|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 31
Oikein surkeaa oli n�hd� h�nen mielens� tuskaa. Se oli tarkkatuntoisen
miehen tuskaa, jota painosti yli voimien nousevan k�sitt�m�tt�m�n
edesvastuun tuska, vaan josta el�m� ja kuolema saattoi riippua.
-- Kun se ensikerran seisoi h�t�valkean vieress�, -- jatkoi h�n taas,
pyyhk�isten mustat hiuksensa pois otsalta ja hieroen ohimoitansa
k�sill��n yl�s ja alasp�in ik��nkuin kuumetaudin tuskassa, -- miksi se
ei voinut virkkaa minulle, miss� tuo tapaturma oli tapahtuva -- jos sen
piti tapahtua? Miksi se ei voinut virkkaa minulle miten sit� voisi
v�ltt�� -- jos sit� oli mahdollista v�ltt��? Ja koska se toisella
kerralla peitti kasvonsa, miksi se ei voinut mielemmin sen sijaan
virkkaa minulle: Tuo nuori vaimo kuolee, jos h�n t�n��n ajaa junassa;
pid�tt�k�� h�nt� kotona! Jos se nuo kaksi kertaa tuli vain
osoittaaksensa, ett� sen varoituksia on uskottava ja valmistaaksensa
minua siten uskomaan kolmattakin todeksi, miksi se ei nyt ilmoita vaaraa
selvill� sanoilla? Ja miksi se juuri minua varoittaa? Minua, Jumala
paratkoon, mit�t�nt� vahtia t�ss� yksin�isess� paikassa! Miksi se ei
mene jonkun luo, jolla on arvoa, niin ett� h�nen sanojansa uskottaisiin,
ja valtaa ryhty� varokeinoihin?
N�hdess�ni h�net t�mm�isess� mielen tilassa, arvelin, ett� olisi parasta
sek� miesparalle itselleen ett� my�s yleis�n turvallisuudelle, ett�
koettaisin rauhoittaa h�nen levottomuuttaan, ainoa, mink� t�ll� hetkell�
saatoin teht�. Sent�hden j�tin enemp�� puhumatta sikseen koko kysymyksen
h�nen n�kyns� todenper�isyydest� tai olemattomuudesta; min� vakuutin
h�nelle vain, ett� se, joka t�ytt�� velvollisuutensa tunnollisesti,
tekee, mit� h�nelt� sopii vaatia, ja ett� h�nen piti lohduttaa itse��n
sill� tiedolla, ett� h�n teki teht�v�ns�, vaikkei h�n ymm�rt�nytk��n
noita h�mm�stytt�vi� kummituksia. T�ss� kokeessani menestyin paljoa
paremmin kuin yritt�ess�ni selityksill� saada h�nt� luopumaan
luulostansa. H�n tuli rauhalliseksi. H�nen virkaansa kuuluvat toimet
vaativat, sit� my�ten kuin y� kului, yh� enemm�n huomiota h�nelt�. Kello
kaksi aamusella l�ksin pois; olin kyll� tarjoutunut j��m��n koko y�ksi,
mutta h�n ei sit� sallinut.
En tied�, miksi en tunnustaisi, ett� min�, astuessani polkua yl�s monta
monituista kertaa vilkaisin tuohon punaiseen lyhtyyn, ettei tuo punainen
lyhty minua erityisesti miellytt�nyt ja ett� uneni olisi ollut sangen
rauhaton, jos s�nkyni olisi sen vieress� seisonut. Eik� minusta my�sk��n
ollut eritt�in mieluista muistella noiden molempien varoitusten
seurauksia, junaonnettomuutta ja nuoren vaimon kuolemaa. En tied� miksi
sit�k��n salaisin.
Mutta enimmin mieless�ni mietiskelin, mit� minun pit�isi tehd�, saatuani
tiet�� miehen salaisuuden? Min� olin omin silmin n�hnyt, ett� mies oli
taitava, valpas, ahkera ja tarkka. Mutta kuinka kauan n�m�t avut
kest�isiv�t, kun h�nen mielens� oli niin rauhaton? H�nen paikkansa tosin
ei ollut korkea, vaan kuitenkin t�rke�, luotettavaa miest� vaativa, ja
tokko min�, esimerkiksi, olisin junassa aivan levollinen henkeni
puolesta, ja voisin luottaa siihen mahdollisuuteen, ett� h�n edelleenkin
toimittaisi huolellisesti virkansa?
Toiselta puolen taas en voinut p��st� irti siit� tunteesta, ett�
pett�isin h�nt� jos ilmoittaisin h�nen p��llik�illeen mit� h�nelt� olin
kuullut, ennenkuin ensiksi olin puhunut suuni puhtaaksi h�nelle
itselleen ja ehdoittanut h�nelle keskiv�lisen keinon. P��tinp� viimein
ehdoittaa, ett� saattaisin h�nt� taitavimman l��k�rin luo n�ill�
seuduin. H�nen neuvoansa me kysyisimme; muuten pit�isimme asian
ensialuksi salassa. Muutos h�nen vahtiajassaan, sen h�nelt� olin
kuullut, tapahtuisi seuraavana iltana; h�nen piti p��st� pois pari
tuntia p�iv�n nousun j�lkeen ja tulla takaisin paikalleen kohta p�iv�n
laskettua. Me olimme p��tt�neet, ett� silloin taas tulisin h�nen
luoksensa.
Seuraava ilta oli hyvin ihana, ja min� l�ksin jo aikaiseen ulos siit�
nauttimaan. P�iv� ei ollut viel� aivan laskenut, poiketessani
peltopolulle, joka kulki pitkin kaivanteen reunaa. -- K�velenp�, --
sanoin itsekseni, tunnin ajan t�t� polkua my�ten, puolen tunnin
tuonnep�in, puolen takaisin; sitten on aika menn� ratavahtini luokse.
Ennenkuin l�ksin edemm�ksi, astuin kuitenkin aivan �yr��lle ja
katsahdin, mit��n ajattelematta, alas samasta paikasta, mist� olin
miehen ensi kerran n�hnyt. Enp� voi selitt��k��n, kuinka syd�meni
s�ps�hti, kun aivan tunnelin suussa n�in miehen haamun, joka varjosti
silmi��n vasemmalla k�dell��n ja liikutteli oikeaa k�sivarttaan
ik��nkuin suuressa tuskassa.
Sanomaton kauhistus, joka ensihetken� oli hyydytt�nyt vereni, haihtui
kuitenkin kohta. Sill� min� havaitsin heti tuon haamun olevan el�v�n
ihmisen ja pienen joukon muita ihmisi� seisovan h�nen l�hell��n, ja
heille h�n n�ytti n�yttelev�n t�t� liikett��n. H�t�lyhty ei viel� ollut
sytytetty. Sen patsaasen oli rakennettu pikkuinen, matala majantapainen
seip�ist� sek� tervakankaasta. Se ei n�ytt�nyt suuremmalta kuin vuode.
Previous Page
| Next Page
|
|