|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 46
Kyl�n postipaikasta emme milloinkaan saaneet varsinaista kirjes�kki�
Lontoosen viet�v�ksi. Melkein ainoat t��lt� p��kaupunkiin menev�t
kirjeet tulivat mainitusta isosta herraskartanosta. Sen postikontti ynn�
ministerin kirjearkku tuotiin siis meille suoraan k�siin. T�ll� tavoin
se arkku kulki kymmenen p�iv�� edestakaisin. Muulloin juna t�ss�
paikassa vain hidastutti kulkuaan; mutta p��ministerin k�ynnin aikana se
oli aina pys�hdytett�v�, niin ett� ministerin luotettava palvelija
paremmaksi varmuudeksi saisi antaa t�rke�n arkun minun omiin k�siini.
Olipa minulla h�m�r� luulo, ett� paitsi sit� viel� joku mies oli pantu
aina seuraamaan meid�n junassamme Lontoosen asti. Sill� kolme, nelj�
kertaa olin huomannut vieraalta n�ytt�v�n miehen, joka postivaunun
likeisimm�n vaunun ikkunasta katseli kuinka Lontoossa ylipostikonttorin
virkamiehet ottivat vastaan minun hallussani olleet raskaat postis�kit.
Vaikka t�m� tarpeeton vartioiminen minua v�h�n nauratti ja samassa my�s
v�h�n suututti, en pit�nyt sen suurempaa lukua miehest�, paitsi ett�
huomasin h�nen olevan hyvin mustanverisen, jommoisia me englantilaiset
tavallisesti emme ole, ja k��nt�v�n kasvonsa niin paljon kuin
mahdollista pois lamppujen valosta. Jos ei t�t� seikkaa olisi ollut,
enp� olisi parin ensim�isen kerran per�st� eritt�in muistellutkaan
p��ministerin kirjearkkua. Viime aikoina oli toimeni ollut viel�
yksitoikkoisempi tavallistansa, ja min� rupesin arvelemaan, ett� pit�isi
taas huvin vuoksi jatkaa pient� kirjevaihtoani tuntemattomien
tuttavieni, Cliftonien kanssa. Par'aikaa t�t� ajatellessani juna
seisahtui pys�yspaikkaan, joka oli parin virstan p��ss� Cliftonien
asuntokaupungista. Heid�n postimiehens�, vanha, harvapuheinen j�r� --
sen ilmoitti koko h�nen ulkomuotonsa -- pisti vaunuun postis�kit ynn�
lis�ksi minun nimell�ni osoitetun kirjeen. Kirjeen p��llyksess�
seisoivat viralliset sanat: �Kuninkaallisen Majesteetin asioita� ja
sinettikin oli virallinen. Otettuani ulos kirjeen (joka oli my�s
virallisella tavalla kokoon k��nnetty) luin siin� seuraavan k�skyn:
�Herra Wilcox sallikoon t�m�n kirjeentuojan, Eatonin postimestarin
tytt�ren, tulla kanssaan Lontoosen oppimaan rautatiepostin suoritusta.�
Kirjeen tunsin yhden piirikunnan postip��llik�n sihteerin k�sialaksi ja
allekirjoitus oli herra Huntingdonin itsens� kirjoittama. Kirjeentuoja
samassa ilmaantui ovelle ja veturin vihellys ilmoitti, ett� paikalla
l�hdett�isiin. Min� siis ojensin k�teni, nuori neitonen hypp�si kepe�sti
ja vikkel�sti vaunuun, ja me jatkoimme y�llist� matkaamme.
Vieraani oli pieni, laiha olento, tuollainen hento tytt�nen, jota ei
koskaan voi ajatella naituna naisena. H�nen musta pukunsa oli
yksinkertainen, vaan soma. Harso, joka varjosti puoleksi kasvoja oli
leuan alle nauhalla kiinni sidottu. Huomattavin seikka h�nen
ulkomuodossaan oli tuuhea, vaalea, melkein keltainen tukka, joka
jollakin tavalla oli p��ssyt hajalleen ja valui alas niskaan paksuina,
kiharaisina palmikkoina. H�nen k�yt�ksens� oli lempe� ja vapaa, vaan ei
mill��n muotoa liian rohkea tai julkea: parin minuutin kuluttua h�nen
l�sn�olonsa n�ytti luonnollisimmalta asialta. Seisoessaan vieress�ni
kirjearkkujen edess�, mihin kirjeit� jakelin, h�n kyseli ja min�
vastaelin aivan kuin olisimme joka p�iv� matkustelleet yhdess� y�junalla
Lontoosen. Hupsupa olin, arvelin min�, kun en ennen ole tutustunut
tuntemattomiin yst�viini Eatonissa.
-- Saanko nyt, -- sanoin, asettaen h�nen eteens� sen kirjeluettelon,
joka heid�n omasta postikonttoristaan oli tullut, -- saanko nyt luvan
kysy�, mik� noista minulle niin tutuista allekirjoituksista on teid�n?
Onko se A. Clifton, vai M. Clifton, vai S. Clifton? -- H�n ep�r�i hiukan
ja punastui ja kohotti avonaiset, lapsekkaat silm�ns� minuun.
-- Min� olen A. Clifton, -- vastasi h�n.
-- Ja nimenne? -- kysyin viel�.
-- Anna. -- Sitten lis�si h�n, n�ht�v�sti haluten selitt�� tuloansa: --
Minun piti menn� Lontoosen k�ym��n, ja min� arvelin niin hauskaksi, jos
saisi matkustaa sinne postivaunussa ja n�hd� kuinka siin� ty� k�ypi. Ja
kun herra Huntingdon sattui olemaan tarkastusmatkalla
postikonttorissamme, niin h�n lupasi toimittaa minulle lupakirjan.
T�m� seikka minua kummastutti, sill� tarkempaa pedanttia tuskin voi olla
kuin herra Huntingdon. Vaan, katsottuani noihin somiin viattomiin
silmiin vieress�ni, katsoin aivan oikeaksi, ett� h�n t�ll� kertaa oli
tavallisista s��nn�ist� poikennut.
-- Tiesittek�, ett� teid�n tulisi t�ll� matkalla olla minun seurassani?
-- kysyin matalammalla ��nell�, sill� Tuomas Morville, nuorempi
virkakumppalini seisoi toisella puolellani.
-- Min� tiesin, ett� tulisin matkustamaan herra Wilcoxin seurassa, --
vastasi neiti hymyll�, joka syk�hdytti koko syd�meni.
Previous Page
| Next Page
|
|