|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 37
Ei ole yht��n peili� koko talossa, herra. Se on is�nt�ni eriskummallinen
oikku. Ei ole yht��n ainoaa peili� miss��n huoneessa koko talossa!
Se oli pime�n ja synk�n n�k�inen rakennus, jonka rautatienomistajat
olivat ostaneet, jatkaaksensa sille puolelle tavara-aittaansa, joka oli
liian ahdas. Talon hintaa m��r��m�ss� oli istunut korvauslautakunta, ja
siit� kansa oli antanut talolle nimen _Korvaustalo_. Rautatieyhti� oli
sen jo ostanut; mutta entinen omistaja oli yh� viel� saanut j��d�
asumaan, kunnes ruvettaisiin itse rakennushankkeisin. Ensialussa tulin
t�m�n talon huomanneeksi siit� syyst�, ett� se seisoi juuri vastap��t�
suurta p�lkkykasaa, joka oli asetettu rautatien reunalle ja jossa istuin
usein puoli tuntisen, kun v�syin k�velless�ni Mugbyn risteyksell�.
Se oli neliskulmainen, kolkko, harmaantunut talo, rakennettu
rosopintaisista kivist� ja katettu ohuilla kiviliuskoilla. Ikkunoita oli
harvassa, kaikki kovin pienet rakennuksen suuruuteen n�hden. Suurella,
tyhj�ll�, harmaalla pitk�ll�puolella niit� oli nelj�. P��ovi oli
keskell� sein��; oven kummallakin puolella oli yksi ikkuna, ja
sit�paitsi kaksi ylikerrassa. Kartiinit olivat aina alas lasketut, ja
oven ollessa lukossa ei n�kynyt koko tuossa synke�ss� rakennuksessa
yht��n el�m�n tai ty�nteon merkki�.
Mutta ovi ei ollut aina lukossa. Joskus se avattiin sis�lt�p�in kovalla
telkirautojen ja kahleitten kalinalla. Silloin astui er�s mies
kynnykselle, miss� h�n seisoi hengitt�en ilmaa, ik��nkuin ihminen, jolla
tavallisesti on niukalti sit� tavaraa. H�n oli kookas, paksunl�nt�,
kenties 50--60 vuoden vanha. H�nen tukkansa oli tavattoman lyhyeksi
keritty, parta oli pitk� ja tuuhea; ja silmiss� n�kyi yst�v�llinen ilme,
joka teki h�net miellytt�v�ksi. Joka kerta, kun n�in h�net, oli miehell�
p��ll��n vihre�nruskea nuttu jonkinlaisesta kankaasta, joka ei ollut
verkaa, sek� vaaleanv�riset liivit ja housut. P��lliseksi oli h�nell�
poimukaulus paidassaan, koristus, joka, sivumennen sanoen, ei oikein
soveltunut partaan, sill� se oli alituisesti sen tiell�. T�ll�
arvokkaalla miehell� oli tapana, seisottuansa jonkun aikaa kynnyksell�
ja hengitetty�ns� ilmaa, tulla ulos tielle. Katsahdettuansa, melkein
ajattelematta, er��sen yl�kerran ikkunaan, h�n meni tien poikki
p�lkkykasalle ja nojautui aitaukseen, joka kulki pitkin rautatien
reunaa. Siin� h�n sitten katsoi kummallekin puolelle rataa (se kulki
talon ohitse), ja h�nen kasvojensa ilme oli kuin miehen, joka t�ytt��
itsem��r��m�ns� velvollisuuden, odottamatta siit� kuitenkaan
mink��nlaista seurausta. N�in tehty�ns� h�n taas astui takaisin tien
toiselle puolelle, k��ntyi kynnyksell� vet��ksens� viel� kerran ilmaa
sieraimiinsa, ja katosi taloon sis��n. Oven h�n joka kerta kiinnitti
niin lujasti telkimill� ja kahleilla, ik��nkuin sit� ei avattaisi
ennenkuin viikon kuluttua. Vaan tuskinpa oli puoli tuntia kulunut, niin
h�n n�kyi j�lleen astuvan tielle, vet�v�n ilmaa sieraimiinsa ja
katselevan rataa pitkin rautatien kummallekin puolelle.
Eip� aikaakaan, niin koetin hieroa tuttavuutta t�m�n levottoman herran
kanssa. Pian sain tiet��, ett� poimukauluksinen yst�v�ni oli sairaan
herran uskottu palvelija, juomanlaskija, kamaripalvelija ja kaikki
kaikessa. Is�nn�n nimi oli herra Oswald Strange, h�n oli vastik��n
muuttanut tuohon vastap�iseen taloon asumaan, ja uusi tuttavani, jonka
nimi kuului olevan Masey, n�kyi olevan taipuvainen kertomaan jotakin
h�nen el�m�st�ns�. Herra Strange oli tullut t�lle paikkakunnalle osaksi
siit� syyst�, ett� h�n tahtoi muuttaa taloutensa pienemm�lle kannalle --
ei sen vuoksi, lis�si herra Masey kohta, ett� h�nen olisi varattomuuden
t�hden ollut pakko sit� tehd�, vaan siksi, ett� herra raukka erityisist�
syist� tahtoi pit�� talossaan niin v�h�n palvelusv�ke� kuin mahdollista.
Toinen syy t�nne tuloon taas oli se, ett� herra tahtoi olla likell�
vanhaa yst�v��ns�, tohtori Gardenia, joka asui n�ill� seuduin, ja jonka
seuraa sek� neuvoja vailla herra Strange ei voinut tulla toimeen. T�m�n
sairaan herran el�minen n�ytti olevan hyvin ep�vakava. Se kuihtui
kuihtumistaan hetki hetkelt�. Palvelija, is�nn�st��n puhuen, k�ytti jo
mennytt� aikaa. Maseyn kuvauksen mukaan h�n oli korkeintaan
viisinelj�tt�vuotias, mutta h�nen ulkomuodossaan ei ollut en�� mit��n
nuoruuden j�lke�, vaikka tosin itse kasvojen rakenne ja piirteet olivat
viel� nuorenlaiset. Se miehess� oli niin kummaa. Kaukaa katsoen olisi
luullut h�nt� monta vuotta nuoremmaksi, kuin mit� h�n todella oli, ja
siihen aikaan kun h�n viel� k�yskenteli ulkona pitiv�t vieraat h�nt�
aina seitsem�n- tai kahdeksankolmatta vuotisena miehen�. Mutta
likemm�ksi tultuaan heid�n arvelunsa heti muuttui. Ukko Masey esitti
omituisella tavalla kaikki is�nt�ns� eriskummallisuudet yhdell� ainoalla
lauseella, jota h�n sen seitsem�n kertaa uudisti. Herra, h�n oli kumma
nimelt��n (Strange merkitsee kummaa) ja kumma tavoiltaan ja kumma
kasvoiltaankin viel� p��lliseksi.
Toisella tai kolmannella kerralla, yhdess� puhellessamme, ukko lausui
seuraavat sanat, joilla t�m� yksinkertainen juttu alkaa.
Previous Page
| Next Page
|
|