|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
LISBETA: Kuinka kauan olen unissani jo kuullut sinun kutomisesi, ja se
on tied�tk� minulle ihan kuin unijuomaa ollut, on niin turvallista ja
nukuttaa niin hirve�sti! (Tulee oikealta.) T�n��n siis!
SOFIA: Lisbeta, aamurukous?
LISBETA: Ah, olin unohtaa.
SOFIA: Mit� rukoilevat hyv�t lapset aamusin?
LISBETA: Is�n edest�, �idin edest� ja Ruotsin valtakunnan edest�.
SOFIA: Niin, ett� kaikkivaltias suojelisi Kustaa Aadolf vainajan
sotajoukkoja, jotka kaukana vieraalla maalla taistelevat meid�n uskomme
puolesta,--sit� rukoilevat joka aamu prinssit ja prinsessat ja kaikki
valtakunnan ylimykset ja my�skin sinun J�ranisi.
LISBETA: Niin, �iti. (Menee oikean per�oven kautta.)
SOFIA (Laittaa ruokaa p�yd�lle, sitten istun j�lleen kutomaan,
hyr�ilee.): Jumala ompi linnamme j.n.e.
LISBETA (Tulee Sofian luo, joka suutelee h�nt� otsalle; istuu
sy�m��n.): �iti, ajattele, jo muutaman tunnin kuluttua voi J�ran olla
t��ll�! Minun syd�nt�ni vihlasee. Mit�h�n h�n ajattelee t�st� meid�n
yksinkertaisesta kodistamme, h�n joka on niin hieno aatelismies ja aina
el�nyt Ruotsin p��kaupungissa! Eik� olisi paras siirt�� nuo sarvet ja
jouset ja is�n matkakapineet pois; n�kyy heti ettei meill� ole kyllin
huoneita, kun on t�mm�inen sekoitus.
SOFIA: T��ll� on paljon, mik� ei ole niinkuin ylimyksill�. Ainoastaan
nuo muutamat esineet vanhempieni kodista ovat todellisesti hienoja.
Kaikki muu muistuttaa enemm�n Viron saksalaisia kuin vanhaa Ruotsia.
Mutta se saa kaikki olla toistaiseksi n�in. Me emme muutu aatelisiksi,
jos muutamme huonekalut. Ei, Lisbeta. Sillaikaa kuin sin� viel� nukuit,
tein min� p��t�kseni. Min� matkustan itse Tukholmaan puuhaamaan is�n
puolesta.
LISBETA (riemastuneena): �iti, �iti, sin� tahdot todellakin sen tehd�!
SOFIA: Viel� ei ole unohtunut vanhan perheemme mahti Tukholmassa ja
minun vaikutukseni voi ulottua hyvin kauas.
LISBETA: Niin, �iti, en ep�ile hetke�k��n, ett� kaikki k�y toivomme
mukaan, jos sin� vaan itse l�hdet. Sitten unelmamme toteutuvat, min�
kelpaan J�ranille ja h�nen sukunsa suostuu. Eik� meid�n nimemmekin tule
muutettavaksi. Ei suinkaan meid�n nimemme tule olemaan en�� Cr�ell?
SOFIA: Mit� sin� sanot nimest� Rosencr�ell?
LlSBETA: Rosencr�ell--J�ran Bjelke ja Lisbeta Rosencr�ell--min� luulen,
ett� se on kaunis. �iti, koska olet sen keksinyt?
SOFIA: Kun olen unetonna valvonut ja ajatellut sinun tulevaisuuttasi,
niin ovat pienimm�tkin seikat olleet tuhansin kerroin mieless�ni. T�m�
nimi tuli itsest��n ajatuksiini, niinkuin olisi sen joku sanonut.
LISBETA: Ja kaikki on niin k�yv�, kuin sin� olet ajatellut.
SOFIA: Ihmisten kohtalot ovat, lapseni, kaikkivaltiaan k�dess�.
LISBETA: �iti, min� tunnen, ettei voi k�yd� muuten kuin niin. Uskotko,
se oli herran enkeli itse, joka kuiskasi sinulle t�m�n nimen. Se on
minusta niinkuin jo kauan tapahtunutta ja vanha asia, ett� nimemme on
Rosencr�ell. Se on unta ett� olemme Cr�ellej�.
Mutta �iti,--monta kertaa olen ajatellut,--sano minulle, kuinka sin�,
Gyllenstjernan tyt�r, tulit suostuneeksi aatelittomaan?
SOFIA: Kysy pikemmin, kuinka min� en viel�k��n ket��n muuta valitsisi
kuin h�net. Naiset kadottavat oman aateliutensa, kun menev�t naimisiin.
Mutta heid�n salainen teht�v�ns� silloin on korottaa aateliseksi se
mies, jonka kanssa he ovat vihityt. Kaikki aatelissuvut ovat t�ytyneet
kerran synty�. Se on vaimojen n�kym�t�n ty�. Ja sen ty�n min�kin aijon
tehd�.
LISBETA: Mutta eih�n jokaisesta voi kuitenkaan tulla aatelismiest�.
SOFIA: Niin n�ytt�� ainoastaan ulkoap�in. Mutta min� sanon sinulle:
melkein jokaisella on jotakin semmoista syd�mmeen k�tketty, josta voi
synnytt�� aateliuden. Ainakin Samuelissa on sit�. Se t�ytyy vaan oikein
l�yt��. Ja min� olen l�yt�nyt. H�nen k�yt�ksens� on tosin hiomaton.
Is�ns� kanssa alituisilla kauppamatkoilla on h�n aina el�nyt vaan
talonpoikien seuroissa ja heid�n k�mpel�t tapansa ovat h�neen
tarttuneet. Mutta se ei merkitse mit��n. Kun Samuel Cr�ell kerran
kasvaa suureksi, niin h�nen k�mpelyytens� muuttuu muodiksi ja sanotaan
hienoksi. H�nen syd�mmess��n on aateliuden lunnassana.
Previous Page
| Next Page
|
|