Unelmiensa uhri by Marja Salmela


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 7

Iltaa ennen l�ht�� malttoi Eevi tuskin menn� maata. Elsaa, joka jo oli
puolinukuksissa, kiusasi h�n milloin hyv�ilyill�, milloin hassutuksilla
saadakseen h�nt� kuuntelemaan millaista oikein oli se kotiinmeno. Ensin
ajaa jytyytt�v�t he junassa iltapuoleen asti, kunnes saapuvat pienelle
asemalle, miss� Oskar-renki odottaa, ja Teppo hirnua h�r�tt�� kohta kun
Eevi junasta astuu. Sielt� sitten jatketaan matkaa l�pi huurteisen
mets�n, miss� kuu kumottaa ja taivaan t�hdet tuikkivat, kunnes tullaan
kotiin, jonka valot jo et��lle loistavat, ja jossa is�, �iti, Mustit ja
Maijat ovat odottamassa.

Eevi olisi n�it� kuvailujaan jatkanut vaikka aamuun asti, mutta kun h�n
Elsan tasaisesta hengityksest� huomasi, ett� t�m� kaikesta huolimatta
oli uneen vaipunut, p��tti Eevikin v�h�n nukkua. Ensin kuiskasi h�n
kuitenkin hyv��-y�t� yst�v�lleen kuulle, k��ntyi sitten sein��n p�in ja
ummisti silm�ns�.

Eevin unelmat k�viv�t toteen. Kotiintulo oli kerrassaan hauskaa. Sit�
seurasi joulu monine ja arvokkaine lahjoineen, sitte -- pyh�p�ivien
p��tytty�, -- alkoivat kestit pit�j�ll�. Hauskuutta ei niist� puuttunut
mist��n, mutta loistokohtana olivat kuitenkin kutsut pappilassa.

Jo pari p�iv�� edelt�k�sin puuhattiin siell� aamusta iltaan asti. Miinat
ja Maijat eiv�t saaneet askeleitaan s��st��, eik� ruustinnakaan
s��st�nyt nuhteitaan. Mutta mit�p� niist� kaikista, kun kerran tarjoilut
ja illallinen onnistuivat!

Eevi ei ottanut osaa talouspuuhiin. H�n lep�ili, nautti, seurusteli
Elsan kanssa ja piti huolta puvustaan. H�n tahtoi t�n� iltana esiinty�
oikein siev�n�, siksi saikin kuvastin kauan tehd� palvelusta. Kun h�n
vihdoin oli valmis, asettui h�n viel� kerran ty�ns� tulosta
tarkastamaan. Se oli tyydytt�v�, ja mielihyv�ll� katseli h�n kuvaansa.
Uusi, siev� puku k�vi h�nelle hyvin, somana kiertyi pitsi kaulan
ymp�rille, kasvot, joskin jokseenkin tavalliset, olivat nuorekkaat,
hipi� hieno, tummanruskea tukka pehme��, ja nuo suuret sinisilm�t
ep�ilem�tt� kauniit.

Elsa oli yks' kaks' saanut oman pukunsa kuntoon ja istui nyt Eevin
huoneessa kyyristyneen� sohvannurkkaan ahmien �Kertomuksia Suomen kansan
historiasta�.

�Oh, sinua, ett� viitsit!� Eevi k��ntyi Elsaan p�in. �Ja viel� n�in
herttaisena ja runollisena huvitusten aikana!�

�Liek� tuo peilaileminen sitten niin paljon runollisempaa?� Elsa nosti
hetkeksi katseensa kirjasta.

�Hyi sinua, aina sin� teet minulle kiusaa! Pit��h�n minun pukeutua
siev�ksi, kun tulee vieraita.�

�Ja viel� semmoisia vieraita!� h�rn�ili Elsa.

�Niin juuri, ajattele, Erkki tulee, kaunis, kaunis kasvinkumppalini.�

�Mutta Eevi, kuules, oikein vakavasti puhuen, saisit sin� j�tt�� nuo
tuommoiset rakkaustuumat tuonnemmaksi.�

�Oh, �l� sano, etk� sin� tied�, ett� 'nuorena on vitsa v��nnett�v�'.�

�Kyll� se sinun syd�mesi viel� rakkauteen 'v��ntyy' opettelemattakin.�

�Voi sinua!� Eevi nauroi. �Sinua se ainakin on 'v��ntynyt' rakastamaan
ihan hirmuisesti, sin� hyv�, herttainen, kulta yst�v�!� H�n kavahti
Elsan kaulaan ja puristi aivan tukehduttavasti.

�No, no, �l�h�n nyt! Sin� rakastat niin tulisesti, ett� min� pian heit�n
henkeni siit�!�

He nauroivat kumpikin niinkuin iloiset, vallattomat koulutyt�t voivat
nauraa, ja Eevi py�r�ytti viel� Elsan t�m�n harmiksi sohvannurkasta
suoraan peilin eteen. �Katso, tuossa on kultani kuva, katso! -- Mutta
kukka rintaan viel�!�

H�n otti lasista kaksi kaunista kamelian nuppua ja kiinnitti toisen
Elsan rintaan, toisen omaansa.

Nyt alkoi vieraita tulla toinen toisensa j�lkeen, ja Eevi talon
tytt�ren� kiiruhti heit�, vastaanottamaan.

Ensin tuli tilanomistaja Holm rouvansa kanssa, jonka suuret, kultaiset
korvarenkaat heilahtelivat joka kerran h�nen suoriessaan ryppyj�
puvustansa. Sitte tuli pieni, py�re� rouva, yst�v�llinen, hieman
mairitteleva hymy huulillaan. Tuskin oli h�n etehiseen ehtinyt, kun jo
alkoi ihmetell�, miten suureksi ja kauniiksi Eevi oli kasvanut ja muiden
huomaamatta kiiruhti h�n h�nelle kuiskaamaan, ett� �nyt saavat pojat
syd�nt��n varoa�. -- Tuli sitten vieraita toinen toisensa j�lkeen:
laihtunut opettajatar silm�lasit nen�ll�, nuori muodinmukainen
postineiti, varakkaita ja juhlallisia talollisia, leikkis� nimismies
rouvineen ja lopuksi pit�j�n tuomari perheens� kanssa, rouva s�hisev�ss�
silkiss� ja neitoset kaikkia muita hyv�n verran hienompina.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 24th Feb 2025, 2:33