|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 60
Eevi katsoi h�neen h�mm�styneen�.
��l�h�n pelj�sty�, jatkoi h�n hymyillen, �asia on minua huolestuttanut,
mutta puhe ep�toivosta oli kuitenkin liioittelua. Olen viime aikoina
ajatellut, ett� kenties hajanaisista harrastuksistani viel� jotain
kokonaista syntyy. Kunhan kotiin p��sen, kyll� siell� ty�-alaa avautuu.�
�Kuinka niin?�
�No, ainahan siell� ty�t� on, nyt etenkin. Kotiseutuni l�heisyydess� on
sit�paitsi kansanopisto. Ty� siell� minua miellytt�isi suuresti.�
�Onnellinen sin�, huokasi Eevi, �sinulla on el�m� edess�si. Toisin on
minun. Syksy on tullut keskell� kes��. Mit� syksylt� toivoa?�
�No, mutta Eevi, kuinka voit niin sanoa? Onhan sinulla miehesi.�
�On, mutta virka vaatii suurimman osan Heikin aikaa. Se on h�nell� aina
p��asiana. Papin vaimon t�ytyy semmoiseen tyyty�.�
�Eik�h�n niin naineiden ylimalkaan, mutta eih�n se onnea est�. Sit�
suuriarvoisempi on yhdess�-olo.�
�Koetahan ensin�, sanoi Eevi k�rttyisesti. H�nt� tuskastutti koko
keskustelu, ja kuitenkin h�n sit� yh� jatkoi. �Kun naimisiin menet,
kyll� mielesi muuttuu.�
�Ent� jos en mene.�
�Oh, �l� kehu, sit� pikemmin menet.�
�Enp� luule. Siin� suhteessa pysyn aina ahdassyd�misen�.�
�Kyll�p� sin�!� Eevi ei voinut heret�. H�n oli kuin suunniltansa. �Etk�
luule, ett� kukaan sinua pystyisi vieh�tt�m��n?�
�Kyll� kai.� Erkki oli k�ynyt hyvin vakavaksi. �Mutta omistaa yst�v�,
joka minua olisi k�sitt�nyt, olisi ollut minulle onnea liiaksi. Sit� ei
suotu.� Erkin katse oli k��ntynyt auringon laskuun p�in. Eevi ei sit�
n�hnyt, mutta h�nest� oli kuin hehkua h�nen kasvoillansa.
Oliko se iltaruskon heijastusta, vai -- -- oliko se ehken
mielenliikutusta?
�Tule�, sanoi Erkki �kki�, �menn��n kotiin�, ja he meniv�t.
Mutta sin� y�n� ei tullut unta Eevin silmiin. Myrsky k�vi h�nen
mieless�ns�. Aaltoina nousi tunne tunnetta vastaan taistelemaan. Milloin
nostivat ne h�net korkealle tuskan kuohujen keskelle, milloin heittiv�t
h�net alas pohjattomaan ja synkk��n syvyyteen.
Ajatus, ett� eronhetki l�heni, oli Eeville �kki� tehnyt selv�n h�nen
tunteistansa. H�n tiesi nyt, miksi n�m� viime viikot olivat olleet niin
suloiset. Joskin ulkonaiset olosuhteet osaltaan olivat siihen
vaikuttaneet, oli syvin syy sittenkin ollut Erkin l�sn�olo. H�n se ilon
oli tullessaan tuonut, tuonut uutta voimaa ja uutta el�m�nhalua. H�nen
yst�v�llisyytens� oli yhdess�ololle suloa antanut. Se oli
p�iv�npaisteena ollut ennen pimeill� el�m�npoluilla. Eevi oli sen
tuntenut ennenkin, mutta h�n ei ollut tahtonut sit� ymm�rt��. H�n oli
sulkenut silm�ns�, mutta nyt niiden t�ytyi v�kisinkin aueta. H�n rakasti
Erkki�. H�n tunsi sen tuskalla, joka oli h�net tukehduttaa. Erkki, Erkki
yksin oli h�nen p�iv�npaisteensa, h�nen ilonsa ja h�nen el�m�ns�. Mit�
olikaan lapsuuden leikkitoveri ollut sen rinnalla, mit� h�n nyt oli
yst�v�n�, yst�v�n�, jolla ei toista vertaistansa?
Erkin suuri yst�vyys, se oli aluksi kietonut Eevin, kietonut sitten
p�iv� p�iv�lt� yh� lujemmin. Ja nyt t�n� iltana, kun h�n ymm�rsi, ett�
Erkki oli h�nt� rakastanut, h�nt� yksin, silloin leimahtivat h�nen
tunteensa ilmituleen.
Erkki oli rakastanut -- -- kerran vain, eik� saanut, ket� rakasti. --
Jos se toista olisi koskenut, miksi h�n ei sit� olisi sanonut? Seh�n
olisi ollut luonnollista. Nyt h�n ainoastaan liikutettuna k��nsi pois
katseensa. --
Eevin mieleen tulivat tuhannet seikat muistuttamaan Erkin
yst�v�llisyytt�. Nyt vasta h�n tuon kaiken ymm�rsi. Nyt n�ki h�n Erkin
sanat ja teot uudessa, arvaamattomassa valossa.
�kki� muisti h�n Heikin. Se nimi tuli kuin salama selv�lt� taivaalta.
Heikki, mit� min� vastaan sinun edess�si? Miten olen min� pit�nyt
lupaukseni?
Previous Page
| Next Page
|
|