|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
T�h�n _Lamppu_ tokaisi eriskummallisen vastauksen: -- vuoteen ��ress�.
T�ll� hetkell�, jolloin matkustaja viel� katsoi h�neen selityst�
odottaen, liikahti �kki� Mugbyn asemahuone, t�r�hti kovasti ja avasi
kaasusilm�ns�. -- H�n on tullut asemahuoneesen! -- ilmoitti _Lamppu_
innokkaasti. -- Joskus h�n voi tehd� enemm�n, v�list� v�hemm�n; mutta
t�n� y�n� h�n on p��ssyt asemahuoneesen, totta mar!
Pianpa sen j�lkeen kaksi mustaa kappaletta, joiden kannessa suurilla
valkoisilla kirjaimilla loisti "_Barbox Veljesten_" nimi, vieri
k�sik�rryill� eteenp�in autiota katua pitkin. Sen omistaja sai nyt viel�
kadulla v�rist� kylm�ss� puolen tuntia, ennenkuin kantomies
kolkuttamalla ravintolan ovea sai her�tetyksi ensin koko muun kaupungin
ja viimeiseksi my�s ravintolan v�en. Ravintolassa taaskin h�n sai
hapuilla suljettuna olleen talon ummehtuneessa ilmassa ja vihdoin
pujahtaa tyhj�n� seisoneen vuoteen hurstien v�liin, joita ik��nkuin
varta vasten, ennen tilan tekoa, oli pidetty kylm�ss�.
II.
-- Muistatko minua, _nuori Jackson_?
-- Ket� sitten jollen sinua? Sin� olet ensim�inen ihminen, jota
lapsuudestani muistan. Sin� minulle virkoit, ett� _nuori Jackson_ oli
nimeni. Sin� se minulle sanoit, ett� jokainen 20:s p�iv� joulukuuta on
minulle paaston ja katumuksen p�iv�, jota sanotaan syntym�p�iv�ksi.
Luullakseni j�lkim�inen ilmoitus oli todellisempi kuin edellinen!
-- Ket� min� muistutan, _nuori Jackson_?
-- Sin� muistutat minulle jokap�iv�ist�, vuoden umpeensa kest�v��
hallaa. Sin� olet mielt� kukistava, muuttumaton vaimo, sinun ilmeesi on
tyly, huulesi ovat ohuet ja kasvosi ovat j�yk�t kuin vahanaamarin. Sin�
olet minusta perkeleen kaltainen; varsinkin kun opetat minulle
uskonasioita, sill� sinun kauttasi min� opin niit� vain inhoamaan.
-- Muistatteko minua, _nuori herra Jackson_? -- n�in kuului ��ni
toiselta taholta.
-- Hartaimmalla kiitollisuudella, herra. Te olitte se valons�de, joka
toi el�m��ni toivoa sek� eteenp�inpyrkiv�� kunnianhalua. Teid�n
luentojanne kuullessani luulin tulevani kelpo l��k�riksi, ja min�
melkein olin onnellinen -- vaikka yh� viel� asuin tuon hirve�n
naamarikasvoisen vaimon talossa, ja vaikka yh� viel� s�in ja join
��nett�m�n�, ja pelokkaana, istuessani noita naamarikasvoja vastap��t�,
niinkuin olin tehnyt joka ainoa, ainoa, ainoa p�iv� koko kouluaikanani
ja niin kauan kuin vain voin muistaa.
-- Milt� min� n�yt�n, _nuori herra Jackson_?
-- Minulle te olette ik��nkuin ylempi olento. Te olette niinkuin Luonto,
joka minulle itsens� ilmaisee. Mielest�ni on kuin kuulisin teit� ja kuin
istuisin taas teid�n opetuslastenne joukossa, jotka kaikki olivat ��neti
ja saivat innostusta teid�n olentonne ja oppinne kautta. Teit�
muistellessani nousevat silmiini ainoat ilokyyneleet, joita niiss�
koskaan on ollut.
-- Muistatteko minua, _nuori herra Jackson_? -- nauroi taas uusi ��ni
toisesta nurkasta.
-- Liiankin hyvin. Te er��n� p�iv�n� ilmestyitte el�m��ni niinkuin
kummitus, ja ilmoititte, ett� sen piti yht�kki� ja per�ti k��ntym�n
toiselle uralle. Te neuvoitte minulle tuolin, joka oli oleva minun
vaivaloisena soutu-istuimenani _Barbox Veljesten_ kaleerilaivassa.
(Milloin he olivat el�neet, jos koskaan, sit� en tied�, heist� ei ollut
mit��n muuta j�ljell� paitsi nimi, kun minun t�ytyi ottaa airo k�siini.)
Te neuvoitte minulle, mit� minun piti tehd� ja kuinka paljo palkkaa
saada. Te sanoitte minulle, monen vuoden kuluttua, ett� min� saisin
allekirjoittaa _Barbox Veljesten_ nimess�; sitten te taas ilmoititte
minulle, ett� olin otettu sen toiminimen j�seneksi, viimeinp� ett�
toiminimi _Barbox Veljekset_ oli kokonaan minun omani. Enemp�� en tied�
siit� nimest� enk� itsest�nik��n.
-- Mink�kaltainen olen, _nuori herra Jackson_?
-- Te olette v�list�, minun mielest�ni, aivan kuin is�ni. Te olette
tarpeeksi kylm� ja tarpeeksi tyly, ett� voisi luulla teid�n kasvattaneen
poikanne, tunnustamatta h�nt� omaksenne. Min� n�en laihan vartenne,
ahtaat ruskeat vaatteenne ja sile�n tumman peruukkinne. Mutta teill�kin
oli kuolemaanne asti vahanaamari kasvoillanne. Te ette sit� koskaan
hetkeksik��n poistanut -- se ei koskaan hetkeksik��n pudonnut pois -- ja
min� en tied� teist� sen enemp��.
Previous Page
| Next Page
|
|