|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 61
Huoneessa oli pime��, mutta Eevist� tuntui �kki� kuin Viljo olisi h�neen
katsonut. Se oli Heikin katse, sit� oli h�n aina sanonut. Siin� oli
surumielist� lempeytt�, mutta samalla jotain ter�v�� ja l�pitunkevaa.
��l� katso�, huudahti Eevi ja hypp�si pystyyn. ��l� katso!� -- H�n k�tki
kasvot k�siins�, ja koko h�nen ruumiinsa vapisi. -- Heikki, Heikki!
Mutta olikohan Eevi h�nt� koskaan oikein todella rakastanut? Erehdyst�
lie kaikki ollut, koska h�n taisi unhottaa, h�n joka yst�villeen aina
oli uskollisena pysynyt. Erkin kuva oli syd�mess� s�ilynyt aina
lapsuuden ajoilta asti, ja nyt oli se esiin tunkeutunut.
Mutta ent� onnenhetket ensi kodissa ja Viljon pienen� ollessa, miten
niit� selitt��?
Heikin rakkautta ei Eevi hetke�k��n ep�illyt. Se oli niin todellista
kuin se taisi olla tuommoisen ankaran miehen povessa. Siihen h�n t�ysin
luotti. Mutta itsens� suhteen oli h�n erehtynyt. H�n oli aina jotain
kaivannut ja nyt -- nyt oli h�n sen l�yt�nyt Erkin rakkaudessa.
H�n muisti untansa. Eik� ollut h�nell� oikeutta iloita siit� onnen
murusta, joka oli h�nelle s��stynyt keskell� el�m�n kolkkoutta?
Kovana k�vi taistelu h�nen rinnassaan. --
* * * * *
Seuraavana aamuna hiipi Maija kenenk��n huomaamatta l��k�rin
vastaanottohuoneeseen ja selitti selv�ll� suomenkielell�, ett� nyt
t�ytyy kiireesti tulla rouvan luo. Sanansa vahvisti h�n nyk�isem�ll�
tohtoria nutunliepeest� ja niin tuli asia selville. Eevi sai unil��kett�
eik� p��ssyt vuoteestaan. Mutta iltap�iv�ll� oli h�n itsep�inen, ja
Maijan t�ytyi joskin vastahakoisesti auttaa em�nt��ns� verannalle.
Eevi oli jo tunnin verran siell� istunut, kun kuuli Erkin l�henev�n.
�P�iv��, tervehti Erkki iloisesti ja istuutui viereen. �Sep� ik�v��,
ett� olet heikompi.�
�Mit� siit�, Eevi koetti hymyill�.
�Min� sit� olen kotiinl�ht�tuumissa. Olisi ollut hauskempi l�hte�, jos
olisin tiennyt sinun reippaana t��ll� tuntureilla taivaltavan.�
Eevi ei kuullut, mit� h�n sanoi. H�net oli vallannut yksi ainoa ajatus:
Erkki oli l�hd�ss�. Ja miksi? Menik� h�n kenties pakoon?
�Is�lt� tuli kirje t�n� aamuna�, jatkoi Erkki iloisesti. �H�n on jo
kauan minua kaivannut, valittaa nyt vanhuutta ja odottamisen ik�v��.
Itse�nikin kotimaa jo kovasti vet�� puoleensa. Olen voimistunut ja voin
l�hte�. Mutta min� v�syt�n sinua?� H�n nousi l�hte�kseen.
�Ei, ei�, esteli Eevi, �puhu sin�, kyll� min� kuulla jaksan.�
�T�n��n aamupuolella�, jatkoi Erkki, �olen oikein lapsellisesti iloinnut
ajatellessani, mit� kaikkea kotiin tultuani tahtoisin toimittaa. Is�lle
on p��-asia, ett� olen h�nen l�heisyydess��n. Saan varmaan aikaa
paljonkin k�ytett�v�ksi, miten itse tahdon. Tuttua ja rakasta on kansa
siell� kotipuolessa, olenhan heid�n keskuudessaan kasvanut. Heille
tahtoisin aikani ja ty�ni omistaa. Voin yst�v�n� k�yd� sek� kodeissa
ett� ty�paikoissa ja sit� tahtoisinkin tehd�. Sunnuntaisin voin ehken
hartaushetki� pit�� ja viikon varrella koulua. Viel� ajattelen sit�kin,
miten aikaansaisin pienen sairastuvan. K�yh�t saavat sairastaessaan
k�rsi� niin paljon puutetta. -- Tied�n, ett� t�m� tuuma oli �idin
lempiajatuksia. Muistatko meill� sen pienen rakennuksen pihan toisessa
p��ss�? Se olisi siihen sopiva. Koettaisin sinne hankkia
sairaanhoitajan, ja is� voisi kyll� viel� neuvoillaan auttaa.�
Erkki keskeytti puheensa ja katsoi Eeviin, joka makasi silm�t
puoliummessa aivan kuin uneen vaipumaisillaan. Nyt h�n avasi silm�ns� ja
nyyk�ytti p��t��n. �Jatka vaan!� Ja Erkki jatkoi: �Syd�nt�ni l�mmitt��
ajatus saada tehd� ty�t� kotipuolessa. Toivoen tahtoisin siell� hyv��
siement� kylv��, toivoen viimeiseen saakka kansani keskuudessa
ty�skennell�. Mik� meiss� koetuksen kest��, se on eloon j��v�, ja vaikka
se viel� haudattaisiinkin, on se uudelleen yl�snouseva el�m��n
entist�ns� ehompana ja puhtaampana. -- Jos tiet�isit -- ja kai sen
tied�tkin, kai sama tunne hallitsee jokaisen suomalaisen syd�mess� --
milt� tuntuu nyt ajatella ty�t� kotona. Olemme t�h�n asti el�neet kuin
lapset, jotka vanhempain tervein� ollessa hoitavat kukin omia
harrastuksiansa. Mutta ajat ovat muuttuneet. Kun �iti sairastaa, tai
muuten joutuu k�rsiv�ksi, vaivojen ja tuskain murtamaksi, silloin ei
poika eik� tyt�r en�� ylinn� ajattele omaa itse��n, silloin on �idin,
tuon k�rsiv�n auttaminen kaikkien huolena. Siihen kohdistuvat kaikki
voimat. Sellaista tulee kai t�st� puoleen olemaan meid�nkin
keskuudessamme. Sama se, miss� ty�mme ja teht�v�mme on, kuljemmeko
pellon perkaajina ty�miesten riveiss� tai hengen vainioilla hyv��
siement� kylv�m�ss�, kunhan kaikki olemme uskollisia viimeiseen asti!�
Previous Page
| Next Page
|
|