|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 42
-- Min� n�in yst�v�ni muodon muuttuvan ja tunsin kuinka h�nen sormensa
viel� kovemmin tarttuivat k�sivarteeni. Min� katkaisin heti puheeni ja
k��nnyin h�nen puoleensa. H�n ei k��nt�nyt p��t��n, vaan katsoi yh�
peiliin ja n�kyi ponnistelevan saadakseen sanat suustaan.
-- Mit�? -- �nkytti h�n viimein. -- Te-kin siis n�et-te sen?
-- Mit�k� n�kisin? -- kysyin kohta.
-- Nuot kasvot! -- huusi h�n kauhistuksella. -- Nuot kasvot -- jotka
eiv�t ole omani -- ja jotka -- min� _aina n�en omien kasvojeni asemesta_
-- aina!
-- T�st� selityksest� min� k�vin sanattomaksi. Nyt oli salaisuus
selitetty -- vaan mink�lainen selitys! Pahempi, sadoin verroin pahempi
kaikkea mit� olin saattanut ajatella. Mit�! Eik� t�m� mies voinut n�hd�
omaa kuvaansa peiliss�? Ja oliko siin� h�nen mielest��n toinen kuva?
T�m�n ajatuksen kauheus saattoi minut ensihetken� sanattomaksi. Mutta
sitten huomasin mink� pahan vaikutuksen ��nett�myyteni teki h�neen.
-- Ei, ei, ei! -- huusin min� niin pian kuin kykenin puhumaan. -- Ja
sata kertaa ei! Tietysti n�en teid�n kuvanne enk� kenenk��n muun. Teid�n
muotoanne olin kuvaavinani, teid�n ainoasti.
-- Mutta h�n ei kuunnellut sanojani. -- Katsokaapa tuohon! -- sanoi h�n
matalalla, tuskin kuuluvalla ��nell�, osoittaen omaa kuvaansa peiliss�.
-- Kenenk� muodon tuossa n�ette?
-- Teid�n tiedysti! -- Ja sitten lis�sin, hetken kuluttua: -- Kenenk�s
sitten te n�ette?
-- Ik��nkuin tiet�m�tt��n vastasi h�n: -- _H�nen_ -- ainoasti h�nen --
aina vain h�nen! -- H�n seisoi hetken ��neti ja huusi sitten kovalla ja
kauhistavalla kiljahduksella: -- _Aina h�nen, aina h�nen vain!_ -- ja
kaatui tunnotonna lattialle.
-- Nyt edes tiesin mit� minun piti tehd�. T�ss� kumminkin oli seikka
edess�, mink� ymm�rsin. Niinkuin aina oli minulla t�ll�kin matkalla
mukanani pieni rasiallinen l��kkeit� ja l��k�rinkojeita. Niill� tein
siis, mit� t�ss� oli tarpeen. Ensin her�tin onnettoman sairaan
tainnoksista: sitten nukutin h�net l��kkeill� lepoon, jota h�n niin
suuresti kaipasi. H�n tuli kovasti kipe�ksi, olipa muutamia p�ivi� aivan
kuoleman kieliss�. En siis voinut j�tt�� h�nt�, vaikka minun v�ltt�m�tt�
olisi pit�nyt l�hte� Lontoosen. Kun h�n alkoi parata, kirjoitin
Englantiin kirjeen palvelijalleni John Maseylle, jonka tiesin
luotettavaksi mieheksi, ja k�skin h�nen tulla luokseni. Annettuani
h�nelle p��asialliset tiedot sairaan tilasta, j�tin h�net sinne
hoitajaksi, sill� k�skyll� ett� sairas olisi tuotava kotimaahan
takaisin, niin pian kuin h�n suinkin jaksoi.
-- Pysyip� tuo kauhistuttava tapaus alinomaa mieless�ni. Joka p�iv� olin
n�kevin�ni silmieni edess� tuon onnettoman miehen, v�list� vimmastuneena
ly�v�n rikki peilin, joka viattomasti aiheutti h�nen tuskaansa, v�list�
seisovan liikahtamatta tuon hirmukuvan edess� mik� h�net kiveksi
j�hmistytti. Min� muistelin kuinka kerran, poikettuamme tiepuolessa
olevaan ravintolaan, satuin h�net �kki� n�kem��n. H�n seisoi samalla
tapaa aivan kirkkaalla p�iv�ll�. H�n seisoi selin minuun, ja min� odotin
ja katsoin melkein puolen tuntia. Mutta h�n seisoi yh� vaan liikkumatta,
hiiskumatta, eik� edes n�kynyt henge�k��n vet�v�n. En tied� oikein sanoa
kumpainenko oli hirvitt�v�mp�� t�m�k� n�ky t�ydess� p�iv�n valossa vai
tuo syd�ny�ll�, kun ukkosen jyrin� kulki vuorien v�litse.
-- Lontoosen palattuansa, miss� h�nell� omassa talossaan oli johonkin
m��rin valta k�ske�, mit� kaluja sai olla, mit� ei, Strange raukka tuli
paremmin toimeen kuin miss��n muualla. Harvoin h�n k�vi ulkona paitsi
y�n aikana. Mutta olenpa kuitenkin pari kertaa p�iv�ll�kin seurannut
h�nt� k�velyill�, ja joka kerta olen n�hnyt h�net suuressa tuskassa, jos
oli kuljettava peilikaupan ohi.
Nyt on melkein vuosi siit�, kun yst�v� parkani seurasi minua t�nne,
minne min� olin vanhoiksi p�ivikseni muuttanut. Viime kuluneina
kuukausina on h�n p�iv� p�iv�lt� yh� ollut huononemassa. Keuhkoihin on
tullut tauti, joka vie h�net hautaan. Lis�tt�v�� olisi viel�,
sivumennen, ett� John Masey on lakkaamatta pysynyt h�nen luonaan, siit�
asti kun h�net siihen toimitin. Minun silloin siis t�ytyi hankkia
itselleni toinen passari.
-- Ja sanokaapas nyt, -- lopetti tohtori kertomuksensa, -- oletteko
ik�n� kuullut surkeampaa juttua, ja lieneek� kukaan ihminen ollut niin
kauhean mielikuvituksen alainen kuin h�n?
Previous Page
| Next Page
|
|