|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 33
-- Niin, herra, min� olen viisikolmatta vuotta ollut
veturinkuljettajana, ja koko sill� ajalla olen tappanut ainoastaan
seitsem�n miest� ja poikaa. Eip� ole monta virkaveljist�ni, jotka
voisivat kehua niin v�h�n vahinkoa tehneens�. Vakavuus, herra, --
vakavuus ja silm�in aukipit�minen, se sen tekee. Kun sanon seitsem�n
miest� ja poikaa, niin tarkoitan rautatietoimiin kuuluvaa v�ke� ...
tulenkohentajia, kantajia ja muita sellaisia. Matkustavaisia en ota
lukuun.
Kuinka h�n oli tullut veturinkuljettajaksi?
-- Is�ni, -- selitti h�n, -- oli pieni py�r�sepp� ja asui pieness�
torpassa sen rautatien varrella, joka k�y Leedsin ja Selbyn v�lill�. Se
oli toinen rautatie, joka Englannissa tuli rakennetuksi. Ensim�inen oli
Liverpoolin ja Manchesterin v�linen tie, jolla herra Huskisson sai
surmansa, niinkuin ehk� olette kuullut, herra. Junien kulkiessa sivuitse
me pojat aina hypp�simme ulos niit� katselemaan ja hurraamaan niille.
Min� pidin silm�ll�, miten kuljettaja v��nsi v��ntimi�ns�, kun h�n
tahtoi kovempaa vauhtia, ja min� arvelin itsekseni kuinka hauskaa tuo
olisi, jos p��sisin veturinkuljettajaksi ja saisin hallita niin
ihmeellist� konetta. Ennenkuin rautatie oli rakennettu, oli postivaunun
ajuri mielest�ni suurin mies maailmassa. Min� halusin silloin olla
postivaunun ajurina. Meill� oli kodissamme kuningas Yrj� III:n kuva,
punaisessa univormussansa. Sent�hden min� aina sekoitin yhteen
postivaunun ajurin -- jolla my�skin oli punainen univormu -- ja
kuninkaan; edellisell� vain oli matala, leve�reunainen hattu p��ss�,
jommoista kuninkaalla ei ollut. Minun mielest�ni ei kuningaskaan voinut
olla korkeampi mies kuin postivaunun ajuri. Aina minulla oli halu p��st�
jonkunlaiseksi p��mieheksi. Kerran Leedsiss� k�ydess�ni n�in miehen,
joka johti soittokunnan musiikkia: silloin olisin halunnut tulla
soittokunnan johtajaksi. Kotiin tultuani laitoin itselleni sauvan ja
astelin pitkin teit� ja olin johtavinani soittokuntaa. Semmoista
tietysti ei ollut; vaan min� kuvittelin sen olevan. Toisella kerralla
taas mies, joka seisoi jonkun markkinateatterin edustalla, piiska sek�
puhetorvi k�dess�, miellytti minua, niin ett� olisin suonut tulevani
h�nen kaltaisekseen. Mutta rautatien valmistuttua veturinkuljettaja
voitti ne kaikki, ja min� p��tin tulla veturinkuljettajaksi. Pian minun
olikin pakko valita itselleni elatuskeino, vaikka vasta olin nuori.
Is�ni kuoli �kki� -- salaman isku l�i h�net kuoliaksi, kun h�n oli
mennyt sadetta pakoon puun suojaan -- ja �iti ei kyennyt koko
lapsijoukkoa el�tt�m��n. Jo seuraavana p�iv�n�, kun is�ni oli viety
hautaan, menin min� asemahuoneelle ja ilmoitin tahtovani p��st�
veturinkuljettajaksi. Asemap��llikk� naurahti ja sanoi minun aloittavan
varhain, vaan arveli ett� minun viel� piti kasvaa v�h�isen. H�n antoi
minulle yhden pennyn[1] ja k�ski tulla takaisin kymmenen vuoden
kuluttua. Silloin minulla ei ollut k�sityst�k��n vaarasta. Jollen viel�
p��ssytk��n veturinkuljettajaksi, p��tin min�, niin piti minun kuitenkin
jollakin lailla saada ty�skennell� jollakin h�yrykoneella. Kun en muuta
paikkaa saanut, niin rupesin laivapojaksi Humber joella k�yv��n
h�yryalukseen, ja sain kantaa merihiili� h�yrykoneen l�mmitt�j�lle. Se
oli ensim�inen alkuni. My�hemmin p��sin itse l�mmitt�j�ksi, ensin samaan
laivaan, sitten veturiin. Viel� kahden vuoden kuluttua tulin viimein
veturinkulettajaksi samalle rautatielinjalle, joka meid�n torppamme
sivuitse kulki. -- �itini ja veljeni ja sisareni juoksivat ulos minua
katsomaan, kun ensikerran ajoin sit� tiet�. Min� jo kaukaa odotin
saavani n�hd� heid�t ja he jo kaukaa odottivat minua, ja he heiluttivat
k�si��n ja hurrasivat, ja min� taas heilutin k�tt�ni heille. H�yry�
minulla oli vahvasti koneessani, ja min� ajoin aika vauhtia, ja olinpa
oikein ylpe� sin� hetken�. En ole ikin� ollut niin ylpe� kuin silloin!
[Footnote 1: 1 penny = noin 10 penni� Suomen rahassa.]
-- Halu johonkuhun toimeen auttaa yht� paljon kuin oppi. Hyvin pian tuli
minusta veturinkuljettaja, jonka vertaa ei ollut monta t�ll�
rautatiell�. Sen my�nsiv�t kaikki, ja min� olin siit� ylpe�, niinkuin
n�ette, ja iloinen. Tieteellisess� suhteessa, niinkuin teill� herroilla
on tapana puhua, en juuri paljoa tuntenut konettani. Mutta min� osasin
korjata sit�, jos siihen joku vika tuli -- tietysti vain niinkauan kun
ei jotakin mennyt rikki -- mutta en olisi voinut selitt��, kuinka h�yry
sen sis�ss� vaikuttaa. Veturin liikkeellepaneminen on melkein sama asia
kuin jos laskisit tilkan paloviinaa tynnyrist�. V��nn� hanaa niin se
alkaa juosta; v��nn� taas toisap�in ja pane jarrut py�riin, niin se
seisahtuu. Siin� se on koko taito. Ei olekaan hyv�, jos kuljettaja on
tieteellinen ja tuntee liiaksi koneen sisukset. Konesepist�, jotka
tuntevat koneen, kaikki sen naulat ja ruuvit, tulee aina kelvottomia
veturinkuljettajia. Jokainen sen tiet��. Heill� on liiaksi oppia.
Samaten on ihmisenkin sis�llisen rakennuksen, niinkuin minulle on
sanottu. Jos tiet�isimme kuinka mutkikas se rakennus on, niin emmep�
koskaan tahtoisi sy�d� emmek� juoda emmek� tanssia emmek� juosta emmek�
tehd� yht��n mit��n, pelosta ett� joku laitos voisi menn� vialle. Sama
on koneseppienkin laita. Mutta _me_, joita t�mm�iset ajatukset eiv�t
peloita, me annamme menn� t�ytt� vauhtia.
Previous Page
| Next Page
|
|