Unelmiensa uhri by Marja Salmela


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 11

Ero Soinamosta oli sit�paitsi ero Erkinkin l�heisyydest�.

�Mutta luuletko�, kysyi Elsa, �ett� todella h�nt� rakastat? H�n on
kaunis ja hyv� lapsuudenyst�v�, lieneek�h�n h�n sinulle muuta?�

�Ainakin h�nen rakas, kaunis kuvansa liittyy kaikkeen
tulevaisuusunelmiini�, vastasi Eevi hiljaa, melkein kuiskaten. �H�n ja
Soinamo ovat minulle rakkainta maan p��ll�, ja molemmista t�ytyy minun
nyt erota.�

��l� itke, Eevi rakas!� Elsa siveli hiljaa yst�v�ns� p��t�, �luulen
varmaan, ett� viel� saat paljonkin onnea osaksesi. Jos sin� kerran opit
oikein todella rakastamaan, silloin et en�� vain haaveile, vaan k�yt
ty�h�n ja toimintaan, ja silloin surusikin haihtuvat.�

Mutta Eevi ei h�nt� kuunnellut. H�n yh� vain itki, itki kauan ja
katkerasti.




IV.


Kes� oli keskipaikoillaan ja hein�nteko alkamassa. Oli rippipyh�, ja
v�ke� vilisi kirkolla tiet aivan mustana. Ennenkuin alkaisi kiireellinen
hein�ntekoaika, halusi kukin pit�j�n kulmakunniltakin kirkolla k�yd�, ja
rippipyh�ksi silloin matka m��r�ttiin. Toiset olivat tulleet syd�mens�
sis�isen ik�v�n pakoittamina kirkkoon kuullakseen el�m�n sanaa. Toiset
siksi, ett� tiesiv�t kauppojen rippipyh�n� k�yv�n hyvin ja tapaavansa
paljon tuttuja.

Kansaa oli jo aikalailla ja lis�� tuli yh�. Hevosmies toisensa j�lkeen
karautti pit�j�ntuvan edustalle, rattaat t�ynn� v�ke�, ja jalkamiehi�
saapui sek� yksitellen ett� joukoissa. Kirkkorannassa, jonne suuret,
monisoutuiset kirkkoveneet kilvan tulla kiitiv�t, pistiv�t perille
saapuneet keng�t jalkoihinsa ja hakivat vakasta parhaat pyh�liinat
p��h�ns�.

Sill'aikaa, kun vastatulleet valmistautuivat kirkkoreilaan, pitiv�t
toiset hauskaa odotellessaan jumalanpalveluksen alkamista. Pit�j�ntuvan
edustalla kuljeksivat miehet pieniss� parvissa tupakoiden, keskustellen
ja leikki� laskien. Vaimov�ki ker�ytyi tihe�mpiin ryhmiin, joissa k�vi
aika s�pl�tys, sill� uutisia oli paljon ja t�rkeit�.

Puhelus selveni pian, ett� oli erityinen syy entisten lis�ksi, joka
t�n��n oli koonnut v�ke� kirkolle. Pastori Heikki Salon, pit�j�n oman
kasvatin, piti t�n��n saarnata kotikirkossa. H�n oli vanhan suntion
poika, kirkon juurella syntynyt ja kasvanut, tuttu kaikille
pit�j�l�isille. Vaimov�ki valmistihe saarnaan hartaasti l�pik�yden
kaikki h�nen el�m�ns� vaiheet. Er�s eukoista kertoi h�nen syntym�st��n
ja kaikista siihen kuuluvista seikoista. Toinen kuvasi tarkkaan
risti�iset. Sitten seurasivat Heikin lapsuuden leikit, h�nen ensi
askeleensa opin tiell� kansakoulussa, l�ht� l�himp��n lyseoon ja lopuksi
rippikoulu, -- jonka johdosta muijat kyll� muistivat mainita, oliko
heid�n poikansa pastorin kanssa saman vuoden rippilapsia.

Nyt hel�htiv�t kirkon kellot soimaan. V�r�ht�en kaikui ��ni kautta
seudun, yli v�lkkyvien vesien aina toiselle rannalle, josta hiljainen
kaiku sen takaisin kantoi.

V�ki vet�ytyi hautausmaalle, miss� papit ruumiita siunasivat.

Hautaus oli p��ttynyt, samoin rippisaarna ja alttaripalvelus. Seurakunta
veisasi nyt saarnavirtt�, nuorelle ensikertalaiselle, veisasi
voimakkaasti, joskin katseet tuon tuostakin uteliaina k��ntyiv�t
sakariston ovelle.

Liikutuksesta vapisevin k�sin aukaisi vanha suntio oven pojallensa. H�n
astui hitaasti yl�s saarnastuoliin, katsoi suoraan, vakava, melkein
ankara ilme kasvoillaan seurakuntaan ja polvistui.

Rukouksen j�lkeen alkoi saarna. Sen ensi sanat jo osoittivat ett� se oli
toista maata kuin vanhan rovastin ja s�vyis�n kappalaisen puheet. Mutta
moni joukossa tunsi pettyv�ns�, sill� toisenlaista he olivat odottaneet
nuorelta ensikertalaiselta.

Puhuja ei maininnut sanaakaan omista tunteistaan, ei syntym�seudustansa
eik� p�iv�n merkityksest�. H�nen puheestaan puuttui kokonaan runollisia
kaunistuksia, mutta voimaa ja pontevuutta siin� oli.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Wed 17th Dec 2025, 18:03