|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 59
Eevi lopetti, ja h�n tunsi, miten kylm� v�re h�nen ruumistansa
puistatti. Erkkiinkin oli kertomus tehnyt syv�n vaikutuksen, sit�
syvemm�n viel�, kun h�n muisti vaimoa, jonka h�n tunturipolulla oli
kohdannut.
Pitk�n vaitiolon j�lkeen jatkoi Erkki hiljaa kuin itsekseen: �On todella
ihmeellist�, miten v�h�n ulkonaiset olot vaikuttavat onneemme tai
onnettomuuteemme. Kaikki riippuu siit�, milt� kannalta katsomme el�m��:
vaadimmeko silt� onnea itsellemme, vai onko onnemme t�ytt�� se teht�v�,
mink� Jumala meille on m��r�nnyt.�
�Oh, Erkki, sin� vaadit paljon! Se on kolkko usko, tuo. Se ei l�mmit�,
ei ilahduta.�
�Etk� sin� itse n�hnyt p�invastaista tuossa vaimossa? Kristus sanoo:
�Jokainen, joka tahtoo henkens� vapahtaa, h�n hukuttaa sen, mutta joka
henkens� hukuttaa minun t�hteni, h�n vapahtaa sen.�
He seisoivat nojautuneena verannan puitteita vastaan. Heid�n jalkainsa
alla avautui syv�, jyrkk� laakso, jonka pohjalla virta kiemurrellen
eteenp�in luikerteli. Kuu oli taivaalle noussut, ja sen kelme�ss�
valossa n�ytti seutu aaveitten synk�lt� asunnolta. S�rm�iset
kalliokielekkeet ammoittivat kuin avoin kita valmiina saalista
nielem��n, ja sumupilvet laakson pohjalla liikkuivat ja liekkuivat
edestakaisin kuin rauhattomat ihmishenget.
�Aika ja ajatukset ovat meit� pett�neet�, sanoi Erkki �kki�. �Meid�n
t�ytyy erota. Hyv�� y�t�!�
XVII.
T�m�n illan j�lkeen seurustelivat Erkki ja Eevi viel� enemm�n toistensa
kanssa. Heid�n keskustelunsa k�viv�t nyt yh� syv�llisemmiksi, yh�
sis�lt�rikkaammiksi ja vakavammiksi. Koskaan puhumatta omista,
yksityisist� kokemuksistansa antoi Erkki Eeville mit� parasta h�nell�
oli. K�rsimyksien kautta saavuttamansa voitot, se mielenlujuus ja
rohkeus, se voima, joka kohoutuu yli omien, yksityisten surujen, ja
ennen kaikkea se l�mmin, palava rakkaus, joka h�nen syd�mess��n sykki
jok'ainoata ihmisolentoa kohtaan, teki ehdottomasti Eeviin syv�n
vaikutuksen. Se oli kehoitus eteenp�in pyrkimiseen, mutta kehoitus, joka
samalla antoi voimaa ja halua siihen eik� lannistavasti mielt�
masentanut.
Oli mit� ihanin ilta Eevin ja Erkin palatessa er��lt� k�velyretkelt�
tunturilla. Ei tehnyt viel� kummankaan mieli sis�lle, siksi asettuivat
he tavalliselle lepopaikalleen sanatoorion l�heisyyteen. Aurinko oli
juuri mailleen menossa. Taivas oli hehkua t�ynn�, ja hehkua heijastivat
tunturihuiput.
Oli ollut puhetta Eevin ja Erkin voimistumisesta, ja siihen jatkoi nyt
Erkki iloisesti: �Pian saamme suunnata tiemme Suomen rannoille.�
Suomen rannoille! Eevi s�ps�hti. Miksi tulikaan tuo ajatus h�nelle niin
odottamattomana ja niin mielt� ahdistavana? Olisihan h�nen pit�nyt sit�
muistaa. Kohta oli h�n ollut kaksi kuukautta poissa kotoa, kokonaista
kaksi kuukautta. Suloiselta unelmalta olivat tuntuneet n�m� viime
viikot. Nytk� ne loppuisivat?
�Kotipuoleeni liittyy liian paljon haikeita muistoja.� H�n huokasi. --
�Siell� olen sairastellut ja k�rsinyt niin paljo. En viel� uskalla
ajatella sinne palaamista. Mutta toisin on sinun Erkki. Sano, mit�
aiot?�
�Aluksi l�hte� is�ni luo, sitten tehd� ty�t�, miss� minua paraiten
tarvitaan. El�m�n kutsumuksen valinta on minulle aina ollut vaikeata,
enk� siit� viel�k��n ole selvill�. Moni ty�-ala minua houkuttelee,
puoleensa vet��, mutta ei mik��n ehdottomasti omakseen vaadi.� H�n
vaipui hetkeksi mietteisiins�, kumartui eteenp�in kyyn�rp��t polvien
varassa ja piirteli hajamielisen� kepill��n kuvioita hiekkaan. Sitten
jatkoi h�n verkalleen ja tuumailevasti: �L��k�rin tointa olen pienest�
pit�en ihaillut, mutta luontainen taipumus on opintoni toisaalle
ohjannut. Samoin on papintoimen, en siihenk��n sovellu. Olen pian valmis
filosofiantohtori ja opettajaksihan oikeastaan aijon, mutta on sill�kin
toimella nurja puolensa -- tuo ainainen muistitietojen takominen usein
viel� kehittym�tt�miin mieliin. Joskus tuntuu aivan ep�toivoiselta, kun
ei kutsumukseni minulle selvene.�
Previous Page
| Next Page
|
|