|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 9
Rippikouluopetus antoi Eeville aihetta uudelleen ajatella n�it� asioita.
H�n tuumaili ja mietti ja tuli siihen p��t�kseen, ett� h�nkin tahtoisi
olla noin onnellinen ja levollinen, tulipa el�m� tai kuolema. Mutta tie
tuohon onnelaan oli itsens�kielt�ymyksen ja uhrautumisen tie, ja liian
kolkolta tuntui k��nty� sille nyt, juuri kun el�m� vast'ik��n oli eteen
auennut, kun paras nuoruuden aika oli k�siss�.
Mit� Eevi n�in itsekseen ajatteli, sit� ei h�n uskonut kenellek��n
muulle, kirjoitti vain pitki� kirjeit� Hanna-t�dille ja sai pitki�,
syd�mellisi� vastauksia. T�ti kehoitti h�nt� puhumaan suoraan
vanhemmille ja odottamaan, ellei h�n viel� tahtoisi tehd�
rippikoululupaustansa.
Parasta se kai olisi ollutkin, mutta Eevilt� puuttui siihen rohkeutta,
osaksi haluakin. Puhuako vanhemmille ajatuksiansa, her�tt�� is�n
h�mm�styst� ja �idin mielipahaa? Ei, ei, sit� h�n ei voinut. Mit�
vanhemmat sanoisivat siit� ja mit� muut ihmiset? Ent� tuo viimeinen
ratkaiseva askel pois lapsuudesta t�ysi-ik�isten joukkoon, sekin j�isi
siten ottamatta.
Ei, h�n ei voinut sit� tehd�. Olot h�nt� suorastaan pakoittivat.
Kyll�h�n rakkaudesta rikas Jumala antaisi h�nelle anteeksi, mit� h�n
rikkoi. Jos se rikos olikaan, ettei h�n viel� voinut heitt�� kaikkia
kauniita unelmiansa eik� kuitenkaan lupauksen teosta kokonaan
per�yty�k��n.
Eevi oli nyt lopettanut rippikoulunsa. Is� oli h�net vannottanut kotona
omassa huoneessansa. Rakkaus tytt�reen oli voimaa ja syd�mellisyytt�
sanoille antanut. Rovasti oli puhunut l�mpim�sti el�m�n kev�tajasta, sen
iloista ja toiveista, h�n oli puhunut keskikes�n ty�p�iv�st� ja
syksyst�, joka kerran saapuu. Sitten kuvasi h�n Jumalan rakkautta, sit�
rakkautta, joka kautta el�m�n on valkeutena kaikilla meid�n teill�mme.
Kev�isen� sateena virtasivat silloin Eevin kyyneleet. H�n itki Jumalan
suurta rakkautta ja omaa kehnouttansa, itki el�m�n vakavuutta ja sen
ihmeellist� suloa.
N�in h�n kirkossakin itki seuraavana p�iv�n�, kun h�n vanhempiensa
rinnalla astui ehtoollisp�yt��n. Urut kaikuivat silloin niin kumman
valtavasti, ja seurakunta veisasi: �Oi Jumalan karitsa, joka poisotat
maailman synnit.�
Eevi oli ��neti koko ajan kotimatkalla. Tyytyv�isen�, mutta melkein
arastellen katseli h�n kotona saamiansa kauniita lahjoja. �idin antama
sormus kimalteli kauniina h�nen sormessaan, mutta kauan ei h�n sit�k��n
uskaltanut katsoa, alkaisi viel� itse��n ihailla ja sit� h�n ei
tahtonut. H�n tahtoi olla harras ainakin nyt t�n� suurena
juhlap�iv�n�ns�.
P�yd�ll� Eevin huoneessa toisten lahjojen joukossa oli �Ljungblommor�.
Sen h�n avasi ja luki runon �Nattvardsbarnen.� Sitten heitt�ytyi h�n
nyyhkien sohvalle, k�tki kasvot k�siins� ja toisti hiljaa:
�O Herre vi �ro de svigtande r�n,
Dem villorna jaga och b�ja,
Vi �ro de gungande v�gor i sj�n,
Dem vindarna s�nka och h�ja,
De fladdrande fl�ktar af tro och af b�n,
L�tt r�rde, men tr�ge att dr�ja.�
Illalla ei tullutkaan unta Eevin silmiin. H�nell� oli niin paljon
ajateltavaa.
Nyt ei kukaan h�nt� en�� lapseksi sanoisi. Se ajatus johtui ensim�iseksi
mieleen ja toi tullessaan juhlallisen, melkein peloittavan tunteen.
�Jumalan johdolla aloita maailmanmatkasi�, oli Hanna-t�ti kirjoittanut.
Mutta taisiko h�n toivoa Jumalan ohjausta el�m�ss�, kun h�n heikosti
kuroitti toista k�tt�ns� Jumalalle, toista kiihke�sti ojensi maallista
onnea tavoitellen. �Joka minun per�ss�ni tahtoo tulla, h�n ottakoon
ristins�, kielt�k��n itsens� ja seuratkoon minua.� -- Sanat juolahtivat
Eevin mieleen ja saivat h�nen kyyneleens� uudelleen vuotamaan.
H�n itki hetken hillitsem�tt�m�sti. Mutta kun silmi� alkoi kirvelt��,
muisti h�n miten paljon h�n t�n� p�iv�n� oli itkenyt. H�nen
silm�luomensa olivat varmaan paksut ja punaiset. Niist� taas johtui
mieleen ajatus, ett� milt�h�n h�n oli n�ytt�nyt t�n��n kirkossa? Erkki
vanhempineen ja melkein kaikki pappilan seurapiiriin kuuluvat olivat
olleet siell�. Varmaan olivat he h�nt� tarkastaneet. -- Uusi, musta puku
oli siev�, mutta ent� h�nen kyyneleiset kasvonsa ja nuo punaiset silm�t?
Previous Page
| Next Page
|
|