Mugbyn risteys by Charles Dickens


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 25

Yks Barbox Ukko m�ell' el�� siell�,
Ja jos ei kuollut lie, niin el�� yh� viel�.

_Nyt seuraavat ne jutut, joita Matkustamaton Matkustaja, Mugbyn
risteyst� tarkoin tutkiessaan, n�ki, kuuli tai muuten sai onkeensa._




Haararata N:o 1.

Ratavahti.


-- Hoi! Mies tuolla alhaalla!

Ratavahti kuullessaan t�m�n kutsuvan ��nen, seisoi koppelinsa ovella,
k�dess��n lippu, joka oli kierretty lyhyen kepin ymp�rille. Paikan
laatuun katsoen olisi luullut, ettei h�nell� olisi ollut syyt� ep�ill�,
milt� puolelta ��ni tuli. Mutta h�n ei katsonut yl�s sinne, miss� min�
seisoin, melkein h�nen p��ns� p��ll� jyrk�n kaivanteen reunalla, vaan
k��ntyi p�invastoin pois, katsoen pitkin rautatielinjaa. H�n teki sen
tavalla, joka kummastutti minua, vaikka henkenik��n uhalla en olisi
voinut sanoa, mit� kummaa siin� oli. Mutta min� muistan, ett� n�in
h�ness� jotakin, mik� minua kummastutti, vaikka miehen muoto tuon syv�n
juovan pohjassa n�kyikin vain pienen� ja h�m�r�n�, ja vaikka min�
seisoin korkealla h�nen yl�puolellansa keskell� paahtavan p�iv�n valoa,
niin ett� minun t�ytyi k�dell� varjostaa silmi�ni ennenkuin huomasin
koko miest�.

-- Hoi! Mies tuolla alhaalla!

H�n k��nsi katseensa rautatielinjasta, nosti silm�ns� ja n�ki minut
korkealla yl�puolellaan.

-- Onko yht��n polkua, jota my�ten voisin p��st� alas teid�n
puheillenne?

H�n katsoi minuun vastaamatta mit��n, ja min� katselin h�neen, heti
uudistamatta joutavaa kysymyst�ni. Samassa tuntui ep�selv�� t�rin��
maassa sek� ilmassa, joka pian muuttui kovaksi tykytykseksi ja
l�henev�ksi suhinaksi: en voinut olla taaksep�in hypp��m�tt�, ik��nkuin
tuo voima olisi voinut vet�� minua alas. Kun pikajunan savu, joka
ylettyi minuun saakka, oli mennyt sivutseni ja hajaantunut pitkin
seutua, niin min� katsahdin taas alas ja n�in miehen j�lleen k��riv�n
kokoon lippua, jota h�n junan ohikulkiessa oli heiluttanut.

Nyt uudistin kysymykseni. Hetken kuluttua, hyvin tarkasti minua
katseltuaan, h�n osoitti kokoon k��rityll� lipullansa paikkaa, joka oli
samalla korkeudella miss� min�kin seisoin, mutta pari kolme sataa
askelta edemp�n�. Huudettuani h�nelle: �Hyv� on!� l�ksin sille paikalle,
ja l�ysinkin, tarkkaan ymp�ri katseltuani, ep�tasaisen, mutkittelevan
polun, jota rupesin astumaan alas.

Kaivanne oli sangen syv� ja tavattoman jyrkk�. Se oli kaivettu
n�lj�pintaisen vuoren l�pi, joka tuli yh� rapaisemmaksi ja m�rjemm�ksi
mit� alemmaksi p��sin. T�st� syyst� matkani kesti tarpeeksi kauan, jotta
minulla oli aikaa muistella, kuinka eriskummallisen vastahakoiselta h�n
n�ytti osoittaessaan polkua.

Tultuani niin syv�lle alas pitkin mutkikasta polkua, ett� taas sain
miehen n�kyviini, n�in h�nen seisovan ratakiskojen v�liss� sill�
radalla, jota my�ten juna �sken oli kulkenut. H�n seisoi siin� ja n�kyi
odottavan tuloani. Vasemmalla k�dell��n h�n piteli leukaansa ja vasen
kyyn�sp�� oli oikean k�den nojassa, joka taas lep�si ristiss� rinnalla.
H�n seisoi siin� niin odottavan ja varovaisen n�k�isen�, ett� min�,
kummastuksissani hetkeksi seisahduin.

Jatkoinpa j�lleen kulkuani alasp�in ja n�in, tultuani radan tasalle ja
l�hetess�ni miest�, ett� h�n oli mustapintainen, kalvakka mies, jolla
oli musta parta ja jotenkin sakeat kulmakarvat. H�nen vahtipaikkansa oli
yksin�isimpi�, synkimpi� paikkoja mit� ikin� olen n�hnyt. Molemmin
puolin vuotavankostea, ep�tasainen kalliosein�, joka peitti kaikki
n�kyvist� paitsi kaistaleen sinist� taivasta. N�k�alana pitkinpuolin oli
toisaalla ainoastaan saman suuren vankihuoneen polvitteleva jatko;
toisaalla se viel� pikemmin loppui h�m�r��n punaiseen lyhtyyn ja mustan
tunnelin synkk��n kitaan, jonka k�mpel� rakenne oli raa'an,
mielt�painostavan ja kolkon n�k�inen. P�iv� niin harvoin p��si
paistamaan t�h�n paikkaan, ett� siin� tuntui haudantapainen kalman haju;
ja siell� puhalsi niin kylm� viima, ett� se j��ti minut j��kylm�ksi,
ik��nkuin olisin jo l�htenyt todellisesta maailmasta.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sun 21st Dec 2025, 12:31