvist� radoista n�ytt�� minusta hauskemmalta kuin
toinen.
Mutta t��ll�p� yhtyikin suuri joukko ratoja. Kun matkustaja katseli
niit� risteyksen l�heiselt� sillalta, niin n�ytti silt� kuin yhti�t
yhdess� olisivat panneet toimeen suuren teollisuusn�yttelyn, ja
asettaneet siell� n�ytteille rautaa kutovien maah�m�h�kkien ihmeellisi�
teoksia. Moni n�ist� radoista k�vi niin eriskummallisia teit�, ne
kierteliv�t ja kaartelivat niin sikinsokin, ettei silm� voinut niiden
kulkua seuratakaan. Muutamat n�kyiv�t l�htev�n liikkeelle siin� vakaassa
p��t�ksess�, ett� kulkisivat v�hint�in viisisataa peninkulmaa[1] yhteen
jaksoon -- mutta yht�kki� ne per�ytyiv�t p��t�ksest��n jonkun mit�tt�m�n
esteen vuoksi, tai poikkesivat johonkuhun ty�pajaan. Toiset, ik��nkuin
humalap�iss��n, kulkivat v�h�n matkaa aivan suoraan, mutta sitten
�kkip��t� k��ntyiv�t ymp�ri ja kiersiv�t takaisin samalle paikalle.
Toiset olivat ahdinkoon asti t�ynn� hiilivaunuja, toisilla radoilla oli
vaunuja, jotka olivat lastatut t�yteen tynnyreit�, toisilla oli taas
tavaravaunuja; muutamat radat taaskin olivat t�p�t�ynn� py�r�nmuotoisia
kappaleita, jotka n�yttiv�t summattomilta rukinrattailta. Toiset taas
olivat kirkkaat ja puhtaat, toiset sit� vastoin ruosteen tai tuhan
tahrassa, ja j�tetyt k�sik�rryjen haltuun, jotka makasivat jouten,
kintut yl�sp�in, aivan kuin ty�miehet, jotka tekev�t lakon. Kukapa voisi
t�st� sekaannuksesta l�yt�� alkua ja keskusta ja loppua!
Previous Page
| Next Page
|
|