|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 32
En voinut karkoittaa mielest�ni sit� ajatusta, ettei kaikki ollut
niinkuin piti olla. Min� pelk�sin hirve�n tapaturman tapahtuneen, ja
soimasin itse�ni, sill� olinhan tavallaan siihen syyp�� kun olin
j�tt�nyt miehen sinne yksikseen, enk� ollut l�hett�nyt ket��n h�nt�
vartioimaan tai oikaisemaan h�nen tekojansa. Niin nopeasti kuin saatoin
juoksin siis mutkikasta polkua my�ten alas.
-- Mik� on tapahtunut? -- kysyin miehilt�.
-- Vahtimies on saanut surmansa t�n� aamuna, herra.
-- Ei suinkaan se mies, jonka tuo koppeli on?
-- Se sama, herra.
-- Ei suinkaan se mies, jonka tunnen?
-- Te voitte tuntea h�net, herra, jos olitte tuttu h�nen kanssaan, --
sanoi se mies, joka puhui kaikkien puolesta. Juhlallisesti nosti h�n
lakkiaan ja siirsi pois tervakankaan kulman. -- Sill� h�nen kasvonsa
ovat aivan v��ntym�tt�.
-- Voi, kuinka t�m� tapahtui, kuinka t�m� tapahtui? -- kysyin k��ntyen
miehest� toiseen, kun tervakangas oli j�lleen asetettu paikoilleen.
-- Veturi ajoi h�nen ylitsens�, herra. Ei kukaan koko Englannissa ollut
taitavampi kuin h�n toimessaan; mutta mik� lienee ollut syyn�, h�n
seisoi liian likell� ulkopuolista rataa. Oli aivan valkea p�iv�. H�n oli
juuri sammuttanut lyhdyn ja piti lamppua k�dess�. Veturin tullessa
tunnelista, h�n seisoi selin siihen, ja se ajoi h�nen ylitsens�. Tuo
mies kuljetti veturia ja n�ytti juuri meille kuinka se k�vi. N�yt�
herralle, Tuomas!
Mies, joka oli karkeihin, tummanv�risiin vaatteisin puettu, astui
takaisin entiselle paikalleen, tunnelin suuhun.
-- Kun olimme, herra, kiert�neet mutkan tunnelissa, -- sanoi h�n, --
n�in h�net tunnelin suulla, ik��nkuin kiikarin kautta. Ei ollut aikaa
en�� v�hent�� vauhtia, ja min� tiesin t�m�n miehen hyvin huolelliseksi.
H�n kun ei n�ytt�nyt yht��n v�litt�v�n veturin vihellyksest�, niin min�
lakkasin vihelt�m�st�, juuri kun olimme likelle tulemassa, ja hoilasin
h�nelle niin kovasti kuin vaan jaksoin.
-- Mit� te huusitte?
-- Huusinpa: Mies tuolla alhaalla! Pid� vaari! Pid� vaari! Jumalan
t�hden, pois tielt�!
Syd�meni vavahti.
-- Voi se oli hirve� hetki, herra. En lakannut huutamasta h�nelle. Min�
varjostin silmi�ni t�ll� k�sivarrella, etten n�kisi tuota kauheutta, ja
liikuttelin k�sivarttani viimeiseen asti. Vaan ei se auttanut!
En tahdo tehd� t�t� kertomusta pitemm�ksi sill�, ett� viipyisin toisessa
sen ihmeellisist� tapahtumista kauemmin kuin toisessakaan. Mutta
tahdonpa kuitenkin lopuksi huomauttaa sit� yhteensattumusta, ett�
veturinkuljettajan varoitushuuto ei sis�lt�nyt ainoastaan niit� sanoja,
joita onneton ratavahti oli minulle kertonut tuon kummituksen sanoina,
vaan my�skin ne sanat, jotka min� -- ei h�n -- olin omassa mieless�ni
yhdist�nyt k�sivarren liikuttamiseen.
Haararata N:o 2.
Veturinkuljettaja.
-- Kaikki yhteens�k�? No. Kaikki yhteens� luettuna, vuodesta 1841
aikain, olen tappanut seitsem�n miest� ja poikaa. Se ei ole paljo niin
monen vuoden kuluessa.
N�m�t h�mm�stytt�v�t sanat h�n lausui vakavalla ��nell�, nojautuen
asemahuoneen sein�� vasten. H�n oli paksunl�nt�, punaposkinen mies,
h�nen silm�ter�ns� olivat sysimustat ja valkuainen niiden ymp�rill� ei
ollut valkea, vaan ruskeankeltainen; ja ne n�yttiv�t olevan niin t�ynn�
arpia ja viiruja kuin olisivat ne olleet tohtorin veitsen alla. N�m�t
silm�t olivat olleet kovassa ty�ss�, ja katsoneet sek� tuuleen ett�
pahaan s��h�n. Pukuna oli h�nell� lyhyt, musta takki ja likaiset
purjevaatteesta tehdyt housut; p��ss� matala, musta lakki. Kasvojen ilme
oli yksitotinen, jopa synkk�, ja koko h�nen k�yt�ksest��n ilmeni
edesvastuun tunto, joka vakuutti minulle, ettei h�n laskenut leikki�.
Previous Page
| Next Page
|
|