|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 35
Monta tapaturmaa sattuu, joista eiv�t sanomalehdet milloinkaan mainitse.
Moni juna, t�ynn� matkustajia, pelastuu melkein kuin ihmeen kautta
m�s�ksi rikkoutumasta. N�ist� tilaisuuksista ei tied� kukaan muu paitsi
kuljettaja ja koneenl�mmitt�j�. Muistanpa kerran kun olin veturia
kuljettamassa er��ss� it�isess� kreivikunnassa. Mutkaa kiert�ess�ni,
n�in yht'�kki� toisen junan tulevan vastaan samaa rataa my�ten. Min�
kyll� jarrutin, mutta mielest�ni se oli jo my�h�ist�. Kun vastaantuleva
veturi oli aivan p��lle tulemaisillaan, niin huusin
koneenl�mmitt�j�lleni ja k�skin h�nen hyp�t� pois. H�n hypp�si,
ennenkuin viel� olinkaan ehtinyt saada sanoja suustani. Itsekin juuri
aioin tehd� samoin, kun havaitsin toisen junan poikkeavan toiselle
radalle, ja samana hetken� viimeinen vaunu pyyhk�isi minun veturini
kyljitse. Likemp�� en ole ikin�ni katsonut surmaa silmiin.
Koneenl�mmitt�j�ni hypp�si niskansa poikki. Puolta sekunttia my�hemmin
olisin min�kin hyp�nnyt ja taittanut niskani. Mit� koko junasta olisi
tullut ilman meit� kumpaistakin, kas sit� en tied� sanoa.
-- Paljon ihmisi� musertuu junien alle, joista ei kukaan saa kuulla.
Muutamana pime�n� y�n� Mustassa Maassa (Newcastlen seuduilla, miss�
suurimmat kivihiilikaivokset ovat) min� ja apulaiseni tunsimme jotakin
m�rk�� ja l�mmint� l�iskyv�n vasten silmi�mme. -- Eip� tuo taida tulla
koneesta, Willi, -- sanoin min�. -- Ei, -- sanoi h�n, -- se on jotakin
paksua, Jaakko. -- Se oli verta! Sit� se oli. Per�st�p�in kuulimme, ett�
junan alle oli j��nyt er�s kaivosty�mies. Kun joku meid�n omasta
v�est�mme saa surmansa, niin puhumme siit� niin v�h�n kuin mahdollista.
Se on tavallisesti, melkeinp� aina, heid�n oma vikansa. Mek�s
pelk�isimme vaaraa? Eik�, siksi olemme siihen liiaksi tottuneet. Vaan
emme sent��n ole huolimattomat. En usko olevan miss��n muussa
ty�mieskunnassa ket��n, joka enemm�n pit�isi ty�t��n arvossa kuin me
veturienkuljettajat. Meille ovat veturimme yht� arvokkaat ja rakkaat,
kuin jos ne olisivat el�vi�. Me pid�mme niit� yht� suuressa arvossa kuin
ketunpyyt�j�[1] tai kilpa-ajaja hevostaan. Ja veturilla onkin yht�
paljon oikkuja kuin hevosella; mik� potkaisee, mik� kompastuu, mik�
meluaa vallattomasti, mik� mit�kin, kukin omalla laillansa. Pankaa outo
mies t�t� minun veturiani kuljettamaan, niin eip� h�n tied� mit� sille
tehd�. Niin, ihmeellisi� parannuksia on koneihin keksitty viimeisen
suuren n�yttelyn j�lkeen. Muutamat ammentavat itse vett�, niin ettei
tarvitse pys�hty�. Se on ihmeellinen keksint�, ja kuitenkin niin
yksinkertainen kuin A B C. Vesikorvoja pannaan m��r�ttyihin paikkoihin
kiskojen v�liin seisomaan. Ei tarvitse kuin v��nt�� yht� ripaa, niin
laskeutuu kauha veteen, ja ohikulkiessa ajetaan vesi korvosta koneen
kattilaan, niin kiireesti, ett� minuutissa saataisiin 3,000 gallonia.
