|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 47
-- Siit� jo on aikaa, kun viimeksi l�hetitte minulle pari sanaa, --
sanoin moittivaisesti.
-- Parempi olisi olla puhumatta, muuten erhetytte ty�ss�, -- vastasi h�n
veitikkamaisella hymyll�. T�h�n muistutukseen olikin syyt�; sill�
mieleni oli �kki� joutunut h�mille, niin ett� sijoittelin kirjeit�
umpim�hk��n.
Juuri samassa me l�henimme sit� pient� pys�yspaikkaa, mist� yll�mainitun
herraskartanon postikontti aina tuli. Veturi alkoi jo v�hent�� vauhtia.
Neiti Clifton ilmaisi nyt luonnollisen ja sopivan pelon tunteen.
-- N�ytt�isi niin hullulta, -- sanoi h�n, -- jos joku tuolla
pys�yspaikalla n�kisi tyt�n t�ss� postivaunussa! Eih�n ihmiset voisi
tiet��, ett� olen postimestarin tyt�r ja olen saanut luvan herra
Huntingdonilta. Eik� t�ss� olisi pime�� nurkkaa vaunussa, jonne voisin
menn� piiloon?
Parilla sanalla pit�� minun nyt selitt�� silloisten
rautatiepostivaunujen rakennetta, joka ei ollut niin mukava kuin t�t�
nyky�. Siin� vaunussa oli ovi kumpaisessakin oikeanpuolisessa kulmassa.
Kumpaisenkin oven eteen olivat kirjelaatikot asetetut p��llekk�in sill�
lailla, ett� niist� tuli ik��nkuin kahden jalan levyinen laipio, joka
esti ihmisi� ulkoa koko vaunun sisustaa yht'aikaa n�kem�st�. T�ll�
lailla oli se nurkka, jonka puolista ovea t�ll� kertaa ei k�ytetty, aina
pime� ja sen edess� seisova laipio muodosti siit� pienen komeron, mihin
niin pieni tallukka kuin neiti Clifton aivan hyvin saattoi k�tke�
itsens� uteliaitten silmilt�. Ennenkuin juna joutui asemahuoneen
lamppujen valaisemalle paikalle, h�n katosi siihen piilopaikkaan. Ei
kukaan muu paitsi min� voinut n�hd� h�nen iloisia kasvojaan, kun h�n
seisoi siin�, varovaisesti kumarruksissa, sormi ruusuhuulillansa, ja
tirkisteli. H�n n�ki, kuinka min� otin p��ministerin kirjearkun
palvelijan k�sist� vastaan, ja kuinka Tuomas Morville puolestaan sai
herraskartanon tavallisen postikontin.
-- Katsokaa, -- sanoin min�, kun taas olimme l�hteneet liikkeelle ja
neiti tuli ulos piilostaan, -- t�m� on p��ministerimme kirjearkku, joka
menee valtiosihteerin luokse. Siin� olisi salaisuuksia kyllin teille,
joka naisena tietysti olette utelias.
-- Ohoh, enp� min� valtioasioista mit��n ymm�rr�, -- vastasi neiti
huolettomasti, -- ja onhan t�m� arkku pari kertaa kulkenut meid�nkin
postikonttorimme kautta.
-- Oletteko sitten huomannut t�m�n kuvan siin�? -- kysyin viel�, --
syd�men, jonka l�pi v�kipuukko on pistetty? -- ja kumartuen likemm�ksi
lis�sin h�nen korvaansa muutamia joutavia leperryssanoja, joita en huoli
kertoa. Miss Clifton pudisti pient� p��t��n ja v��nsi huuliaan. Mutta
h�n otti arkun k�dest�ni, kuljetti sen lampun luo, joka paloi vaunun
toisessa nurkassa, ja katseltuansa pani sen laipion vieress� olevalle
p�yd�lle. Enemp�� en koko arkkua muistanut. Matkustuksemme t�n� y�n� oli
erinomaisen hauska, sill� neitosemme oli mit� vilkkaimpia, iloisimpia
veitikoita. T�ydeksi todeksi voin vakuuttaa, ettei mik��n iltaseura
minusta ole koskaan tuntunut puolta vertaakaan niin hupaiselta kuin t�m�
matka. Ja sep� viel� iloomme aivan omituisen h�yst�n lis�si, ett� neiti,
niin pian kuin sanoin l�henev�mme pys�yspaikkaa, miss� taas tuli ottaa
postiarkkuja vastaan, aina kohta juoksi nurkkaansa piiloon.
Me olimme jo j�tt�neet j�lkeemme Waterfordin, viimeisen pys�yspaikan
matkallamme, ennenkuin huomasin, ett� ty�mme oli hirve�n huonosti
edistynyt. Neiti Clifton tuli my�skin vakavaksi ja istui p�yd�n vieress�
��neti ja nolostuneena, ik��nkuin olisi h�nen hullutuspuuskansa nyt
mennyt ohi ja kuin h�n olisi havainnut siin� olleen v�h�isen liikaa,
moitittavaa. Min� olin sanonut h�nelle, ettei en�� tulisi pys�yspaikkaa
ennen Lontoota; mutta kummastuksekseni tunsin, ett� junan vauhti v�heni
ik��nkuin olisi taas pys�yspaikka l�hell�. Katsahtaessani ulos ikkunasta
huusin kondukt��rille, joka istui seuraavassa vaunussa. H�n vastasi,
ett� jotakin estett� n�kyi olevan edess�mme, vaan ett� kohta j�lleen
l�hdett�isiin matkaan. Min� k��nnyin ja annoin t�m�n tiedon neiti
Cliftonille sek� virkakumppanilleni.
-- Tied�ttek� miss� paikassa nyt olemme? -- kysyi h�n pel�styneell�
��nell�.
-- Camden-townissa, -- vastasin. H�n hypp�si kiireesti yl�s istuimeltaan
ja riensi luokseni.
-- Yst�v�ni asunto on t��ll� aivan likell�, -- sanoi h�n, -- olipa t�m�
minulle aika onnellinen sattuma. Sinne ei ole kuin viiden minuutin matka
t�st� pys�yspaikasta. Hyv�sti vain, herra Wilcox, ja tuhansia kiitoksia
hyvyydest�nne.
Previous Page
| Next Page
|
|