|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 40
L��k�rin� tietysti olin hiukan halukas herra Strangen tilaa tutkimaan.
Marseilleen saavuttuamme seurustelin v�list� h�nen kanssaan. H�n oli
hyvin hauska seurakumppali, mutta kuitenkin n�in aina, ett� h�n salasi
jotakin. H�n ei tahtonut puhua entisest� el�m�st��n; varsinkaan h�n ei
koskaan mielell��n kosketellut matkustuksiansa ja oloansa Italiassa,
miss� h�n kuitenkin, minun arvatakseni, varmaan oli kauan aikaa
asuskellut. H�n puhui sujuvasti italian kielt� ja n�kyi tuntevan maata;
mutta h�n ei mielell��n siit� puhunut.
Sill� ajalla kun n�in yhdess� seurustelimme, sattui hetki�, jolloin h�n
niin v�h�n osasi hillit� itse�ns�, ett� minua, vaikka kyll� olin
jokseenkin paljon kokenut, melkein peloitti olla kahden kesken h�nen
kanssaan. N�m�t puuskat olivat erinomaisen kovat ja �killiset; ja niiss�
kaikissa oli se yhteinen omituisuus, ett� joku kauhistuttava ajatus
johtui h�nelle mieleen, niin pian kun h�n katsahti peiliin. Kun olimme
jonkun aikaa yhdess� matkustaneet, niin min�kin rupesin, melkein yht�
paljon kuin h�n, pelk��m��n kaikkia viattomasti sein�ss� riippuvia tai
y�p�yd�ll� seisovia peilej�.
Peilin n�k� muuten ei aina vaikuttanut samalla tavalla Strange parkaan.
V�list� h�n n�ytti vimmastuvan aivan raivoisaksi; v�list� h�n ik��nkuin
j�hmettyi kiveksi, seisoi liikkumatonna ja ��neti kuin kaatuvatautinen.
Yhten� y�n� -- pahimmat seikat aina tapahtuvat y�ll�, viel�p� useammin
kuin uskoisikaan, myrskyisin� �in� -- olimme pieness� kaupungissa
Auvergnen maakunnassa. Se oli v�h�n tunnettu paikka, syrj�ss� kaikista
rautateist�. Meit� oli sinne viekoitellut osaksi siell� tavattavat
muinaisajan j��nn�kset, osaksi seudun kauneus. Ilma ei ollut meille
suosiollinen. P�iv� oli ollut synkk� ja pilvinen, helle tukehduttava ja
ukkonen oli uhannut aamusta alkain. P�iv�n laskun aikana n�m�t uhkaukset
t�yttyiv�t. Ukkosen ilma, joka kaiken p�iv�� oli ollut nousemassa, --
meid�n mielest�mme se n�ytti kohoavan vastatuuleen, -- puhkesi nyt
kovasti riehumaan meid�n majapaikkamme yl�puolella.
-- On muutamia vahvahermoisia, enimm�kseen k�yt�nn�llisiss� toimissa
liikkuvia ihmisi�, jotka eiv�t mill��n tavalla usko, ett� ilmanvaihteet
vaikuttavat tai voivat vaikuttaa muiden ihmisten mieleen tai ruumiisen.
Min� en kuulu t�h�n ihmislajiin. Suoraan sanoen en voi uskoa, ett� s��n
muutokset, jotka niin suuresti vaikuttavat el�imiin, jopa elottomiinkin
esineihin, olisivat vallan vaikuttamatta ihmisruumiin herkk�tuntoiseen,
monimutkaiseen rakenteesen. Osaksi luen siis ilman rauhattomuuden
syyksi, ett� juuri sin� iltana mieleni tuntui niin raskaalta ja
levottomalta. Kun uusi yst�v�ni Strange ja min� olimme sanoneet
j��hyv�iset ja kumpikin menneet kamariimme, ei minua v�h��k��n
haluttanut menn� levolle. Jyrin� kulki yh� viel� niit� vuoriharjuja
my�ten, joiden keskell� ravintolamme seisoi. V�list� se kuului likemp��,
v�list� etemp��; mutta se kuului melkein lakkaamatta, ainoasti muutamien
minuuttien loma-aikaa pit�en. En p��ssyt mill��n lailla irti
huolettavista ajatuksista, jotka toinen toisensa per�st�
vastustamattomasti painoivat mielt�ni.
-- Tuskinpa lienee tarpeellista lis�t�, ett� aika-ajoin yh� muistelin
toisessa kamarissa olevaa matkatoveriani. H�n oli melkein lakkaamatta
mieless�ni. Koko illan h�n oli ollut raskaalla, synk�ll� mielell�, ja
erotessamme n�in h�nen silmiss�ns� ilmeen, jota en voinut unohtaa.
-- Meid�n kamariemme v�lill� oli ovi eik� sein�k��n ollut kovin paksu.
Mutta sittenk��n en ollut erottuamme kuullut ainoatakaan ��nt�, joka
olisi ilmoittanut, ett� h�n oli kamarissaan, viel� v�hemmin mit��n,
josta olisin huomannut h�nen olevan valveilla ja liikkeell�. Silloisessa
mielentilassani, herra, t�m� ��nett�myys minua peloitti, ja monenlaiset
hullut arvelut -- ett� h�n voisi olla kuollut tai saada
suonenvetokohtauksen tai jotakin muuta, -- risteiliv�t p��ss�ni, etten
lopulta voinut hillit� itse�ni. Min� menin siis ovelle, kuuntelin hyvin
tarkkaan, vaikka turhaan, eik� kuuluisi mit��n, jopa viimein koputin
jokseenkin kovasti. Ei tullut vastausta. Nytp� en malttanut viipy� en��,
vaan heitin sikseen kaikki kursastelemiset ja astuin sis��n.
Kamari n�kyi avaralta ja autiolta, sill� huonekaluja oli v�h�n. Ainoa
palava kynttil� valaisi sit� niin h�m�r�sti, ett� oli melkein mahdotonta
-- paitsi salamoiden v�l�ht�ess� -- eroittaa mit��n sen suurissa,
pimeiss� nurkissa. Pieni, huononpuolinen s�nky seisoi yhdell� sein�ll�
ja sit� peittiv�t keltaiset pumpuliuutimet, jotka riippuivat alas
kattoon kiinnitetyst� suuresta rautarenkaasta. Muita huonekaluja ei
ollut paitsi kahta vanhaa tuolia, y�p�yt�� ynn� viel� vanhaa piironkia,
joka samassa toimitti pesup�yd�n virkaa. Sen p��lle, n�et, oli asetettu
pieni pesuvati, pesukannu ja pyyhinliina. Y�p�yd�ll� seisoi suuri
vanhanaikuinen peili veistoksilla koristetuissa kehyksiss��n.
-- Kaikki n�m�t n�in ep�ilem�tt� silloin, koska ne nyt niin hyvin
muistan. Vaan enp� ymm�rr� kuinka olisin ne n�hnyt, sill� minusta tuntuu
ett� astuessani kamariin kaikki aistimieni ja mieleni voima kohdistui
siihen aaveentapaiseen haamuun, joka seisoi liikkumatonna keskell�
lattiaa, peilin edess�.
Previous Page
| Next Page
|
|