|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 14
�Katso, tuossa istuu se meid�n rovastin tyt�r! Ainoa kuuluu olevan.�
�Vai ainoa! Mutta kaunispa on kuin herranenkeli, ja semmoiset sill� on
silm�tkin!�
Vaimot, jotka olivat pys�htyneet puutarhan aitaukselle, jatkoivat
matkaansa. Mutta Eevi oli kuin unesta her�nnyt. �Kaunis kuin
herranenkeli -- -- ja semmoiset silm�tkin!�
Olivatko ne siis todella niin kauniit? Niinh�n ihmiset ennenkin olivat
sanoneet. Mutta nyt ne olivat itkeytyneet, ja se aina rumensi.
Eevi pyyhki silmi��n. Noin! Ehken ne nyt olivat v�h�n paremman n�k�iset,
vaikka tuntuivatkin paksuilta ja kankeilta?
Tyhm�� oikeastaan oli itke� ne n�in punaisiksi ja rumiksi. Mit�h�n, jos
h�n sen sijaan kirkkaina loisi ne kaikkiin, jotta ne kertoisivat mik�
l�mmin syd�n h�nen povessaan sykki, miten t�ynn� tunteita ja toiveita
h�nen mielens� oli? Silloin voisi h�n my�skin saavuttaa yst�vyytt� ja
rakkautta ja sit� juuri h�n kaipasi.
Mutta mit� siit� kaikesta sittek��n, nyt kun h�n oli kaukana Soinamosta,
kaukana yst�vist�, tovereista, ja -- ja -- Erkist�.
Taas tuli itku. -- -- Kyll�h�n t��ll�kin p�in saattoi l�yty� sellaisia,
jotka h�nt� k�sitt�isiv�t, mutta uudet yst�v�t eiv�t olleet vanhojen
veroisia, eik� Eevi voinut unhoittaa, ei vaikka --
Kun silmi� taas rupesi kirvelem��n, t�ytyi Eevin vihdoinkin lakata
itkem�st�. Silloin johtui uudelleen mieleen ett� sittenkin oli hauskaa
kun nuo silm�t olivat niin kauniit! Jos ei nyt muuta iloa ollutkaan,
taisi kuitenkin v�h�n miellytt��.
Jo samana iltana laski Eevi v�h�n leikki� is�ns� kanssa ja kun kuuli,
ett� is�n huoneessa oli vieraita, meni h�n sis�lle teet� tarjoamaan,
uusi, siev� esiliina edess��n.
Huomisp�iv�n� tosin ik�v� ja itkut uudistuivat, mutta nuo h�nen
itserakkauttaan hivelev�t sanat olivat kuitenkin osaksi ainakin
palauttaneet h�net nykyisyyteen ja sen oloihin.
Loppukes�ll� saapui pastori Salo rovastilaan, tulollaan her�tt�en suurta
uteliaisuutta sek� pappilassa ett� pit�j�ll�. H�n oli todella omituinen
mies, tuo uusi apulainen. Tavallaan h�n her�tti hyvin v�h�n huomiota,
tavallaan paljonkin. H�n oli kasvultaan keskikokoinen, hoikka ja v�h�n
kumaraselk�inen. H�nen kasvonsa olivat kapeat ja ter�v�piirteiset,
silm�t suuret, surumieliset, ja suun ymp�rill� oli k�rsiv� ilme. Kun h�n
istui ajatuksiinsa vaipuneena, n�ytti h�n surumieliselt� ja
sairaloiselta, ja jos h�n ovissa tai huoneissa kulki toisten ohi,
v�istyi h�n arkana syrj��n aivan kuin olisi h�n tahtonut kutistua
olemattomaksi, jott'ei suinkaan joutuisi kenenk��n tielle. Jos joku
vieras h�nt� puhutteli, vastasi h�n hiljaa, melkein ujostellen, mutta
jos seurustelu k�vi tuttavallisemmaksi, saattoi h�n pian leikiksi
pist��. Silloin veitikkamaisuus v�l�hti h�nen surumielisiss� silmiss��n,
ja kasvoihin ilmeni lapsellinen ilo.
Ruustinna oli h�nest� antanut arvostelunsa �v�h�p�t�inen�, ja Eevi oli
huulet nyrp�ll��n selitt�nyt is�lleen, ett� uusi apulainen ei ollutkaan
ensink��n �intressantti�.
�Mist�p� h�neen hienous olisi tullutkaan�, arveli ruustinna,
�syd�nmaalta on h�n kotoisin ja kirjainsa ��ress� kasvanut.�
�Mutta hyv� ja palvelevainen h�n on�, huomautti rovasti. �Ja sen min�
sanon teille, ett� on h�ness� muutakin kuin arkuutta ja my�ntyv�isyytt�.
Salon lapsessa on tarmoa, siit� olen jo oireita n�hnyt.�
Rovasti oli oikeassa. Se ilmeni kohta Heikin ensi saarnasta. Ujous oli
silloin h�nest� kadonnut, hellyys ja hiljaisuus oli kaukana. H�nen
puheessaan oli pontta ja voimaa. Se tunki kuin hyvin t�hd�tty ase
kuulijain syd�miin ja k�vi ter�v�n� miekkana l�pi luiden ja ytimien.
Ihmetellen kuunteli seurakunta nuorta pappiansa. H�n oli heille kuin
huutavan ��ni korvessa, parannussaarnaaja, joka nuhdesanojansa kaiutti
kaikille, niin ylh�isille kuin alhaisille.
�Enk� ollut oikeassa�, sanoi rovasti kotimatkalla. Ruustinna my�nsi,
mutta ei halunnut jatkaa puhetta sen pitemm�lle. T�m�n p�iv�n saarna oli
ollut niin �ottavaa�, Ei tehnyt ensink��n mieli keskustella.
Previous Page
| Next Page
|
|