[Footnote 1: Englantilaiset ovat hartaat pyyt�m��n kettuja, ratsastaen
niiden j�ljess� kunnes otus uupuu.]
Veturinkuljettajan p��huoli on p��st� m��r�tyll� ajalla perille; se on
h�nell� aina mieless�. Kuljettaessani Brightonin pikajunaa, tuntui aina
minusta ik��nkuin ajaisin kilpaa ajan kanssa. En pel�nnyt, vaikka juna
olisi k�ynyt kuinka kovaa vauhtia; sit� vain pelk�sin, etten
minuutilleen joutuisi perille. Matkan p��h�n tultua meid�n on tili
teht�v� ajasta. Rautatien omistajat hankkivat meille kellot ja me
kuljemme niiden mukaan. Ennenkuin l�hdemme matkalle, astumme er��n
huoneen l�pi tarkastettaviksi. Se on muka siksi, ett� n�ht�isiin,
olemmeko me selv�p�iset. Mutta meille ei virketa sanaakaan, ja
saattaisipa mies p��st� l�pi, vaikka olisikin v�h�n p�pper�ss�. Olen
min� n�hnyt koneenl�mmitt�j�n, joka oli ollut tarkastettavana, nousevan
veturiin niin humalaisena kuin sika; h�n lopsahti hiilikasalle ja makasi
siin� kuin s�kki koko matkan. Minun t�ytyi silloin itse toimittaa
l�mmitt�j�nkin virkaa. Jos kysytte, ovatko veturinkuljettajat yleens�
viinaan menev�t, niin t�ytyy tunnustaa, ett� he kyll� ovat aikalailla.
Meill� on vaivalloinen virka; toinen kylki kylm�n� kuin j��, toinen
kuumana kuin tulirovio; v�liin kastumme, v�liin kuivumme. Jos
kenellek��n, niin veturinkuljettajalle on t�m� vika anteeksi annettava.
Ja kuitenkaan en tied� nouseeko koskaan yksik��n kuljettaja humalaisena
veturiin. Ja jos sen tekisikin, niin kyll�p� tuuli pian h�net
selvitt�isi.
Min� luulen, ett� veturinkuljettajat ylimalkaan ovat terveimpi� ihmisi�
maan p��ll�; mutta he eiv�t kauan el�. Siihen on luullakseni syyn� kylm�
ruoka ja alinomainen t�ristys. Kylm�st� ruuasta puhuen tarkoitan, ettei
veturinkuljettaja milloinkaan saa kunnollista ateriaa sy�d�. H�n ei
koskaan sy� p�iv�llist��n kotona. Aamulla l�htiess��n h�n viepi kanssaan
palasen kylm�� lihaa ja palasen leip�� p�iv�llisev�ikseen. Tavallisesti
h�nen t�ytyy sy�d� se veturin takana olevassa koppelissa, sill� ei h�n
saa veturiaan j�tt��. Sen te my�s ymm�rt�nette, ett� tuo alinomainen
t�ristys ja hytkytys kuluttaa miest�, aikaa my�ten. Henkivakuutusyhti�t
eiv�t sent�hden otakaan meit� vastaan tavallisesta vuosimaksusta.
Veturinkuljettajan palkka on noin kahdeksan shillingi�[1] viikossa,
mutta jos h�n hyvin s��st�� hiili�ns�, niin h�n saapi enemm�nkin.
Saavatpa muutamat t�ll� tavoin viisi jopa kymmenenkin shillinki�
lis�palkkaa viikossa. En juuri voi valittaa palkkaa liian v�h�ksi. Mutta
kovaa se on, kun meik�l�istenkin siit� palkasta t�ytyy maksaa
tuloveroa[2] kruunulle. Rautationomistajat antavat tarkan tiedon, kuinka
paljon kullakin meist� on palkkaa, ja sen mukaan meilt� otetaan vero. Se
on oikein h�pe�llist�!
Previous Page
| Next Page
|
|