|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 28
T�ytt�en tarkasti lupaukseni astuin ensim�isen askeleni mutkikkaalla
polulla juuri samassa kun kaukaa kuuluvat kellot seuraavana iltana
l�iv�t yht�toista. H�n odotteli minua alhaalla, valkea lyhtyns� k�dess�.
-- En ole huutanut teille, -- sanoin aivan likelle tultuani, -- saanko
nyt puhua? -- Puhukaa vain, herra. -- Hyv�� iltaa sitten, ja t�ss� on
k�teni. -- Hyv�� iltaa, herra, ja t�ss� on minun k�teni. -- Sen
tehty�mme astuimme molemmat rinnatusten h�nen koppelilleen, avasimme
sen, panimme oven kiinni ja k�vimme valkean ��reen istumaan.
-- Olenpa nyt tehnyt p��t�kseni, herra, -- aloitti h�n, kumartuen
eteenp�in niin pian kuin olimme istahtaneet, ja puhuen ��nell�, joka
tuskin oli kuiskutusta kuuluvampi, -- ettei teid�n tarvitse toista
kertaa kysy�, mik� minun mieleni rauhaa h�iritsee. Min� pidin teit�
jonakin toisena eilen illalla. Ja se se minun mieleni rauhaa h�iritsee.
-- Tuo erehdysk�?
-- Eik�. Tuo toinen, joksi teit� luulin.
-- Kuka se on?
-- En tied�.
-- Onkos se minun n�k�iseni?
-- En tied�. En ole koskaan sen kasvoja saanut n�hd�. Vasemmalla k�dell�
h�n silmi�ns� varjoo ja oikealla viittailee. Kovasti viittailee. T�ll�
tavalla.
Min� seurasin silmill�ni h�nen liikkeit�ns�, h�nen k�sivartensa liikkui
niinkuin sen joka kovimman mielenliikutuksen ja tuskan vallassa viittaa:
-- Jumalan t�hden pois tielt�!
-- Er��n� kuutamoy�n�, -- jatkoi mies, -- istuin t�ss�, kun yht'�kki�
kuulin ��nen huutavan! Hoi! Mies tuolla alhaalla! Min� kavahdin yl�s,
katsoin tuosta ovesta ulos ja n�in tuon toisen seisovan punaisen lyhdyn
vieress� tunnelin suussa ja liikuttavan k�sivarttaan sill� tavalla kuin
�sken n�ytin teille. H�nen ��nens� oli paljosta huutamisesta k�ynyt
aivan k�he�ksi, se huusi: Pid� vaari! Pid� vaari! -- Ja sitten taas:
Hoi! Mies tuolla alhaalla! Pid� vaari! -- Min� otin lyhtyni, v��nsin
siihen punaiset lasit ja juoksin tuota haamoa kohti, huutaen: Mik� on
rikki? Mik� on tapahtunut? Miss�? -- Se seisoi juuri tunnelin pime�n
aukon vieress�. Min� tulin niin likelle, ett� minua kummastutti miksi se
yh� viel� varjosti silmi��n hihallansa. Min� juoksin aivan sen p��lle ja
nostin juuri k�tt�ni siirt��kseni hihan sen silmilt� -- mutta samassa se
olikin kadonnut!
-- Tunnelinko sis��n? -- kysyin min�.
-- Ei. Min� juoksin tunneliin noin viiden sadan kyyn�r�n matkan. Sitten
seisahduin ja nostin lampun p��ni yl�puolelle, niin ett� n�in numerot
sein�ss�, jotka ilmoittavat tien pituuden, ja n�in veden pisaroittain
hiipiv�n kosteita seini� my�ten ja tippuvan holvista alas. Min� juoksin
ulos j�lleen kiireemmin, kuin olin sis��n juossut, sill� t�m� paikka
alkoi minua kuolettavasti peloittaa. Min� tarkastin kaikki paikat
punaisen lyhdyn ymp�rill� oman punaisen lyhtyni avulla. Min� nousin
rautarappusia my�ten lyhdyn yl�puolella olevalle kalterille, ja tulin
alas j�lleen ja juoksin t�nne takaisin. Min� l�hetin kummallekin
puolelle s�hk�sanoman: Varoitushuuto on kuulunut. Onko jotain rikki? --
Kummaltakin puolelta tuli vastaus: �Kaikki hyvin�!
Minusta tuntui ik��nkuin j��kylm� sormi olisi k�ynyt selk�piit�ni
my�ten. Mutta vastustaen sit� yritin vakuuttaa h�nelle, ett� tuo haamu
varmaan vain oli tyhj�� mielikuvitelmaa. Min� kerroin h�nelle, ett�
t�mm�iset haamut, joiden syntymiseen ovat syyp��n� ne hienot hermot,
jotka ovat silm�in n�k�voiman v�litt�j�n�, usein tekev�t sairaat ihmiset
rauhattomiksi. Ovatpa muutamat sairaat tiet�neetkin t�m�n tuskauttavan
seikan syntyper�n ja todistaneet sen kokeilla, joita he ovat itsess��n
tehneet. -- Mit� taas tuohon huutoon tulee, jonka olitte kuulevinanne,
niin kuunnelkaapa nyt hetkinen tuulta t�ss� luonnottomassa laaksossa
meid�n hiljaa puhuessamme, ja kuinka kummallisesti se soittaa
sananlenn�ttimen rautalangoissa.
-- Se kaikki voi olla hyv�, -- sanoi h�n, kun me olimme jonkun aikaa
istuneet kuuntelemassa. -- ja pit��h�n minun jokseenkin tuntea tuulen ja
rautalankain ��net, koska olen t��ll� yksin�ni valvonut niin monta
pitk�� talvista y�t�. Mutta min� pyyt�isin saada lis�t�, ettei se viel�
t�h�n loppunut.
Min� pyysin anteeksi keskeytt�mist�ni, ja h�n jatkoi hitaasti n�ill�
sanoilla, tarttuen k�sivarteeni kiinni:
Previous Page
| Next Page
|
|