|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
Eevi puolestaan tuskin kuulikaan is�ns� huomautusta. H�n oli kokonaan
unohtanut kaiken h�nt� ymp�r�iv�n. H�n muisti vain rippikoulu-aikaansa,
Hanna-t�din neuvoja ja monta entist�, nyt jo unohtunutta ajatusta.
Taas, oli edess� tuo sama: Jumalan tahdon totteleminen, uhrautuminen ja
kielt�ymys toisella puolen, toisella oikeus unelmoida ja nauttia
el�m�st�. Peloittavan ankara oli tuo valitsemisen v�ltt�m�tt�myys. �Ei
kenk��n voi palvella kahta Herraa.� Jyrkk�n� ja peruuttamattomana
esiintyi siin� totuus.
Eevi oli kyll� t�t� ennenkin ajatellut, oli arkaillen koettanut
valitsemista v�ltt��, mutta mik� oli siit� seurauksena ollut? Oliko h�n
ollut tyydytetty ja onnellinen?
H�n vavahti.
Ent� jos onni olikin tuolla toisella puolen, tuolla kaidalla
ohdakepolulla, jota h�n oli pel�nnyt? --
Polttavina kipin�in� olivat sanat Heikki Salon ensi saarnasta
singahtaneet monen syd�meen. Ne olivat her�tt�neet huomiota ja
levottomuutta, joka yh� suureni, kun nuhdesaarna sunnuntai toisensa
per��n uudistui. Huomiota oli nuori saarnamies kaikkialla her�tt�nyt,
mutta itse ei h�n sit� huomannut. Uutterana ja hiljaisena jatkoi h�n
ty�t��n. Milloin h�nell� vapaahetki� oli, k�ytti h�n ne tutustuakseen
seurakuntalaisiinsa. H�n tahtoi tuntea niit�, joiden hyv�ksi teki ty�t�,
kansaa etenkin. Siksi k�vi h�n kaikki talot ja torpat ja oli niiss� kuin
kotonansa. Mutta jos h�nen joskus oli rovastin perheen kanssa l�hdett�v�
pit�j�n s��tyl�isten luo, oli h�n ujo ja hiljainen. Arkana kuin mets�n
lintu liikkui h�n korkeitten kartanoissa. Ainoastaan harvoin h�n siell�
lapsellista leikki��n laski, ja voima, mik� h�ness� saarnastuolissa
ilmeni, oli kuin kadonnut. Mutta olipa h�n seurassa miss� tahansa, jos
tuli puheeksi vakaumus ja periaatteet, silloin katosi h�nest� kaikki
arkuus, omituinen valo v�l�hti katseesta, ja suoraan, haikailematta,
jopa jyrk�sti lausui h�n ajatuksensa, pontevasti painaen luiset k�tens�
polvelleen kuin sanojensa vahvistukseksi.
Kotona rovastilassa oli h�n tavallisesti harvapuheinen ja ujo. H�n tunsi
vaistomaisesti, ettei h�n ymp�rist��ns� sopinut. Rovastille ja
ruustinnalle h�n osoitti palvelevaista kunnioitusta, Eevi� h�n karttoi.
Tuo turhamainen muotinukke nauroi tietysti yksinkertaiselle
pappismiehelle. Parasta oli pysy� loitolla.
Mutta er��n� p�iv�n� yhtyi h�n tahtomattaan Eeviin. Eevi oli ollut
k�velem�ss� ja oli kotimatkalla, kun tien risteyksess� tapasi pastorin.
�Meill� taitaa olla sama matka?�
�Niinp� taitaa olla, pappilaan min�kin menen. K�vin postissa.�
Pastori oli juuri saanut kirjeen vanhemmiltaan, ja mieli oli l�mminnyt
heid�n rakkaudestaan. Eevi alkoi kysell� heist� ja pastori kertoi:
�Te tied�tte, neiti Bj�rk, ett� olen kansanlapsi. K�yh�n matalassa
majassa olen kasvanut. Eiv�t vanhempani ole hienoa v�ke�, mutta
rakkautta on heid�n rinnassaan yht� paljon kuin ylh�istenkin vanhempien
povessa.� --
Eevin l�mmin, osaaottavainen katse kehoitti pastoria jatkamaan, ja niin
kertoi h�n vanhemmistaan ja lapsuutensa ajasta, innostui puhuessaan
huomaamattaan ja kertoi vapaasti kuin itsekseen, reippaasti ja
luonnonomaisesti, kertoi, miten h�n pienen� is�n kanssa oli peltoja
raivannut -- is� v��nsi kantoja, h�n poimi pois kivi� -- miten h�n
Mielikki� ja Punikkia paimentaessaan oli heille latinaa lukenut ja miten
h�n ylioppilaaksi tultuaan oli l�hikaupungista k�vellyt kotiin. H�n
olisi p��ssyt sis��n asti kenenk��n huomaamatta, ellei portti olisi
narahtanut ja �iti samassa vastaan rient�nyt.
�Miten onnelliset vanhempanne silloin mahtoivat olla!� Eevi loi suuret
sinisilm�ns� pastoriin, ja heid�n katseensa kohtasivat toisensa ensi
kertaa osottaen sis�ist� ymm�rt�mist�.
�Min� k�sit�n heit�, jatkoi Eevi hetkisen kuluttua, �ja k�sit�n
teit�kin. Minullakin on ollut lapsuus-koti, kaunis, ihana ja
unohtumaton. Min� tied�n, ettei loistavinkaan komeus ved� vertoja
lapsuuden kodille.�
Eevi oli liikutettu, ja h�nen ��nens� v�r�hteli. Pastori ja h�n olivat
nyt jo etehisess� ja siit� he erosivat kumpikin tahollensa, mutta
molempien mieliin j�tti t�m� tapaus pysyv�n j�ljen.
Previous Page
| Next Page
|
|