|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 30
Sitten h�n taas jatkoi: -- Se ei suo minulle yht��n lepoa eik� rauhaa.
Se huutaa minulle monta minuuttia yht� mittaa mit� tuskallisimmalla
��nell�: Mies tuolla alhaalla! Pid� vaari! Pid� vaari! -- Ja yh� se
liikuttaa k�tt�ns� ja soittaa pient� kelloani --
T�h�np� tartuin kiinni. -- Soittiko se kelloanne eilenkin illalla, kun
min� olin t��ll� ja te menitte ovelle?
-- Kaksi kertaa.
-- No, katsokaapas, -- sanoin nyt, -- kuinka mielenne tyhji� kuvittelee.
Minun silm�ni n�kiv�t kellon ja minun korvani olivat auki sit�
kuullaksensa ja, niin totta kuin olen el�v� mies, kello silloin _ei_
soinut. Ei silloin, eik� milloinkaan muulloin, paitsi kuin se aivan
luonnollisella tavalla hel�hti siit�, ett� teille asemahuoneelta
l�hetettiin s�hk�sanoma.
Mies pudisti p��t��n. -- Siin� asiassa en ole koskaan erehtynyt, herra.
Min� eroitan aina selv��n milloin ihmiset panevat kelloni soimaan,
milloin kummitus. Kummitus saa kellosta eriskummallisen hel�hdyksen,
aivan toisellaisen kuin jos sit� muuten soitetaan. Enk� ole sanonutkaan
kellon n�kyv�isesti liikkuvan. En yht��n kummeksi ettette sit� kuullut.
Mutta _min�_ sen kuulin.
-- Ja oliko kummitus muka n�kyviss�, kun te katsoitte ulos?
-- Se oli siell�!
-- Kumpaisellakin kerralla?
H�n vastasi vakaisesti: -- Kumpaisellakin kerralla.
-- Tulisitteko minun kanssani ovelle katsomaan onko se nyt siell�?
H�n puraisi alahuultansa niinkuin se, joka vastahakoisesti suostuu:
mutta h�n nousi kuitenkin. Min� avasin oven ja astuin ulos rapulle: h�n
pys�htyi oven suuhun. Tuolla n�kyi h�t�lyhty. Tuolla n�kyi tunnelin
musta suu. Tuolla n�kyiv�t kaivanteen korkeat, kosteat sein�t. Tuolla
n�kyiv�t t�hdet niiden yl�puolella.
-- N�ettek� sen nyt? -- kysyin min�, uteliaasti tarkastellen h�nen
kasvojansa. H�nen silm�ns� muljottelivat ja tuijottelivat, vaan eip�
paljo enemm�n kenties kuin minunkaan silm�ni, kun olin tarkkaan
kohdistanut ne samaan paikkaan.
-- Ei, -- vastasi h�n, -- se ei ole siell�.
-- Oikein, -- sanoin min�.
Me palasimme sis��n, suljimme oven ja k�vimme j�lleen istumaan. Min�
juuri mietiskelin mill� lailla k�ytt�isin t�t� voittoani, jos se
voitoksi oli sanottava. Mutta samassa h�n taas jatkoi keskusteluamme,
pit�en kertomustansa t�ysin varmana ja olettaen, ettei sen
todenper�isyydest� meid�n kesken voinut olla ep�ilyst�k��n, niin ett�
tunsinkin olevani aivan tappiolla.
-- Nyt te, herra, t�ydesti ymm�rt�nette, -- sanoi h�n, -- ett� se, mik�
minua niin kauheasti tuskastuttaa, on kysymys: Mit� tuo kummitus taas
tarkoittaa.
Min� vastasin etten tiennyt, tokko ymm�rsin sit� aivan t�ydesti.
-- Mist� se varoittaa? -- jatkoi h�n mietiskellen, katsoen valkeaan ja
joskus vain vilkaisten minuun. -- Mik� on h�t�n�? Miss� on vaara? Vaara
uhkaa jossakin rautatiemme varrella. Joku hirve� tapaturma on tapahtuva.
Sit� ei sovi ep�ill� t�ll� kolmannella kerralla, sen j�lkeen, mit� ennen
on tapahtunut. Mutta se on todellakin hirve��, ett� se _minua_ noin
ahdistaa. Mit�p� _min�_ voin tehd�?
H�n veti taskustansa nen�liinan ja pyyhki hikihelmet kuumalta
otsaltansa.
-- Jos s�hk�itt�isin joka puolelle: Vaaraa -- niin enh�n siihen voi
sanoa mit��n syyt�, -- jatkoi h�n pyyhkien k�mmeni�ns�. -- Min� saisin
siit� vain nuhteita, eik� siit� olisi kellek��n apua. He luulisivat
minut hulluksi. N�in se k�visi; -- S�hk�itt�isin: Vaaraa! Kavahtakaa! --
Vastaus: Mik� vaara? Miss� vaara? -- Min� vastaisin: En tied�. Vaan
Jumalan t�hden kavahtakaa! He ajaisivat minut pois virasta. Mit� muuta
he voisivat tehd�.
Previous Page
| Next Page
|
|