|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 38
-- Ei ole peilintapaista kalua koko talossa, -- kertoi ukko, seisoen sen
p�lkyn vieress�, mill� min� istuin, ja katsoen miettiv�isesti tien yli
vastakkaiseen taloon p�in. -- Ei yht� ainoatakaan!
-- Arkihuoneissa kai tarkoitatte?
-- En herra, min� tarkoitan sek� arki- ett� makuuhuoneita, kumpiakin. Ei
ole meill� edes peilin palastakaan, niin suurta kuin k�mmenenne, jos
tahtoisi partaansa ajaa.
-- Mutta kuinka se on mahdollista? -- kysyin. -- Miksik� ei ole peilej�
miss��n huoneessa?
-- Voi herra! -- vastasi Masey, -- sit� ei kukaan meist� voi sanoa.
Siin� se salaisuus onkin. Se on is�nt�ni oikku. H�nell� oli muutamia
eriskummallisia mielijohteita ja t�m� oli yksi niist�. Hauska herra h�n
muuten oli, niin hauska kuin vain palvelija suinkin voi toivoa. Ja
antelias herra, ja herra, josta ei paljo vaivaa ollut. Ja aina h�nell�
oli joku lempe� sana palvelijoille, ja jos siksi tuli, h�n kohteli heit�
my�s lempeydell�. Eip� koko Pyh�n Yrj�n pit�j�ss� (miss� me asuimme
ennen t�nne tuloamme) ole yht��n taloa, miss� palvelijoille olisi
annettu enemm�n joutoaikaa ja parempaa ruokaa. Mutta kaiken sen ohessa
h�nell� oli eriskummalliset tapansa sek� oikkunsa, ja t�m� oli yksi
niist�. Ja kuinka t�rke�n� h�n t�t� asiaa piti, herra, -- jatkoi ukko;
ja kuinka ankarasti t�m� s��nt� teroitettiin mieleen jokaiselle uudelle
palvelijalle, ja kuinka monen palvelijan t�ytyi sent�hden muuttaa, sit�
ette uskoisi, herra! Kun h�n otti uuden palvelijan palvelukseensa, niin
ensim�inen ehto oli aina se, ettei saisi tuoda mukanaan peili�. Minun
virkaani kuului selitt�� t�m� asia, (niin paljon kuin sit� voi
selitt��), ennenkuin joku palvelija sai tulla taloon. -- Te saatte
n�hd�, ett� t�m� on helppo paikka, -- sanoin tavallisesti; t��ll� on
ruoka hyv��, palkka hyv� ja paljon vapaata aikaa. Mutta yhteen asiaan
t�ss� on tottuminen. Pit�� tulla toimeen ilman peili�, niin kauan kuin
t��ll� olette. Sill� semmoista kalua ei koko talossa ole eik�, mik�
viel�kin t�rke�mpi, tule ikin� olemaan.
-- Mist�p� te sen niin varmaan tiesitte, ettei peili� ikin� tulisikaan
taloon? -- kysyin min�.
-- Jumal' auttakoon, herra! Jos te olisitte n�hnyt ja kuullut kaikki,
mit� min�, niin ette ep�ilisi sit� asiata. Kuulkaapas vain yksi
esimerkki: Min� muistan er��n p�iv�n, jolloin is�nn�ll� oli asiaa
em�nn�itsij�n kamariin miss� ky�kkipalvelija asui; siin� kamarissa oli
jotakin muutettavaa. Silloinpa nousi aika melu! Ky�kkipalvelija -- h�n
oli kovin turhamainen, vaikka hirve�n ruma -- oli j�tt�nyt uunin
reunalle pikkaraisen peilinpalasen, noin kuuden neli�tuuman kokoisen
vain. H�n oli salaa tuonut sen mukanaan ja piti sit� aina lukon takana.
Mutta silloin se oli j��nyt esille, sill� h�net kutsuttiin �kkip��t�
ulos, par'aikaa hiuksiansa sukiessaan. Min� huomasin peilin ja riensin
sinne mit� kiireimmin. Mutta herra sattui aivan sen eteen ennenkuin
kerkesin v�liin, ja silloin asia oli valmis. H�n loi pitk�n, tuijottavan
katseen siihen, vaaleni kalman karvaiseksi, kaappasi peilin, paiskasi
sen tuhansiksi pirstaleiksi lattiaan, viel�p� polki palasia
kantap�ill��n ja musersi ne aivan tomuksi. Loput p�iv�� h�n vietti
yksin��n kamarissaan lukon takana. Ensiksi h�n oli kuitenkin k�skenyt
minun ajaa ky�kkipiika talosta aivan paikalla, sill� samalla hetkell�.
