|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 20
-- Oi, voi! mink�lainen pelkuri sin� olet. Putoatko sin� vuoteestasi?
-- E-en juuri tavallisesti, Polly.
-- Enp� min�k��n!
Polly soi h�nelle viel� pari rauhoittavaa halausta, sitten h�n pisti
pienen luottavaisen k�t�sens� konstantinopelilaisen palvelustyt�n
suureen k�teen, ja tepasti pois, l�rp�tellen ilman v�hint�k��n pelkoa.
Matkustaja katsoi h�nen j�lkeens�, k�ski vied� pois varjostimen ja
asettaa p�yd�n sek� tuolit paikoilleen, ja katsoi yh� viel� h�nen
j�lkeens�. H�n k�veli puolen tunnin aikaa edes-takaisin huoneessa. --
Hyvin suloinen pikku olento h�n on, vaan ei se siit� tule! Hyvin
vieh�tt�v�inen pikku ��ni h�nell� on, vaan ei se siit�k��n tule. Tosin
sekin vaikuttaa asiaan, vaan on siin� jotakin muutakin lis�ksi. Kuinka
voi olla mahdollista, ett� t�m� lapsi tuntuu minusta niin tutulta? Mit�
h�n minulle h�m�r�sti muistutti mieleen, kun kadulla tunsin h�nen
k�t�sens� tarttuvan minuun, ja kun min� katsoessani alas n�in h�nen
katsovan minuun?
-- Herra Jackson!
S�ps�ht�en n�it� sanoja, jotka lausuttiin hiljaisella ��nell�, h�n
k��ntyi ja -- n�ki ovella vastauksen kysymyksiins�.
-- Voi, herra Jackson, �lk�� olko kovin kova minulle. Sanokaa minulle
joku kehoituksen sana, min� rukoilen!
-- Te olette Pollyn �iti?
-- Olen.
Niin h�n oli. Polly oli ehk� kerran tuleva t�m�n n�k�iseksi. Niinkuin
lakastuneista lehdist� voi arvata mink�lainen ruusu on ollut; niinkuin
talvisista oksista voi huomata puun kes�isen tuuheuden, samoin Pollykin
kerran voisi muuttua samanlaiseksi, huolista runneltuneeksi,
harmaahiuksiseksi naiseksi. Matkustaja n�ki edess��n sammuneen tulen
tuhkan, tulen, joka aikoinansa oli kirkkaasti paistanut. T�m� oli se
nainen, jota h�n oli rakastanut. T�m� oli se nainen, joka h�nelt� oli
kadonnut. Niin selv�n� oli h�nen muistinsa tallentanut t�m�n naisen
kuvan, niin hell�ll� k�dell� oli aika h�nen mieless�ns� siihen kuvaan
kosketellut, ett� h�n nyt, kun h�n n�ki ajan armottoman k�den todelliset
j�ljet, samalla kertaa huolestui ja kummastui.
H�n talutti naisen tuolille istumaan ja j�i itse seisomaan, nojaten
selk��ns� uunin kolkkaan, tukien p��t��n k�dell� ja k��nt�en silm�ns�
poisp�in.
-- N�ittek� minut kadulla ja neuvoitte minut lapselle? -- kysyi h�n.
-- Niin tein.
-- Onko t�m� pikku raukkakin petoksessa osallinen?
-- Min� toivon, ettei t�ss� mit��n petosta ole ollut. Min� sanoin
lapselle: Me olemme eksyksiss�; min� koettelen omin neuvoin l�yt��
tiet�. Mutta mene sin� tuon herran luo ja sano olevasi eksyksiss�.
My�hemmin tullaan sinua noutamaan. -- Kenties ette muista kuinka nuori
lapsi viel� on?
-- H�n on sangen rohkea.
-- Kenties juuri sent�hden, kun h�n on niin nuori.
Matkustaja kysyi v�h�n ajan kuluttua: --Miksi te n�in teitte?
-- Voi, herra Jackson, kysyttek� sit� minulta? Siin� toivossa, ett�
n�hdess�nne t�m�n viattoman lapsen, syd�menne leppyisi minua kohtaan.
Eik� ainoasti minua, vaan my�s miest�ni kohtaan.
Matkustaja k��ntyi �kki� ja astui huoneen toiseen p��h�n. H�n palasi
sitten taas hitaammin askelin, k�vi entisell� tavalla seisomaan ja
virkkoi:
-- Min� arvelin teid�n muuttaneen Amerikkaan?
-- Niin teimmekin. Mutta meid�n k�vi siell� huonosti, ja sent�hden
tulimme j�lleen pois.
Previous Page
| Next Page
|
|