|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 44
-- Min� rakastin hell�sti vaimoani. Min� rakastin h�nt� -- h�nen nimens�
oli Lucy. H�nkin oli englantilainen; mutta, menty�mme naimisiin, asuimme
kauan aikaa ulkomaalla -- Italiassa. H�n oli mieltynyt siihen maahan, ja
min� olin mieltynyt kaikkeen, mihin h�nkin. H�n maalasi mielell��n, ja
min� hankin h�nelle opettajan. T�m� mies oli italialainen. En huoli
mainita nime�. Me aina vain mainitsimme h�nt� _Opettajan_ nimell�.
Kavala, viekas mies h�n oli. Opetusvirkansa peitteen alla h�n k�ytti
tilaisuutta ja opetti vaimoani h�nt� rakastamaan -- h�nt� rakastamaan.
-- Rintaani ahdistaa. En huoli laveammalta kertoa, kuinka siit� sain
tiedon; mutta min� _sain_ siit� tiedon. Me olimme pienell�
harjoitelmaretkell�, kun sain asiasta selv�n. Min� vimmastuin
silmitt�m�sti, ja olipa viel� toinen, joka yh� kiihdytti vimmaani.
Vaimoni kamarineitsyt n�kyi my�s rakastaneen t�t� samaa miest� --
_Opettajaa_ -- ja h�n oli nyt hylj�tty, poljettu. H�n se kertoi minulle
kaikki. H�n oli ollut heid�n v�litt�j�ns�, kanniskellut heid�n
kirjeit��n. Kun h�n kertoi minulle n�m�t asiat, niin oli syd�ny�
syrj�isess� italialaisessa kyl�ss�, vuoristossa. -- Opettaja on nyt
kamarissaan, -- lopetti neitsyt, -- ja par'aikaa kirjoittelee kirjett�
rouvalle.
-- N�m�t sanat kuultuani en en�� voinut hillit� vimmastustani.
Kostonhaluinen olin luonteeltani -- huomatkaa se -- ja nyt kostonhimoni
oli niinkuin polttavaa janoa. Koska olimme matkustaneet autioilla
seuduilla, niin olin ottanut aseita matkaan. Kun neitsyt sanoi: -- H�n
par'aikaa kirjoittelee kirjett� rouvalle -- niin k�teni aivan itsest��n
tarttuivat pistooleihin. V�h�inen lohdutus on minulla per�st�p�in ollut
siit� muistosta, ett� kaappasin ne molemmat. Kenties sin� hetken�
aikomukseni oli rehellinen, vaatia h�nt� kaksintaisteluun. En sent��n
varmaan tied�, mik� silloin lienee ollut mieless�ni. Neitsyen sanat: --
H�n par'aikaa kirjoittelee kirjett� rouvalle. -- ne vain soivat
korvissani.
Sairas keskeytti puheensa vet��kseen henke�. Seuraava lomahetki tuntui
meist� nyt koko tunnin pituiselta, vaikka ei suinkaan kulunut kuin pari
minuuttia ennenkuin h�n uudestaan alkoi puhua.
-- Minun onnistui h�nen huomaamattansa astua kamariin. H�nen ajatuksensa
olivat kokonaan kiintyneet siihen toimeen, joka h�nell� oli k�sill�. H�n
istui ainoan, kamarissa olevan p�yd�n ��ress�, matkakirjoitusrasia
edess��n, ja kirjoitti yhden ainoan kynttil�n valossa. Se oli
k�mpel�tekoinen p�yt�, ja -- sen takana -- juuri h�nen edess��n --
seisoi -- seisoi peili.
-- Min� hiivin h�nen taakseen ja katsahdin h�nen olkap��ns� yli
kirjeesen. Luinpa siin�: �Armas Lucy, rakastettu silm�ter�ni!� Ne sanat
luettuani koskin sen pistoolin liipaisimeen, joka oli oikeassa
k�dess�ni. H�n kaatui -- kaatui kuolleena -- mutta ennenkuin h�n kuoli,
h�n katsahti viel� kerran yl�s -- ei minuun, vaan kuvaani peiliss� -- ja
siit� asti h�nen kasvonsa -- semmoiset kasvot -- ovat aina n�kyneet joka
peiliss� -- ja minun kuvani -- minun oma kuvani -- on kadonnut!
H�n vaipui voimattomana alas. Me riensimme kaikki h�nen luokseen,
arvellen ett� h�n nyt oli kuollut, sill� h�n makasi niin liikkumatonna.
Mutta henki ei viel� ollut l�htenyt. Virvoittavia l��kkeit� saatuaan,
h�n viel� tointui. H�n yritti taas puhua ja mutisi aika-ajoin ep�selvi�
sanoja, josta harvoin saimme selkoa. Sen kuitenkin ymm�rsimme, ett�
h�net oli viety italialaisen tuomioistuimen eteen. H�nen syyllisyytens�
oli tullut todistetuksi; mutta useampain helpoittavain asianhaarojen
t�hden h�n oli tuomittu ainoastaan kaksivuotiseen vankeuteen, niin
kumminkin olimme ymm�rt�vin�mme. Sit� vastoin emme saaneet mit��n selkoa
siit�, mit� h�n puhui vaimostaan. Elossa h�n kuitenkin viel� oli, sen
arvasimme siit� mit� h�n tohtorin korvaan kuiskasi testamentissa
tehdyst� m��r�yksest�.
Lopetettuansa kertomuksensa h�n makasi toista tuntia horroksissa. Sitten
h�n taas her�si yht� �killisesti kuin taannoin sis��n tullessamme. H�n
katsoi levottomasti ymp�ri huonetta, kunnes h�nen silm�ns� osuivat
peiliin.
-- Tuokaa se t�nne, -- sanoi h�n kiireesti; mutta min� huomasin, ettei
h�n t�ll� kertaa v�r�ht�nyt, kun se tuotiin h�nelle. Kun ukko Masey
seisoi s�ngyn vieress�, peili k�dess�, itkien aivankuin lapsi, niin
tohtori Garden astui v�liin ja tarttui Strange raukan k�teen.
-- Onko t�m� viisasta? -- kysyi h�n. -- Arveletteko tarpeelliseksi viel�
kerran manata esille haamun, joka on ollut teid�n el�m�nne kiusana, nyt
kun t�m� el�m� jo on niin l�hell� loppuaan? Teid�n rikoksenne
rangaistus, -- lis�si h�n juhlallisesti, -- on ollut hirve�. Jumalan
armoon luottaen toivokaamme, ett� se rangaistus nyt on loppunut.
Previous Page
| Next Page
|
|