|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 12
�Ellei teid�n vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja
fariseusten, ette ikin� taida taivaan valtakuntaan sis�lle tulla�, oli
tekstin� pastorilla. Ja siit� sai kukin osansa. Rikkaat kuulivat
ylpeydest��n ja ahneudestaan, k�yh�t tyytym�tt�myydest��n, nuoret
turhamaisuudestaan. Vaimov�ki sai kuulla juoruistaan, miehet
kiroilemisesta ja juoppoudesta, joten lopulta kukin pelokkaana odotti
omaa vuoroansa. Pastori puhui kuin jok'ainoalle erikseen.
Saarna l�heni jo loppuansa. Silloin vaikeni puhuja hetkeksi. Hetken
v�r�hteli h�nen ��nens� hell�n�, kun h�n jatkoi: �Rakkaat sanankuulijat,
te kotipit�j�ni asukkaat! Olen teille t�n��n nuorille ja vanhoille,
k�yhille ja rikkaille julistanut Jumalan totuutta. Te olette kaikki
minulle tutut ja rakkaat, ja juuri siksi julistan min� teille totuuden
peittelem�tt�. Ei ole olemassa kuin kaksi tiet�: toinen el�m�n, toinen
kuoleman. Kaita on el�m�n tie. Ihmiset kyll� usein tahtovat sit�
levent��. He tahtovat ottaa Jumalan tahdon ja oman tahdon oppaaksensa,
mutta siten eiv�t he ikin� el�m��n saavu. Ei ole sill� hyv�, ett�
sunnuntaina k�ymme kirkossa ja olemme hartaita. Meid�n t�ytyy
jokap�iv�isess� el�m�ss�mme Kristuksen askeleita seurata. Te kuulitte:
'Ellei teid�n vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja
fariseusten, ette ikin� taida el�m��n sis�lle tulla.' Sent�hden 't�n��n,
kun te kuulette Herran ��nen, �lk�� paaduttako syd�mi�nne. Pahantekij�
hylj�tk��n tiens� ja syntinen ajatuksensa ja k��ntyk��n Herran tyk�,
sill� h�nell� on paljon anteeksiantamusta.' -- Yhtyk��mme rukoilemaan,
ett� jok'ainoa meist� hylj�isi kadotuksen tien ja k��ntyisi Herraa
palvelemaan hengess� ja totuudessa.� -- --
Viime sanoja lausuessaan oli puhujan silm� sattunut kumaraan olentoon
saarnastuolin juurella, ja h�nen katseensa oli kohdannut kaksi rakkautta
s�teilev�� silm��. �iti siell� istui k�det ristiss�, kasvoillaan autuas
ilon-ilme. Ankaruus katosi puhujan ��nest�. Laki vaatimuksineen ei
h�nelle en�� sanottavaa sepitt�nyt. L�mmin s�de oli p��ssyt paistamaan
h�nen sisimp��ns�. Siksi suli ��nikin l�mpim�ksi.
Haudan hiljaisuus vallitsi kirkossa, kun nuori pastori rukoili palavasti
ja voimakkaasti, rukoili, ett� Jumalan valtakunta l�hestyisi ja h�nen
tahtonsa tapahtuisi ihmisten keskuudessa.
* * * * *
Kirkon l�hell�, aivan valtamaantien varrella seisoi puitten suojassa
pieni talo. Vuosikymmeni� sitten oli se rakennettu seurakunnan
suntiolle, ja sama perhe oli siit� saakka siin� asunut.
T�n��n oli talossa juhlap�iv�. Valkea permanto katajien peitossa,
kirkkaat kattilat ja vastapestyt ikkunaverhot, kaikki sit� todistivat.
Seisoipa molemmin puolin portaita kaksi vast'ik��n mets�st� tuotua
nuorta koivuakin. Oli aivan kuin Juhannusta vietett�ess�.
Syyt� olikin juhlia nyt, sill� vanhusten hartain toivo oli t�yttynyt.
Heid�n ainoa lapsensa oli pappina ja oli t�n�p�iv�n� kotikirkossa ensi
kerran saarnannut.
Nyt tuntuivat monin kerroin palkituilta kaikki kielt�ymykset pojan
opintojen aikana, tuntuivat v�h�isilt� vuosikausien vaivat. Eik� tuo
suuri oppi kuitenkaan poikaa vanhemmista vieroittanut; muuttumattoman
hell�n� s�ilyi yh� heid�n suhteensa. Oliko ihmett�, jos todellisuus oli
vanhuksista kuin ihanin unelma.
Heikki Salo oli k�yh�ss� kodissaan saanut hyv�n kasvatuksen. H�n oli
tottunut ty�h�n ja yksinkertaisuuteen, oli oppinut omin neuvoin tulemaan
toimeen ja vaatimaan paljon itselt��n. Kun h�n mieheksi tultuaan oli
tutustunut el�m��n yh� laajemmissa piireiss�, alkoi h�n arvostella sen
eri ilmi�it� niiden periaatteiden mukaan, joita h�n v�hitellen oli
itselleen muodostanut, ja tarmolla p��tti h�n silloin, maksoi mit�
maksoi, toteuttaa mink� oikeaksi k�sitti. Siksi h�n nyt papiksi
valmistuneena pani el�m�ns� p��m��r�ksi j�rk�ht�m�tt�m�sti julistaa
totuutta, semmoisena kuin h�n sen Jumalan sanasta k�sitti. Ei h�n
totuudesta tinkisi, ei h�n nuhdesanoja s��st�isi. Maailma oli pahuutta
t�ynn�, vaikka Kristuksen seuraamista oli saarnattu kohta kaksi tuhatta
vuotta. Muutos oli aikaansaatava, ja h�n tahtoi sek� el�m�ns� ett� oman
onnensa uhrata t�lle ty�lle. --
Heikki vanhempineen oli nyt p��tt�nyt p�iv�llis-ateriansa tuvassa.
Riisiryynipuuro oli sy�ty, ja is�-ukko ty�nsi tyhjennetyn lautasen
luotaan laskien tinalusikan p�yd�lle. �Jumalan olkoon kiitos ruoasta ja
juomasta!� H�n pani k�tens� ristiin ja huokasi. Hetkisen vaitioltuaan
h�n jatkoi: �Niin sit� nyt on n�hnyt senkin p�iv�n, ett� on oman
poikansa kaulaan saanut papin kauhtanan sitoa ja h�nelle oven
saarnastuoliin avata.�
Previous Page
| Next Page
|
|