|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 39
Min� istuin jonkun aikaa ��neti h�mm�styksiss�ni ja katselin vain
kumppaniin. Uteliaisuuteni oli kovasti yltynyt ja suuresti halutti minua
saada tiet�� viel� enemm�n.
-- Oliko teid�n herrallanne joku ruma vika kasvoissansa, -- kysyin
viimein, -- jonkat�hden h�n ei k�rsinyt n�hd� omaa kuvaansa peiliss�?
-- Ei mill��n tavalla, vakuutti vanha palvelija. -- H�n oli niin siev�
muodoltaan, kuin vain ihminen voi toivoa. Tosin h�nen kasvonsa olivat
hiukan kivulloisen ja surullisen n�k�iset; kenties olivat posket liian
kalvakat; mutta mit��n rumaa vikaa niiss� ei ollut enemp�� kuin minussa
tai teiss�, herra. Ei, herra, ei; siin� ei ole syy.
-- Miss� sitten syy on? Mik� siihen on syyn�? -- kysyin tuskastuneena.
-- Eik�s ole ket��n ihmist�, joka tiet�isi herranne salaisuuden?
-- On maar', herra, -- sanoi ukko, luoden katseensa vastap��t� olevaan
ikkunaan. -- Onpa yksi mies, joka tiet�� kaikki herrani salaisuudet ja
tiet�� muiden muassa t�m�nkin salaisuuden.
-- No, kuka se on?
Vanha mies k��ntyi puoleeni ja katsoi minuun tarkasti. -- Tohtori
t��ll�, -- sanoi h�n. -- Tohtori Garden. Is�nt�ni vanha yst�v�.
-- Tahtoisin p��st� tuon tohtorin puheille, -- n�m�t sanat pujahtivat
itsest��n suustani.
-- H�n on nyt is�nt�ni luona, -- vastasi Masey. -- H�n tulee paikalla
ulos, ja luulisinpa, ett� h�n antaa vastauksen kaikkiin kysymyksiinne.
-- Ukon viel� puhuessa ovi aukesi ja keski-ik�inen herra, jonka vartalo
oli laiha ja pitk�, vaan alinomaisesta kumarruksissa istumisesta v�h�n
lyhennyt, tuli ulos kynnykselle. Ukko Masey j�tti minut heti. H�n mutisi
itsekseen, ett� h�nen piti kuulla mit� tohtorilla olisi k�skemist�, ja
riensi tien poikki. Pitk� herra puhui h�nelle minutin tai kaksi
vakavasti, luultavasti yl�kerrassa asuvan sairaan asioista. Sitten
lienen min�, k�sien osoituksista p��tt�en, tullut heid�n keskustelunsa
esineeksi. Oli miten oli, kun ukko Masey oli mennyt sis��n, niin tohtori
poikkesi sille paikalle miss� min� seisoin, ja tervehti minua hyvin
lempe�ll� hymyll�.
-- Ukko Masey sanoi minulle, herra, ett� teit� haluttaisi kuulla, miten
yst�v� parkani laita on. Min� olen par'aikaa kotiin menossa, ja jos ette
katso liiaksi vaivaksi k�vell� jonkun matkaa kanssani, niin tahdon
mielell�ni antaa teille kaikki tiedot h�nest�, mit� minulla on.
Min� pyysin heti anteeksi rohkeuttani ja kiitin h�nen tarjoomuksestaan;
sitten l�ksimme yhdess� astumaan. Tultuamme tohtorin taloon ja k�yty�mme
istumaan h�nen ty�huoneesensa, uskalsin kysy�, miten tuo sairas
herraparka nyt jaksoi.
-- Ei h�nen tilansa, pelk��n min�, ole paranemaan p�in, -- sanoi
tohtori, -- eik� taida olla mit��n toivoakaan paranemisesta. Onhan ukko
Masey jo kertonut teille jotakin h�nen eriskummallisesta tilastaan, eik�
niin?
