|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 62
�Sin� ehken pid�t t�t� haaveiluna�, jatkoi Erkki uudelleen Eeviin
k��ntyen, �mutta tuleehan sit� ajatelleeksi t�t� kaikkea, kun on povessa
polttava halu p��st� palvelemaan, eik� viel� tied�, miss� ja miten sit�
tehd�.�
Eevi oli kuullut, mink� kuuli. Paljosta ei h�n mit��n tiennyt. H�nen
tajuntaansa ei nyt mahtunut muuta kuin mik� tavalla tahi toisella oli
yhteydess� h�nen tunteittensa kanssa.
�Nyt menen�, sanoi Erkki ja nousi.
�Ei, ei, sin� et saa! J�� viel� hetkeksi. Onnellinen sin�, jatkoi h�n
kiihke�sti, �jolla on el�m� ja onni edess�si.� (H�n huomasi Erkin
surumielisen hymyilyn, ja se vahvisti h�nt� h�nen uskossaan.) �Min� olen
murtunut ainaiseksi.�
�Sin� voit Jumalan avulla alkaa uudelleen.�
�Ei�, sanoi h�n. �Koko el�m�ni on yksi ainoa suuri erehdys. Mill� min�
sen sovitan?�
�Sovita anteeksipyynn�ll�si ja el�m�ll�si, mit� sovittaa voit.� -- Erkki
oli k�ynyt vakavaksi. H�n ei voinut ymm�rt��, mik� t�h�n oli syyn�. H�n
luuli jo ennen saaneensa silm�ill� Eevin syd�men pohjaan. H�n oli siell�
huomannut paljon sairaaloista tunteellisuutta ja surumielisyytt�. Sit�
oli h�n koettanut haihdutella ja h�n luuli siin� osaksi
onnistuneensakin. Mist� tulivat nyt n�m� kiihke�t tunteenpurkaukset?
Eevi oli k�tkenyt kasvot k�siins�. N�in istui h�n hetken. Sitten kohotti
h�n p��ns�, k��nsi katseensa poisp�in ja huudahti tuskallisesti: �Erkki,
rakas Erkki, anna anteeksi!�
Erkki vavahti. Oliko h�n ymm�rt�nyt oikein? -- H�n ei enn�tt�nyt
tuumailla. Vaistomaisesti teki h�n p��t�ksens�.
�Eevi�, sanoi h�n vakavasti, �voitko sin� hetken minua kuunnella?� Ja
niin alkoi h�n kertoa. H�n puhui lapsuutensa p�ivist� ja nuoruudestaan,
miten yksin h�n silloin oli ollut, miten �iti oli ollut h�nen ainoa
yst�v�ns� ja h�nen kaikkensa. Sitten loi h�n kuvan Aunesta, kuvan vienon
ja puhtoisen. H�n kertoi, miten suuri heid�n onnensa oli ollut ja miten
lyhyt. �Sin� ymm�rr�t nyt�, lis�si h�n silmin seuraten aurinkoa, joka
vaipui lumipeitteisten tunturihuippujen taakse, �ettei mainen onni
minulle hymyile. Semmoista on el�m�ni kuin tuo aleneva aurinko. Muille
maille on se menem�ss�. Sielt� onneni etsin. Mutta�, jatkoi h�n, �kunpa
el�m�ni kuitenkin noin saisi heitt�� heijastuksen j�lkeens�! Se on ainoa
onni, jota t��ll� toivon.�
H�n oli hetkeksi unohtanut Eevin. Katse kirkkautta s�teillen seurasi h�n
valoa, joka tulvana virtaili tunturirinteille. Oli sunnuntai h�nen
sielussaan, oli syv� pyh�inen rauha. H�n oli kuullut tuskanhuudot omassa
povessaan, kuullut valitushuutoja kautta k�rsiv�n ihmiskunnan. H�n oli
n�hnyt myrskyjen k�yv�n el�m�n merell� ja oli tuntenut taistelujen
ankaruutta. Mutta -- h�n oli my�skin n�hnyt Ihmisenpojan aalloille
astuvan ja laineitten laskeutuvan lepoon h�nen jalkojensa juureen.
Valituksia voimakkaampana oli rauhan ja rakkauden sanoma kaikunut.
�kki� muisti h�n Eevin. K��ntyen h�nen puoleensa jatkoi h�n lempe�sti:
�Nyt hyv�sti, ja Jumala sinua auttakoon! Jos emme t��ll� tapaisi, toivon
yhtyv�mme siell�, miss� synti� ja vajavuutta ei en��n ole, miss� Jumala
on kaikki kaikessa.�
H�n nousi ja aikoi menn�, mutta Eevin tuskallinen katse h�net hetkeksi
pys�ytti. H�n sulki lapsuusyst�v�n laihtuneen k�den omaansa ja sanoi
hiljaa: �Kovana k�yv�t myrskyt el�m�n merell�. Yksi vaan voi varjella.�
XVIII.
Elokuun p�iv� paistoi. Tunturien lomitse p�ilyi kirkkaana pienen lammen
pinta, ja riemukkaasti riensi tunturipuro kivist� uraansa sen syvyyteen.
Mutta Eevin sairashuoneeseen ei p��ssyt p�iv� pilkist�m��n. Ikkunaverhot
olivat alasvedettyin�, ja Maija askarteli hiljaa huoneen puolih�m�r�ss�.
Vuoteesta kuului silloin heikko ��ni: �Mit� kello on?�
�Puoli kaksitoista.�
Previous Page
| Next Page
|
|