|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 27
Kaiken, mink� t�ss� olen lyhyesti kertonut, h�n sanoi vakavalla ��nell�,
luoden synk�t silm�ns� milloin minuun, milloin valkeaan. Sanan �herra�
h�n pisti v�h� v�li� puheesensa, varsinkin kertoellessaan
nuoruudenajastaan. H�n ik��nkuin tahtoi n�ytt�� minulle, ettei h�n
vaatinut mit��n suurempaa arvoa, kuin mit� sopi siihen virkaan, miss�
h�net nyt n�in. Useammat kerrat sananlenn�ttimen kello keskeytti h�nen
puheensa; h�n otti silloin vastaan sanomia ja l�hetti vastaukset. Kerran
h�nen piti menn� oven suulle, osoittaa lippuansa sivukulkevalle
h�yryjunalle ja sanoa pari sanaa veturinkuljettajalle. Min� n�in ett�
h�n toimitti n�it� teht�vi�ns� suurella tarkkuudella ja valppaudella,
katkaisten puheensa siihen sanaan, mik� juuri suusta tuli, ja pysyen
vaiti kunnes teht�v� oli suoritettu.
Sanalla sanoen min� olisin p��tt�nyt t�m�n miehen olevan luotettavimpia
virassaan, jollei h�n kaksi kertaa, minulle puhuessaan, olisi yht�kki�
vaaleten vaiennut, k��ntynyt pieneen kelloon p�in, joka _ei_ soinut,
avannut ovea (joka pidettiin kiinni siksi ettei terveydelle
vahingollinen kosteus p��sisi sis��n) ja katsonut ulos sit� punaista
lyhty� kohti, joka paloi tunnelin suussa. Kumpaisellakin kerralla oli
h�nell�, takaisin tullessaan, tuo eriskummallinen ilme kasvoissansa,
mink� jo olin havainnut, vaikken sit� voinut k�sitt�� n�hdess�ni h�net
kaukaa.
Kun nousin l�htem��n, virkoin h�nelle: -- Te olette melkein saattanut
minut siihen uskoon, ett� olette tyytyv�inen tilaanne. -- Minun t�ytynee
tunnustaa, ett� koetin t�ten houkutella h�nt� tunnustamaan mielt�ns�.
-- Luulen todellakin ennen olleeni tyytyv�inen -- vastasi h�n samalla
hiljaisella ��nell�, mill� h�n ensialussa puhui, mutta mieleni rauha on
nyt h�iritty, herra, on h�iritty!
H�n olisi mielell��n, jos mahdollista, peruuttanut n�m�t sanansa. Mutta
ne olivat kerran p��sseet h�nen suustaan, ja min� tartuin niihin
k�rkk��sti kiinni.
-- Mist� syyst�? Mik� h�iritsee teid�n mielenne rauhaa?
-- Sit� on sangen vaikea selitt��, herra. Siit� on sangen, sangen vaikea
puhua. Jos te joskus tulette t�nne toisen kerran, niin koettelen sen
sanoa teille.
-- Minulla on varma aikomus k�yd� teid�n luonanne uudestaan. Sanokaa,
milloin saan tulla?
-- Aikaiseen aamulla p��sen t��lt� pois, ja huomenna kello kymmenen
illalla olen taas t��ll�.
-- Min� tulen kello yksitoista.
H�n kiitti ja seurasi minua ulos ovesta. -- Min� n�yt�n valkeaa
lyhty�ni, herra, -- sanoi h�n omituisella hiljaisella ��nell��n, -- kun
olette l�yt�nyt yl�s viev�n polun. Kun olette l�yt�nyt sen, niin �lk��
huutako minulle! Ja yl�s p��sty�nne �lk�� my�sk��n huutako minulle!
H�nen sanansa ja k�yt�ksens� vaikuttivat sen, ett� t�m� paikka tuntui
minusta viel� kylmemm�lt�; vaan en vastannut muuta kuin: -- Hyv� on.
-- Ja huomennakin, kun tulette alas, niin �lk�� my�sk��n huutako
minulle! Sallikaa minulle lopuksi viel� yksi kysymys. Mist� syyst� te
taannoin huusitte: �Hoi! Mies tuolla alhaalla!�
-- Jumala tiesi -- vastasin t�h�n. -- Huusinhan jotakin semmoista. --
-- Ette vain jotakin semmoista, herra. Nuo olivat juuri samat sanat.
Min� ne hyvin tunnen.
-- Olkoon ett� ne olivat samat sanat. Sanoinhan ne tietysti siit� syyst�
kun n�in teid�t tuolla alhaalla.
-- Eik� mist��n muusta syyst�?
-- Mik� muu syy sitten olisi minulla voinut olla?
-- Eik� teist� tuntunut ik��nkuin ne olisivat jollakin yliluonnollisella
tavalla tulleet teille suuhun?
-- Ei.
H�n toivotti nyt minulle hyv�� y�t�, ja valaisi lyhdyll��n. Min� astuin
kiskoja my�ten (jota tehdess�ni minusta tuntui ik��nkuin joku h�yryjuna
olisi tullut takaap�in), kunnes l�ysin polun. Sit� oli helpompi nousta
kuin menn� alas, ja min� saavuin aivan ehe�n� ravintolaani takaisin.
Previous Page
| Next Page
|
|