|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 26
Ennenkuin mies liikahti, olin min� jo niin likell� h�nt�, ett� olisin
voinut h�neen k�sin koskea. Silloin h�n astui askeleen taaksep�in ja
nosti k�tt�ns�, irroittamatta silmi��n minusta.
-- T�m� on yksin�inen vahtipaikka, -- sanoin min�, -- ja se veti
huomioni puoleensa seisoessani tuolla ylh��ll�. T��ll� ei suinkaan,
arvelen ma, k�yne ihmisi� tihe��n teit� katsomassa. Eik� k�vij�
suinkaan, toivoakseni liene teille vastenmielinen? Min�kin olen kaiken
ik�ni viett�nyt ahtaitten seinien sis�puolella, ja nyt, viimeinkin
vapaaksi p��sty�ni katselen uutuuden vieh�tyksell� n�it� suuria
ihmisk�den t�it�. -- Jotakin semmoista h�nelle puhuin; mutta en varmaan
muista sanojani; sill� paitsi sit� etten juuri ole taitava panemaan
puhetta alkuun, oli t�ss� miehess�kin jotakin minua h�mm�stytt�v��.
H�n loi sangen eriskummallisen katseen punaista valkeaa kohti, joka
paloi tunnelin suussa, ja katseli sit� tarkkaan ik��nkuin jotakin siit�
olisi puuttunut, ja sitten h�n katsahti taas minuun.
-- Tuota valkeaako teid�n on hoidettava? Eik� niin?
H�n vastasi hiljaisella ��nell�: -- Ettek� te sit� tied�?
N�hdess�ni tuijottelevaiset silm�t ja synk�t kasvot edess�ni minulle
sattui mieleen se hullu ajatus, ett� h�n olisi kummitus eik� mik��n
ihminen. Per�st�p�in olen mietiskellyt, olisivatko h�nen ajatuksensa
olleet tarttuvaiset.
Min�kin nyt astuin askeleen taaksep�in. Mutta niin tehdess�ni huomasin
h�nen katsannostaan, ett� h�n salaisesti pelk�si minua. Se ajoi hullun
ajatukseni pakoisalle.
-- Te katselette minua, -- sanoin v�kin�isell� hymyll�, -- ik��nkuin
pelk�isitte minua.
-- Olin kahden vaiheella, -- vastasi h�n, -- olisinko teid�t n�hnyt
ennen.
-- Miss�?
H�n osoitti punaista valkeaa, jota h�n �sken oli katsellut.
-- Tuollako? sanoin.
Pit�en minua tarkasti silm�ll� h�n vastasi tuskin kuuluvalla ��nell�: --
Tuolla.
-- Mit�, veikkoseni, tuolla tekisin? Olkoon muuten miten tahansa, mutta
siell� en ole koskaan k�ynyt, sen voitte vannoa.
-- Niinp� min�kin luulen, -- vastasi h�n. -- Olenpa siit� aivan
varmakin.
H�nen k�yt�ksens� tuli vapaammaksi ja samaten my�s minun. H�n vastasi
kysymyksiini kernaasti ja valituin sanoin. Min� kysyin oliko h�nell�
t��ll� paljon ty�t�? Olihan sit�, nimitt�in paljon edesvastausta.
Ainoasti tarkkuutta ja valppautta t�m� ty� vaati; oikein ty�t� --
k�sity�t� -- ei sanonut olevan paljon yht��n. Muuttaa merkki, puhdistaa
nuo lyhdyt, v�list� v��nt�� tuota rautakankea, siin� koko h�nen ty�ns�.
Mit�p� noihin moniin pitkiin ja yksitoikkoisiin hetkiin tuli, jotka
n�yttiv�t her�tt�v�n minun s��li�ni, h�n vastasi vain el�m�ns�
jokap�iv�isen toimen saaneen t�mm�isen muodon, ja siihen h�n oli
tottunut. H�n oli t��ll� alhaalla itsekseen oppinut vierasta kielt�kin
-- jos voi sanoa oppineensa kielen kun osaa sit� lukea ja on itsekseen
koettanut vaillinaisella tavalla p��st� sen ��nt�mistavan perille. My�s
h�n oli luvunlaskua harjoittanut sek� tavallisilla ett�
kymmenysmurtoluvuilla, olipa h�n v�h�n algebraakin koettanut. Mutta
h�nen p��ns� oli jo lapsena ollut luvunlaskuun pystym��n. -- T�ytyik�
h�nen, ollessaan vahdissa, aina oleskella t�ss� ummehtuneessa uomassa,
ja eik� h�nell� ollut lupa nousta n�iden korkeiden kalliosein�in v�list�
p�iv�npaisteiselle paikalle? -- Sen h�n sanoi riippuvan ajasta ja
asianhaaroista. Muutamat asianhaarat vaikuttivat ett� t�t� rautatiet�
kuljettiin tihe�mmin, toiset taas, ett� sit� kuljettiin harvemmin; sama
oli my�s p�iv�n ja y�n eri aikojen vaikutus. Selke�ll� ilmalla h�n
v�list�, kun tilaisuutta oli, kiipesi ylemm�ksi, t��ll� alhaalla
vallitsevan pimennon rajoista ulos. Mutta kun sananlenn�ttimen kello
joka hetki saattoi kutsua h�nt� ja kun h�nen �skenmainituilla retkill�
piti kaksinkertaisella valppaudella odottaa sit�, niin helpoitus oli
v�hempi kuin mit� min� saatoin luulla.
H�n vei minut koppeliinsa, miss� oli tulisija, tiski ja sen p��ll�
virallinen p�iv�kirja, mihin h�nen piti kirjoittaa muistiin kaikenlaisia
havaintojaan, ynn� sananlenn�tinkone, sen kiskot, neulat sek� siihen
kuuluva pieni kello, jonka jo mainitsin. Min� sanoin luulevani, ett� h�n
oli saanut hyv�n kasvatuksen, jopa kenties (min� toivoin h�nen ei
panevan sit� pahaksi) paremman kasvatuksen, kuin mit� h�nen virkansa
vaati. Siihen h�n vastasi, ett� t�mm�iset esimerkit kasvatuksesta ja
virasta, jotka eiv�t sopineet yhteen, eiv�t olleet harvinaiset miss��n
paikassa, miss� paljon ihmisi� on yhteen kokoontunut. Niinh�n on laita
ty�huoneissa, poliisiv�ess�, niinp� my�s toivottomain miesten
viimeisess� turvapaikassa, sotajoukossa. Ja niin h�n my�s tiesi olevan
jokaisen isomman rautatien palvelijakunnassa. H�n oli nuorena (jos min�,
t�ss� koppelissa istuen, voin sit� uskoa; itse h�n ei sit� en�� voinut)
opiskellut luonnontieteit� ja k�ynyt yliopistossa luentoja
kuuntelemassa. Mutta h�n oli joutunut harhateille, k�ytt�nyt v��rin
aikansa, mennyt alasp�in, eik� ollut kyennyt en�� kohoomaan yl�s.
Valistus ei sit� kuitenkaan auttanut. Itse h�n oli tehnyt tilansa ja
sill� nyt piti maata. Liian my�h�ist� oli ruveta muuta tekem��n.
Previous Page
| Next Page
|
|