|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 63
Hitaastipa aika kului! Eevi painoi silm�ns� umpeen ja nukahti. H�n oli
vain hetkisen nukkunut, kun ovi hiljaa avautui. �Pastori! -- Herra
siunatkoon, voi pastori kulta, kun tulitte!� Maija syleili nyyhkien
Heikin polvia.
�Miten t��ll� jaksetaan?�
�Huonosti, huonosti.� Maija pudisti p��t��n. Heikki l�heni vuodetta ja
j�i siihen ��nett�m�n� katselemaan nukkuvaa, kunnes t�m� viimein
katseesta her�si.
�Heikki!�
H�n kumartui h�nt� suutelemaan. Sitten istuutui h�n vuoteen laidalle
Eevin k�si omassaan. --
* * * * *
Oli ollut puhetta kotimatkasta, mutta l��k�ri sanoi Eevi� liian
heikoksi. Ei siis ollut matkaa ajattelemistakaan. Oli aamup�iv�. Maija
oli mennyt Viljoa k�velytt�m��n, ja Heikki istui yksin sairaan luona.
�Tule l�hemm�, pyysi Eevi, tahtoisin puhua sinulle niin kauan kuin
viel� jaksan, -- puhua suoremmin kuin koskaan ennen. �l� luule�, jatkoi
h�n kuin anteeksi pyyt�en, �ett� sinua ehdoin tahdoin olen pett�nyt.
Olen pett�nyt itse�ni kaikkein enin. Koko el�m�ni on ollut suuri
erehdys. Min� aloin sen unelmoiden itsek�st� onnea, ja min� olen
niitt�nyt, mit� kylvin. 'Jokainen, joka pyyt�� henke��n vapahtaa, h�n
kadottaa sen', Nyt ymm�rr�n tuon todeksi, vaikka en ennen ole tahtonut
sit� uskoa. Min� tunsin Jumalan tahdon, mutta annoin omalle
itsekk�isyydelleni etusijan. Laskin tunteeni valloilleen. Ne tulivat
tekojeni ohjaajiksi, kun sitten n�in sinun lujuutesi, miten rehellisesti
sin� omaatuntoasi noudatit, s�ik�hdin aluksi, mutta sitte rauhoitin
itse�ni sill�, ett� sinusta saisin tuen ja sinun rinnallasi tulisin
paremmaksi. Mutta sisimm�ss�ni unelmoin onnea, jota sinun rakkautesi
minulle tuottaisi. -- Tulivat vastoink�ymiset ja ihmisten moitteet --
min� huomasin pettyneeni ja syytin sinua. Rakkaus Viljoon on ollut
puhtaampaa, mutta ei sek��n saattanut minua itse�ni tuntemaan.�
Eevi oli puhunut nopeaan kuin keskeytt�mist� pelj�ten. Nyt vaipui h�n
hetkeksi v�syneen� vuoteelle. Sitten jatkoi h�n, lyhyesti mutta suoraan
kertoen kaikesta, mit� tuntureilla oli tapahtunut. Heikki kuunteli h�nt�
keskeytt�m�tt�.
�Erkin kertomus itsest��n�, jatkoi Eevi, palautti minut j�rkeeni. J�in
yksin -- minulle selveni kaikki ja tuli ik�v� sinua. -- Kuolema on nyt
edess�ni -- synkk�, pelottava kuolema, ja takanap�in on turhaan kulunut
ihmisel�m�. Oi Heikki, Heikki, se on kauheaa!� H�n vaipui vuoteelleen.
H�nen silm�ns� olivat kuivat ja kyynelett�m�t, mutta koko ruumis vapisi,
ja tuskanhiki oli otsalle noussut.
Heikki istui vuoteen laidalle pit�en Eevin k�tt� omassaan. H�n odotti,
kunnes Eevi v�h�n tyyntyi, sitten sanoi h�n hitaasti ja painavasti:
�Ihmisenpoika tuli etsim��n ja vapahtamaan sit�, joka kadonnut oli.�
Eevi ei vastannut mit��n, mutta hetken kuluttua pyysi h�n hiljaa:
�Heikki, anna anteeksi.�
�Anteeksi antakaa toinen toisillenne, niinkuin my�s Kristus on teille
anteeksi antanut.� -- �Paljon olisi minunkin puoleltani pit�nyt olla
toisin.�
Eevi ei vastannut mit��n.
�Eik� v�limme nyt ole selv�, Eevi rakas?�
Silloin aukeni Eevilt� kyynelten sulku, ja h�n itki, itki niinkuin ei
koskaan ennen el�m�ns� p�ivin�. Oma onni ja omat pettymykset olivat
h�nelt� unohtuneet. Katumuksen kyyneleit� h�n vuodatti, ja ne virtasivat
kuin kev�inen sade, joka roudan maasta sulattaa, pehmitt�� sen ja tekee
sen hedelm��kantavaksi.
He olivat kahden, Heikki ja h�n, rehellisin� ja n�yrtynein� toinen
toisensa edess�, ja he tulivat nyt l�hemm�ksi toisiaan kuin ennen
vuosien kuluessa.
My�hemmin, kun Maija oli palannut, ja Viljo hiljaisena leikitteli
huoneen lattialla, viittasi Eevi Heikki� luokseen. �Olen t�ss�
ajatellut�, sanoi h�n hiljaa, tuskin kuuluvasti, �ett�, jos ei
el�m�st�ni, muuta hy�ty� olekaan, voi se ehken olla varoitukseksi.
Muista sit�, kun kasvatat Viljoa. H�n on poika, -- olen siit� nyt
iloinen, vaikka ennen sit� v�list� surin. Mutta vaikka h�n on poika, on
h�nell� paljo minulta peritty�. Kasvata h�nt� ymm�rt�v�isemmin kuin mit�
min� olisin tehnyt. Karaise ja reipastuta, mutta �l� ole kova!
Koskettele hell�varoin helli� tunteita.�
Previous Page
| Next Page
|
|