|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 58
�Niin meill�kin taistellaan�, kertoi Eevi puolestansa. �Ei siell�
tunturikuilut ty�ntekij�it� niele, ei ole kodit kallioitten kupeella,
kuten t��ll�, mutta korvessa hiipii hyinen halla, ja n�lk� n��nnytt��
kansaa.�
Kerran tuli h�nelle mieleen, ett� se oli t�m�n kansan keskuudessa kuin
Heikki ty�ns� teki, sen hyv�ksi kuin k�rsi ja kielt�ytyi. Ja kuitenkin
-- Miten usein olikaan Eevi ollut vastahankaa vet�m�ss�! -- H�n muisti
pikku riitoja ruuasta, juomasta, vaatetuksesta ja el�m�n mukavuuksista.
Kuka oli niiss� kansan puolta pit�nyt, sen kansan, joka korpia raatoi,
n�ki n�lk��, vilua ja puutetta? Kyll� Eevikin kansaansa rakasti. H�n
s��li sen surua, sen kohtalon kovuutta, mutta miten, -- miten oli h�n
_teossa_ t�t� rakkauttaan osoittanut?
H�n muisti tuhansia tilaisuuksia, joita olisi tahtonut saada takaisin.
Nyt olisi h�n ymm�rt�nyt niit� k�ytt��. Nyt olivat h�nen silm�ns�
auenneet. Mutta olikohan se jo liian my�h�ist�? -- -- --
Sin� iltana itki Eevi tavallista kauemmin, ja uni karttoi h�nen
silm��ns�. Niin monenlaiset ajatukset olivat mieless� her�nneet. Suuri
muutos oli ulkonaisesti tapahtunut h�nen el�m�ss��n, mutta viel�
suuremmaksi tunsi h�n muutoksen omassa itsess�ns�. Mielen katkeruus ja
k�rttyisyys oli poissa. Hell�t tunteet ja kaikki, mik� h�ness� parasta
oli, p��si orastamaan kuin kev�tvilja auringon valossa.
Oli Heikki kuitenkin ollut liian ankara. H�n tahtoi taivuttaa, mutta
taittoi, tahtoi karaista, mutta kovetutti. Eevin t�ytyi oikein hymyill�,
kun tuli verranneeksi Heikki� ja Erkki� toisiinsa. Edellisen n�ki h�n
Mooseksena Siinain vuorella, k�dess��n lain taulut, taustanaan tuli ja
leimaus. Erkist� muisti h�n sen opetuslapsen, joka rakkauden k�sky�
julistaen Mestarinsa askeleita seurasi.
Oli todella ihmeellist�, miten suuresti Erkki oli muuttunut. Joskus
tosin valtasi h�net viel� suuri, joskin hetkellinen surumielisyys, jonka
syyt� Eevi ei voinut ymm�rt��, mutta muuten oli koko h�nen olennossaan
jotain niin vapautunutta, niin hilpe�� ja samalla syv�llist� iloa. H�n
oli kuin irtautunut kaikista ajallisuuden ja itsekk�isyyden siteist�.
Kaikkea -- yksin el�m�n pikkuseikkojakin -- katsoi h�n kauniilta ja
ylev�lt� kannalta. Kaikesta l�ysi h�n hyv��, kaikesta iloa ja
tilaisuuden iloa valmistaa. Sanatooriossa rakastivat kaikki h�nt�.
Lapset juoksivat riemuiten h�nt� vastaan, sairaimpienkin katse
kirkastui, kun h�n l�heni, ja �hyv� herra� tai �se kaunis� oli nimi,
jolla h�net tunnettiin.
�Erkki�, kysyi Eevi �kki� kerran, heid�n istuessaan iltamy�h�ll� yhdess�
sanatoorion verannalla, �voisitkohan sin� koskaan surusta murtua?�
Erkki s�ps�hti. �Murtumiseksi ei suru ainakaan ole aiottu. Mutta miten
kysyt sin� semmoista?�
�Min� kuulin t�n� iltana ihmeellisen kertomuksen. T��ll� k�vi er�s k�yh�
leski. Eik� h�n tullut sinua vastaan? H�n l�ksi juuri ennenkuin sin�
palasit tunturilta?�
�H�n se sitten lie ollut. N�in vaimon, jonka katse ehdottomasti veti
huomioni puoleensa. Se oli niin kaunis, aivan kuin kirkastunut.�
�Juuri semmoinen kuin sinulla�, ajatteli Eevi itsekseen, mutta ��neens�
h�n jatkoi: �Min� tuskin jaksoin kuunnella h�nen kertomustaan, ja h�n on
tuon kaiken kokenut. H�nkin oli kerran nuori, iloinen tytt�, ja h�nell�
oli hyv� yst�v�, nimelt� S�ren. Yhdess� olivat he leikkineet, yhdess�
kasvaneet, ja lopuksi k�viv�t he yhdess� rippikoulunsa. S�ren rakensi
tuvan, ja sinne he naimisiin menty��n muuttivat. S�renin �iti oli
kuollut, ja is�st��n h�n ei mit��n tiennyt, mutta �iti oli kasvattanut
poikaansa hyvin, oli opettanut rehelliseksi ja raittiiksi ty�ntekij�ksi.
Mit��n raittiuslupausta ei S�ren kuitenkaan ollut tehnyt. Kun he olivat
olleet kolme vuotta naimisissa, syntyi heille poika, ja heid�n ilonsa
oli nyt ylimmill��n. S�ren varsinkin oli kuin puolipy�rryksiss� ilosta.
H�n meni tuttaviensa luo pitoihin ja kertoi ilosanoman siell�kin. Kun
lopuksi itse pit�j�n pastori tarttui lasiin ja ehdotti pienen �S�ren
S�rensen'in� maljan, sieppasi S�ren lasin toverilta, maistoi, joi ja
tyhjensi lasin pohjaan asti. Malja juotiin ilossa ja ihastuksessa, mutta
se oli heid�n perhe-onnensa loppu. Siit� pit�en rupesi S�ren juomaan.
H�nen vaimonsa sai v�hitellen selville, ett� S�renin is� oli ollut suuri
juoppo. Myrkky oli ollut perint�n� jo miehen suonissa ja se rupesi
vaikuttamaan samassa kun S�ren tyhjensi ensim�isen lasinsa. Kerran --
pieni poika oli silloin seitsem�n vanha -- k�vi S�ren tunturilla poika
muassaan. Siell� oli tuttavia, jotka tarjosivat v�kijuomia. S�ren joi ja
oli v�h�n humalassa, kun he yhdess� l�ksiv�t kotiin. Tie oli liukas.
S�ren erehtyi etsiess��n polkua; jalka luiskahti ja h�n sy�ksyi
syvyyteen, ty�nt�en poikaa menness��n. Kun apua vihdoin saapui, saatiin
S�ren viel� henkiin, mutta pojan pieni ruumis oli murskana is�n alla, ja
S�ren itse j�i raajarikoksi koko el�m�ns� ajaksi. -- -- H�nt� nyt
vaimonsa el�tt��.�
Previous Page
| Next Page
|
|