|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
Seurasi syv� ��nett�myys.
�Teid�n rakkautenne on minut n�in pitk�lle auttanut.� Oli kuin sumua
Heikin silmiss�. -- �Nyt�, jatkoi h�n, �toivon velvollisuuksien ja
huolten taakan teid�n hartioiltanne siirtyv�n omilleni. Nyt on aika
minun tehd� ty�t� ja auttaa.�
�No, no, poikaseni, mit�p� me vanhat ihmiset tarvitsemme. Omahan meill�
on m�kki, eik� menomme suuret ole. Toisin on sinun. Tulet el�m��n
herrasihmisten joukossa, viel�p� pappina. Semmoiseen tarvitaan enemm�n
varoja, eik� taida apulaisen palkka olla suuri.�
�Ei ole, vaan eiv�t menonikaan. Luuletko sin�, is�, ett� sunnuntaisin
aion saarnata Kristuksen seuraamisesta ja viikolla el�� ylellisyydess�?
Niin, Jumala paratkoon, kyll� tehd��n. Mutta min� aion olla semmoisesta
erill�ni. Taivaan tie on kaita kaikille. Ei ole ihmisill� lupaa sit�
levent��.�
�Mutta Heikki�, vastusti is�, �sin� tulet vieraitten ihmisten koteihin,
tulet olemaan kaikenmoisissa hienoissa seuroissa, vaatii se semmoinen
el�m� enemm�n varoja kuin olosi t��ll� kotona.�
�Ehkenp� kyll�, vaan sen sanon, ett� olkoon seurani kuinka hienoa
tahansa, aijon el�� ja saarnata niinkuin Jumalan sana vaatii. Hienoa
kuuluu olevan se rovasti Bj�rkinkin perhe, jonne apulaiseksi joudun.
Taitavat olla samoja, joiden luona olin juoksupoikana muutaman viikon,
silloin kun k�vin Karjalassa t�tini luona. Mutta min� en aio kumarrella
kultaa enk� korkeutta. En toden totta aio l�himm�isteni heikkouksia
hemmotella.�
�Ei�, sanoi siihen �iti, �ei muuten, kuin jos rakkaus sit� vaatii.�
�Niin rakkaus -- sit� kyll� tarvitaan, mutta tunteemme saattavat meit�
pian veltostuttaa. Tahdon t�ytyy hallita.�
�Ja Jumalan hengen hallita tahtoa�, lis�si �iti hiljaa.
V.
Ruustinna Bj�rk viihtyi kuin kala vedess� p��sty��n vilkasliikkeiseen
pappilaan l�nsi-Suomen rannikolla. Ensi aikoina muuton j�lkeen oli h�n
menossa aamusta iltaan asti. Palvelijoita piti opastaa, huoneita
j�rjest��, puutarha panna kuntoon. Ja kaikki oli teht�v� tavalla, joka
pit�j�l�isi� h�mm�stytt�isi ja heille osottaisi uuden ruustinnan
tavatonta ty�kyky� ja kelpoisuutta.
Kun koti-askareista v�h�n selvittiin, alkoivat kyl�ilyt, ja niit�
seurasi vieras tulva, joka ei ottanut loppuakseen koko kes�n�, sill�
kaikki kiiruhtivat vastaamaan uuden rovastinsa vierailuja.
N�yr�n� ja kuuliaisena noudatti rovasti itse vaimonsa m��r�yksi�
miettien mieless��n mit� miettik��n n�ist� muuttuneista olosuhteista.
Mutta Eevi ei is�ns� tavoin hiljaisena mukautunut oloihin. H�n ik�v�i
Soinamoa y�t p�iv�t ja t�lle ik�v�lleen antautui h�n hillitsem�tt�m�sti.
Kotit�in��n ei h�nest� ollut apua mink��nmoista ja vieraistakaan h�n ei
v�litt�nyt, sill� h�n ei seurapiirist� l�yt�nyt semmoisia, jotka
olisivat h�nt� huvittaneet. Ruustinna oli onneton, suri ja nuhteli,
nuhteli ja suri, eik� tiennyt kumpiko oli suurempi, suru vai suuttumus.
�Anna h�nen olla�, pyyteli rovasti, �h�n on lapsi viel�. Kyll�
ymm�rryst� karttuu, kun karttuu vuosia.�
�Taitaa j��d� tulematta, kun ei sit� jo ole kuulunut. Mist� lie
saanutkaan semmoisen luonnon. Toisenmoinen min� olin.�
Rovasti huokasi eik� virkkanut mit��n, mutta kyynel kieri h�nelle
silm��n. H�n muisti virran v�lkett� ja kosken lumivalkeita vaahtoja
tuolla entisess� kauniissa kodissa Karjalassa, h�n kuuli lintujen
aamulaulua ja n�ki Soinamon korkeat koivut, kuinka ne kullankarvaisina
kimaltelivat nousevan auringon valossa. --
H�n ymm�rsi tyt�rt��n niin hyvin.
Mutta sill�v�lin istui Eevi yksin puutarhassa. H�n oli tapansa mukaan
paennut t�nne saadakseen t��ll� rauhassa ik�v��ns� itke�. Sit� olikin
h�n tehnyt koko syd�mest�ns�, kunnes viimein �kki� keskeytti itkunsa ja
j�i kuuntelemaan. ��ni� kuului aivan l�heisyydest�.
Previous Page
| Next Page
|
|