|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 41
-- Sit�p� oli kauhea katsella! P�yd�ll� seisovan ainoan kynttil�n h�m�r�
valo valaisi Strangen kasvoja alhaaltap�in ja kuvasti (sen nyt muistan)
h�nen kasvonsa suurena ja mustana varjona sein�lle h�nen taaksensa sek�
my�s lakeen h�nen yl�puolellensa. H�n oli hiukan eteenp�in
kumarruksissa, nojasi k�tt�ns� p�yt��n, ja katsoi hirvitt�v�sti
tuijottaen peiliin, joka seisoi h�nen edess��n. Hiki helmeili
kalmankarvaisella otsalla. H�nen j�yk�t kasvonpiirteens� ja kalpeat
huulensa n�yttiv�t h�m�r�ss� valossa hirve�mmilt� kuin mit� sanoin voin
selitt��. H�n oli niin kokonaan vaipunut h�mm�stykseens�, ettei h�n
ollut huomannut koputustani ovelle eik� my�sk��n askelteni kolinaa. Ei
h�n sittenk��n liikahtanut eik� muuttunut muodoltaan, vaikka huusin
h�nt� ��neen nimelt�.
-- Sep� oli kauhistuttava n�ky: avarassa, autiossa kamarissa,
��nnett�myydess� joka oli jotakin enemp�� kuin vain ��nett�myytt�, tuo
aaveentapainen haamu, joka jostakusta k�sitt�m�tt�m�st� syyst� oli
kivettynyt! Ja tuo ��nett�myys ja tuo hiljaisuus! Ukkosenkin jyrin�
t�ll� hetkell� oli vaiennut. Syd�meni oli s�ik�hdyksest� k�ynyt
liikkumattomaksi. Sitten vaistomaisesti hiivin hitain askelin yh�
likemm�ksi p�yt��, ja viimein -- pel�ten saavani n�hd� siin� viel�kin
hirvitt�v�mm�n aaveen kuin se, mik� jo oli silmieni edess� -- katsahdin
h�nen olkap��ns� yli peiliin. Sit� tehdess�ni satuin koskettamaan h�nen
k�sivarttansa, vaikka vain hiljaa. Samassa tuo lumous, joka oli h�nt�
siteiss��n pit�nyt -- kukaties kuinka kauan? -- n�kyi kadottaneen
voimansa ja h�n palasi tosimaailmaan. H�n k��ntyi puoleeni yht�
�killisesti kuin tiikeri hy�kk�� saaliinsa kimppuun ja tarttui
k�sivarteeni.
-- Kerroin teille, ett� ennenkuin astuin yst�v�ni kamariin, oli mieleni
jo ollut raskas ja levoton. Mutta t�ll� hetkell� oli pakko ryhty�
johonkin toimeen ja t�m�n miehen tuskan rinnalla kaikki omat tunteeni
n�yttiv�t niin mit�tt�milt�, ett� minun rauhattomuuteni melkein kokonaan
katosi. Min� tunsin, ett� minun _t�ytyi_ olla rohkea.
-- Kasvot edess�ni olivat kuitenkin taas masentamaisillaan rohkeuttani.
Silm�t, jotka tuijottivat minuun, olivat niin t�ynn� kauhistusta, huulet
edess�ni -- jos niin sopinee sanoa -- n�yttiv�t aivan mykilt�. Onneton
mies katsoi kauan aikaa minua silmiin, ja sitten pit�en minua yh� viel�
k�sivarresta kiinni, h�n k��nsi pois p��ns�, hitaasti, aivan hitaasti.
Min� olin koetellut vet�� h�nt� hiljaa pois peilin edest�, mutta h�n ei
tahtonut liikkua paikaltaan, ja nyt h�n taas tuijotti peiliin yht�
kiinte�sti kuin taannoin. En malttanut nyt en��, vaan vedin h�net
v�hitellen pois, k�ytt�en niin paljon v�kivaltaa kuin v�ltt�m�t�nt� oli.
Sill� tavoin sain h�net talutetuksi tuolille, joka seisoi s�ngyn
vieress�. -- Tulkaa! -- sanoin -- pitk�n ��nett�myyden j�lkeen kuului
��neni omastakin mielest�ni kolealta ja oudolta -- tulkaa! Te olette
liiaksi v�syksiss�, ja ilma teit� rasittaa. Ettek� arvele parhaaksi
menn� levolle? Mit� jos k�visitte s�nkyyn? Sallikaa minun koettaa
l��k�rintaitoani ja antaa teille viihdytt�v�� l��kett�.
-- H�n piteli minua k�dest� ja katsoi hartaasti silmiini. -- Nyt tuntuu
paremmalta, -- sanoi h�n viimein hyvin heikolla ��nell�. Yh� edelleen
h�n katsoi hartaasti silmiini. N�ytti silt� kuin h�n olisi halunnut
tehd� tai sanoa jotakin, mutta siihen h�nell� ei kuitenkaan ollut
tarpeeksi rohkeutta. Viimeinp� h�n nousi tuolilta, jonne olin asettanut
h�net istumaan, ja meni, viitaten minua seuraamaan, j�lleen lattian
poikki y�p�yd�n luo, peilin eteen. Koko h�nen ruumiinsa v�r�hteli
katsoessaan siihen. Mutta n�ht�v�sti h�n pakoitti itse��n tekem��n sit�,
mit� h�n oli aloittanut. H�n pysyi paikallaan ja viittasi, silmi�ns�
siit� siirt�m�tt�, ett� minun piti tulla h�nen viereens� seisomaan. Sen
tein.
-- Katsokaa tuohon! -- sanoi h�n tuskin kuuluvalla ��nell�. H�n nojasi
taas niinkuin taannoinkin k�tens� p�yd��n. H�n viittasi vain p��ll��n
peiliin, selitt�en mit� h�n tahtoi. -- Katsokaa tuohon! -- sanoi h�n
uudestaan.
-- Min� tein niinkuin h�n k�ski.
-- Mit� te n�ette siin�? kysyi h�n nyt.
-- Mit�k� n�en? -- toistin min�, yritt�en puhua niin iloisesti kuin
mahdollista, ja kuvaten h�nen omaa muotoansa niin hyvin kuin taisin.
--N�enh�n sangen, sangen kalpeat kasvot; laihat, kuopistuneet posket --
-- Mit�? -- huusi h�n pel�styneell� ��nell�, jonka syyt� en voinut
ymm�rt��.
-- Laihat, kuopistuneet posket, -- jatkoin min�, -- ja kaksi
kuopistunutta silm��, joiden ter�t ovat sangen suuret.
Previous Page
| Next Page
|
|