-- Sep� oli kumma seikka! -- sanoin m�.
-- Voi herra, -- jatkoi ukko, -- ette uskoisi kuinka paljon vastusta
minulla on ollut noista naispalvelijoista. Vaikea oli ensiksi saada
ket��n, joka t�mm�isill� ehdoilla rupesi palvelukseen. -- Mit�, eik�
muka saisi olla murustakaan, mink� avulla hiuksensa laittaisi? --
kysyiv�t he, ja l�ksiv�t pois, korkeasta palkasta huolimatta. Ja ne,
jotka suostuivat, nep� taas osasivat valhetella! He vakuuttivat,
etteiv�t he huolineet yht��n peilist�, he vakuuttivat, etteiv�t he
koskaan muulloinkaan kurkistaneet peiliin. Ja ne samat tytt�luntukset
kuitenkin toivat peilins� tavalla tai toisella muassaan, vaatteihinsa
k�tkettyn�. Ennemmin tai my�hemmin he sitten ottivat sen esille ja
panivat johonkuhun paikkaan seisomaan (niinkuin tuo ky�kkipiika), miss�
herra voi sattua sen n�kem��n. Ja sitten -- tuommoisilla tyt�ill� ei ole
yht��n omaatuntoa -- kun jonkun heist� olin kielletyst� teosta tavannut,
h�n viel� nosteli nen��ns�, rohkeana kuin kukko: No, mill� keinoin
muutoin saisin tiet��, onko jakaus suora? Ei h�n ollut tiet�vin��nk��n,
ett� h�nelle juuri sent�hden maksettiin korkeampi palkka, ett� t�m� oli
se asia, jota h�n _ei saisi_ tiet�� niin kauan kuin h�n asui meid�n
talossa. Turhamielist� joukkiota, herra, ja mit� rumemmat, sit�
turhamaisemmat. Ei ollut yht��n loppua heid�n koukuttelemisillaan.
Heill� oli peilit ompelurasiansa kannen sis�puolessa, mist� minun oli
melkein mahdoton l�yt�� niit�, taikka virsikirjan tai kokkikirjan
kansien sis�puolella tai tee-rasioissaan. Min� muistan yhden
palvelustyt�n, -- viekas peijakas h�n oli, isorokko oli kuopittanut
h�nen kasvonsa, -- joka aina sek� tavallisella ett� tavattomilla ajoilla
lueskeli rukouskirjaansa. V�list� arvelin: kas t�m�p� on oikein
jumalinen! ja v�list� taas (aina sit� my�ten mill� tuulella satuin
olemaan) arvelin h�nen varmaan opiskelevan vihkimyskaavaa ulkoa. Mutta
kerran kun tulin hiljaa h�nen taaksensa, saadakseni selv�� asiasta, niin
-- n�etk� kummempaa! -- siin� se taas oli vanha juttu! Kehykset�n
peilinpalanen oli kirjan lehteen kiinnitetty postimerkkiarkin
reunuksilla. Pelkk�� viekkautta! Toiset taas pitiv�t peilins�
ruoka-aitassa tai kivihiilikellarissa, taikka antoivat sen jonkun
naapurin piian tai tuolla nurkkauksen takana asuvan maitomuijan haltuun.
Enk� voi olla tunnustamatta, -- n�in p��tti ukko pitk�n kertomuksensa,
-- ett� minustakin tuntui v�h�n vaikealta, kun ei saanut olla edes niin
suurta peilinpirstaletta, ett� olisi n�hnyt ajaa partansa. Alussa k�vin
parranajajan luona; vaan pian sen heitin ja annoin partani kasvaa,
niinkuin is�nt�kin teki. Samaten rupesin k�ytt�m��n hiuksianikin -- n�in
sanoen herra Masey osoitti k�dell� p��t�ns�, -- niin lyhyin�, ettei
niit� ole tarvis jakaa edest� eik� takaa.
Previous Page
| Next Page
|
|