Mugbyn risteys by Charles Dickens


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 3

-- Ep�ilen tokko ymm�rr�n koko asiaa.

-- Ep�ilen, tokko kukaan sit� ymm�rt��, herra. Se on parlamenttijuna,[1]
herra. Ja, n�hk��s parlamentti- tai huvijuna enimm�kseen poikkee
syrj�radalle. Mutta jos se voi p��st� sivuitse, niin sille vihellet��n,
ett� se saa tulla p��radalle, ja sitten, -- _Lamppu_ taas n�ytti
miehelt�, joka toivoo parasta, -- se tekee kaikki, mit� se vain voi.

[Footnote 1: My�h�inen huokeahintainen juna, jonka kulkemisen
parlamentti panee yksityisille yhti�ille ehdoksi antaessaan luvan
rautatierakennuksiin.]

H�n selitti sitten, ett� ne kantajat, joiden vuoro oli olla l�sn�
yll�mainitun parlamenttipersoonan saapuessa, ep�ilem�tt� tulisivat niin
pian kuin kaasu j�lleen olisi sytytetty. Sill� v�lin, jos ei lamppu�ljyn
haju olisi herralle kovin vastenmielinen ja jos herra tahtoisi h�nen
pienen huoneensa l�mmint� koettaa -- -- Herra, jota juuri aika tavalla
palelti, suostui heti paikalla tarjoukseen.

Rasvainen pikku koppeli se oli, hajun puolesta hyvin samanlainen kuin
kajuutta valaskalalaivassa. Mutta sen ruostuneessa kamiinitakassa paloi
kirkas valkea, ja lattialla seisoi puuteline, joka oli t�ynn� �sken
puhdistettuja, sytytettyj� lamppuja, valmiina junan vaunuihin
pantaviksi. Se oli loistava n�ky, ja huoneen l�mpimyys n�ytti usein
houkuttelevan ihmisi� sis��n; sen todistivat pumpulisamettisten housujen
monet j�ljet penkill� valkean edess� ja monet ympyri�iset
rasval�isk�ykset likeisess� sein�ss�, joita pumpulisamettiset hartiat
olivat siihen painaneet. Usealle likaiselle hyllylle oli asetettu joukko
lamppuja ja �ljykannuja sek� haiseva kasa nen�liinantapaisia riepuja,
jotka olivat koko lamppuperheen yhteist� omaisuutta.

Kun _Barbox Veljekset_ (mainitkaamme matkustajaa sill� nimell�, mink�
h�nen kirstuissansa n�imme) k�vi penkille istumaan ja alkoi valkean
��ress� l�mmitell� kintaattomia k�si�ns�, niin h�nen silm�ns� sattuivat
pieneen honkaiseen, musteella kovin tahrattuun kirjoitusp�yt��n, jota
h�nen kyyn�sp��ns� kosketti. P�yd�ll� oli muutamia palasia karkeaa
paperia sek� ikivanha ter�skyn� huonossa, roskaisessa tilassa.

Katsahdettuansa paperipalasiin matkustaja ei voinut olla k��ntym�tt�
is�nn�n puoleen. Jotenkin tylysti h�n sanoi:

-- Mit�, etteh�n vain liene runoniekka, mies?

_Lamppu_ ei suinkaan n�ytt�nyt tavalliselta runoniekalta seisoessaan
siin� ja n�yr�sti pyyhkiess��n paksua nen��ns� l�vitsens� �ljyisell�
niistinliinalla. Pikemmin olisi voinut luulla h�nt� yhdeksi niist�
kappaleista, joita h�nen virkansa puolesta tuli hoitaa. H�n oli
laihanl�nt� mies, noin samanik�inen kuin herra _Barbox Veljekset_; h�nen
kasvonpiirteens� olivat eriskummallisella tavalla yl�sp�iset ik��nkuin
tukanjuurissa olisi ollut joku yl�sp�in vet�v� maneettivoima. H�nen
ihonsa oli eritt�in kiilt�v� ja l�pikuultava, luultavasti sen johdosta
ett� sit� niin usein �ljyll� pyyhittiin; ja puoleensa vet�v�, lyhyeksi
keritty, harmaan sekainen tukka haristeli p�rh�ss� ik��nkuin sit� taas
vuorossaan olisi vet�nyt joku n�kym�t�n maneetti. P��n kiire siis
muistutti hiukan lampunsyd�nt�.

-- Mutta mit�p� se minua liikuttaa, -- sanoi _Barbox Veljekset_. -- Se
oli tuhmaa puhetta minun puoleltani. Olkaa mit� mielenne tekee.

-- Muutamien ihmisten, -- arveli _Lamppu_, puolustavalla ��nell�, --
t�ytyy v�list� olla mit� he eiv�t soisikaan.

-- Sit� ei kukaan tied� paremmin kuin min� itse, -- huokasi toinen. --
Min� olen saanut olla kaiken ik�ni sin� min� en olisi suonut olevani.

-- Kun min�, -- virkkoi taas _Lamppu_, -- ensiksi aloin sepitt�� pieni�
lystilaulun tapaisia -- --

_Barbox Veljekset_ katsoi h�neen harmistuneena.

-- Sepitt�� pieni� lystilaulun tapaisia -- ja, mik� viel� vaikeampaa, --
laulaa niit� per�st�p�in, sanoi _Lamppu_, -- niin k�vi se aivan vastoin
luontoa, sen se tosiaankin teki.

_Lampun_ silm�ss� kiilsi jotakin, joka ei ollut �ljy�. _Barbox
Veljekset_ k��nsi pois omat silm�ns� hiukan h�mm�styneen�, katsoi
valkeaan ja nosti jalkansa kamiinitakan rautaristikon ylimm�iselle
raudalle. -- Miksi te sitte sit� teitte? -- kys�si h�n v�h�n aikaa vaiti
oltuaan, tosin hiukan jyrk�sti, vaan sittenkin entist��n lauhkeammalla
��nell�. -- Koskette olisi tahtonut sit� tehd�, niin miksi te sit�
teitte? Miss� te niit� lauloitte? Krouveissako?

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Wed 2nd Apr 2025, 2:35