|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 10
Kesken n�it� ajatuksiansa Eevi s�ps�hti. Kuinka taisi h�n semmoista
ajatella, kuinka olla niin turhamainen t�n� t�rke�n� p�iv�n�?
Taas tuli itku, ja siihen itkuunsa h�n nukkui.
* * * * *
Jonkun aikaa n�itten tapausten j�lkeen oli Eevin mieli viel� levoton ja
kaipaava. H�n kirjoitti ahkeraan Hanna-t�dille ja luki usein
Raamattuansa. Mutta v�hitellen alkoivat n�m� ajatukset haihtua h�nen
mielest�ns�. Soinamossa k�vi kes�naikana paljon vieraita, Eevi talon
tytt�ren� piti heille tavallisesti seuraa. H�n teki teht�v�ns� ilolla ja
oli huvitettu kaikista niist� �hienoista� ja �hauskoista� vieraista,
jotka k�viv�t pappilaa ihailemassa. Mutta n�iden ulkonaisten vaikutusten
moninaisuus teki sen, ettei mik��n p��ssyt h�neen syventym��n. H�nen
sielunel�m�ns� oli j��nyt kuin perustusta vaille ja se mureni nyt hetken
haihtuviin tunnelmiin ja haaveiluihin.
Yksin ollessaan oli h�nen paras huvinsa harhailla kotimets�t ristiin
rastiin. Unohtaen ajan j�i h�n silloin usein kotikosken rannoille
unelmoimaan. H�n katseli virran v�lkkyv�� vett� ja sen kauniita
kalliorantoja. Tuuli huminoi h�nelle, ja koski kuohui. Luonto s�esti
sulavin s�velin h�nen haaveilujansa.
T�m�n rakkaan kodin helmassa, t�ss� kosken partaalla koivun alla h�n
istui, ja tuossa, tuota kapeaa mets�polkua tulisi _h�n_, tuo
valkolakkinen, kookas nuorukainen. H�n l�henisi, ottaisi Eevi� k�dest�
ja sitten, sitten -- -- -- T��ll� kulkisivat he kahden kuiskaillen
onnestansa, ja se olisi suuri, sanomaton, kaikkia ��ri� vailla -- --
Kun talvi tuli, loppuivat Eevin k�velyt koskenrannalle, ja h�n sai
tottua maalaisel�m�n hiljaisuuteen. Vieraita k�vi nyt harvoin, eik�
Eevill� ollut mit��n erityist� ty�t�k��n. Pitk�t illat istui h�n
koruompeluksineen �itins� seurassa, tahi jonkun romaanin ��ress� omassa
huoneessaan. Is�� h�n hyv�ili ja laski leikki� h�nen kanssaan. �idin
kanssa puheli h�n jos jostakin, -- omasta itsest��n kuitenkaan ei
mit��n. Eih�n �iti, tuo j�rkev�, kylm� �iti, voinut h�nt� k�sitt��. H�n
vain huolestui tytt�rens� tunteellisuudesta eik� tiennyt sille muuta
neuvoa kuin valituksia ja nuhteita. Siksi Eevi yh� enemm�n vieraantui
�idist�ns�.
Vuoden umpeen vieritty� oli suuria muutoksia tapahtunut Soinamon
pappilassa. Rovasti Bj�rk oli hakenut ja saanut paikan kaukana entisest�
kodistansa. Itse muutti h�n sinne jo toukokuussa, ruustinnan ja Eevin
oli m��r� tulla j�less� vasta kes�kuun keskipaikkeilla.
Eeville oli poismuutto kauniista Karjalasta suuri ja sanomaton suru. H�n
oli Soinamossa viime aikoina ik�v�st� aivan sairas.
Kuinka voisikaan h�n erota t�st� rakkaasta kodistansa? Joka kivi, joka
kanto, joka puu ja pensas t��ll� oli h�nen yst�v�ns�. Soinamon joka
sopukkaan liittyiv�t h�nelle pyh�t lapsuudenmuistot, viel�p�
nuoruudenkin ensi unelmat. Kodilta ei voisi mik��n muu paikka maan
p��ll� tuntua. Luopua Soinamosta oli yht� kuin riist�� syd�n omasta
rinnastansa. Siit� h�n oli varma.
Haihduttaakseen Eevin kiihke�t� surua kutsuivat vanhemmat Elsan h�nelle
seuraksi. Mutta surunsekaista oli yhdess�olon ilokin. Kesken innokkainta
keskustelua saattoi Eevi nyyhkien heitt�yty� yst�v�ns� kaulaan, eik�
h�nt� mik��n silloin tyynnytt�nyt. Selityksi� ei h�n tahtonut
kuunnellakaan. �Tottua�, �unohtaa�, mit� se merkitsi? Ihmiset, jotka
puhuivat sellaista, eiv�t ymm�rt�neet, mit� _h�n_ tunsi.
�Kuss' aallot Laatokan vuoriin ly�, Kuss' Imatran innot raukes� --
saneli Elsa Eeville heid�n istuessaan yhdess� kosken partaalla. �Kuss'
uurtaa vaaroja --.�
�Elsa, sin� et saa, min� en jaksa en��!� Eevi k�tki kasvonsa Elsan
syliin ja nyyhkytti.
��l� nyt, Eevi rakas, tyynny v�h�n -- --.�
�Tyynny, tyynny!� �Min� en jaksa tuota kuulla! Min� en voi!� Eevi
polkaisi kiihke�sti jalallaan.
�Mutta Eevi, jos oikein lujasti _tahtoo_, luulen kyll�, ett� voi opp --�
Mutta silloin menetti Eevi malttinsa. Oppia, -- oppia tyyneksi!
Semmoisesta ei ollut h�nelle puhumista. Elsa saattoi niin sanoa, h�nell�
kun aina oli lukunsa ja monenmoiset harrastuksensa mielt�
viihdytt�m�ss�. Mutta toisin oli Eevin laita. Miksi juosta �idin tiell�
taloustoimissa aikaansaattamassa tyhmyyksi� tai miksi lukuja jatkaa, kun
ei h�nell� niihin ollut taipumusta eik� haluakaan. Ty�t�n ja yksin h�n
oli ollut jo t��ll� Soinamossakin, mutta t��ll� oli koko ymp�r�iv�
luonto h�nen yst�v�ns�. H�n ei voinut olla onneton Soinamossa, olivatpa
olot millaiset tahansa. -- Mutta mit� tekisi h�n, ja miten k�visi h�nen
tuolla vieraalla seudulla? H�n suruunsa aivan n��ntyisi, seh�n oli
selv�.
Previous Page
| Next Page
|
|