-- Niin on, h�n on kertonut minulle v�h�isen, -- vastasin min�, -- ja
h�n sanoi teid�n tiet�v�n kaikki.
Tohtori Garden tuli hyvin vakavan n�k�iseksi. -- En min�k��n tied�
kaikkea. Sen vain tied�n, mik� on seurauksena, kun h�n saa n�hd� peilin.
Mutta mitk� seikat ovat olleet syyn� siihen, ett� h�n n�kee niin
eriskummallisia n�kyj�, niist� en min�k��n tied� enemp�� kuin te.
-- N�kee n�kyj�? -- kerroin h�nen sanansa. -- Ja niin eriskummallisia
n�kyj�?
Tohtori Garden hymyili innolleni, n�ytti jonkun aikaa kokoavan
ajatuksiaan, ja jatkoi sitten:
-- Min� tulin kummallisella tavalla tutuksi herra Oswald Strangen
kanssa. Me kuljimme italialaisella h�yrylaivalla Civita Vecchiasta
Marseilleen. Koko y�n oli jo matka kest�nyt. Aamusella olin partaani
ajamassa, kun yht'�kki� tuo herra tuli taakseni, tuijotti hetken aikaa
pieneen peiliin, jonka edess� seisoin, ja sitten, sanaakaan
virkkaamatta, tempasi sen alas sein�lt� ja paiskasi sen jalkojeni eteen
palasiksi. H�nen kasvonsa olivat ensin aivan vaaleat enemm�n,
luullakseni, pelosta kuin vihastuksesta -- mutta hetken kuluttua ne
muuttuivat j�lleen ja h�n n�kyi olevan h�peiss��n siit� mit� oli tehnyt.
No, -- jatkoi tohtori hetken aikaa hymyillen, -- tietysti olin t�st�
saakelin lailla suutuksissani. Ajoin juuri alaleukaani, ja tuosta
�killisest� teosta s�ps�hdin, niin ett� veitsi k�vi lihaan. Paitsi sit�
koko tekokin oli h�vyt�n ja loukkaava, ja min� pidin Strange paralle
aika saarnan niin kovilla sanoilla, ett� siit�, asiaa nyt
muistellessani, olen pahoilla mielin. Vaan sill� hetkell� luullakseni,
ei sit� olisi voinut kummeksia. Mit� pahantekij��n itseens� tuli, niin
vimmanpuuskan menty� ohi, h�n n�kyi olevan niin h�peiss��n ja pahoilla
mielin, ett� vihani kohta lauhtui. H�n kutsui p��passarin ja maksoi
runsaasti h�yrylaivan peilist�, jonka h�n oli rikkonut. T�lle passarille
ynn� muutamille matkustaville, jotka salissa silloin olivat, h�n selitti
tehneens� sen vahingossa. Mutta minulle h�n antoi toisen selityksen.
Kenties h�n tunsi, etten min� voinut uskoa sit� ainoasti vahingossa
tapahtuneeksi. Kenties h�nt� itse��n halutti ilmoittaa salaisuutensa
jollekulle. Oli miten oli, h�n tunnusti minulle rikkoneensa peilin
vastustamattoman mielijohteen pakoituksesta. T�mm�isen puuskan h�n sanoi
aina v�list� yll�tt�v�n h�nt�; se oli melkein kuin suonenvetoa. H�n anoi
hartaasti anteeksi ja pyysi, etten lukisi h�nelle syyksi tekoa, josta
h�n oli itse pahasti h�peiss��n. Sitten h�n onnistumattomalla tavalla
yritti laskea leikki�, mies parka, sanoen itse antavansa partansa
kasvaa, ja harmistuvansa, kun h�n n�ki jonkun muun suotta vaivaavan
itse��n sen ajamisella. Mutta ei h�n virkkanut mit��n rasittavasta
ruumiin tai mielen taudista, ja pian sen j�lkeen h�n erosi minusta.
Previous Page
| Next Page
|
|