|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 56
�Hyv�� p�iv��!� sanoi Eevi.
H�n k��ntyi �kki�.
�Tunnetteko viel�?�
�Eevi, sin� t��ll�?� H�n l�heni, ja he ojensivat k�tt� toisilleen.
�Niin�, sanoi Eevi, �olen tullut terveytt� hakemaan pitk�llisen
kitumisen j�lkeen. Etk� istu?�
Erkki nosti tuolin l�hemm� ja istuutui. �Vuosia on vierinyt siit�, kun
tapasimme.�
�Niin on. Paljon on tapahtunut.�
�Paljon.�
�Sinun �itisikin on kuollut.�
K�vi kuin tuskan v�r�hdys Erkin kasvoilla. �Kuollut on. V�h�� ennen, kun
Suomi suruun pukeutui, aloin omaa �iti�ni surra.�
�Siin� oli surua paljon.�
�Niin oli. Paljon kadotin lyhyess� ajassa.� Erkin oli hetkisen vaikea
salata liikutustaan. Sitten jatkoi h�n tyynesti mutta surunvoittoisesti:
�Hautajaistunnelmaa ei silloin ollut yksin kuolinhuoneissa, sit� tapasi
joka talossa ja joka syd�mess�.�
�Ei ole ihmett�, ett� el�m� nyt tuntuu niin toivottomalta�, sanoi siihen
Eevi, �etenkin kun viel� itsekin on sairaana.�
�Toivottomuutta en kuitenkaan voi pit�� oikeutettuna, en yksityisess�
enk� yhteisess� surussamme.�
�Vaan ent� kun toivottomuus tulee?�
�Sen voimme Jumalan avulla voittaa, sen tied�n kokemuksesta. Etk�
muista, miten alakuloinen ja arka olin pienen�? Kauan kehityin samaan
suuntaan, mutta sitten tapahtui k��nne. Olen siit� Jumalalle
kiitollinen, sill� luulen, ettei el�m�st�mme ole hy�ty�, ei itsellemme
eik� muille niin kauan, kun ainoastaan suremme sen surkeutta ja toivomme
t��lt� pois. _T��ll�_ on meill� teht�v�mme ja _t��ll�_ t�ytyy meid�n
uskoa valoon, vapauteen ja Jumalan voimaan.� Erkki oikaisihe t�t�
sanoessaan, ja n�ytti silt� kuin h�n hartioiltaan olisi heitt�nyt
kuorman, joka h�net hetkeksi oli maahan painanut. H�nen katseensa oli
nyt tyyni ja kirkas.
�Sin� olet muuttunut�, sanoi Eevi. �Sinussa on entist� enemm�n voimaa ja
reippautta.�
�Se on hauska se! Toivon muutoksen olevan kest�v��, sill� se on tullut
surussa koetelluksi.�
�Kuules�, sanoi Eevi �kki�, �t�ytyy kysy�, kun en tied�. Oletko
kihloissa, kenties jo naimisissakin?�
Erkki n�ytti tyhj�� vasenta k�tt��n. �Olen yksin, niinkuin n�et.�
�Yksin�, toisti Eevi alakuloisesti.
�Niin, l�ytyy niit�, joiden on j��minen yksin, jotta heid�n syd�mens�
laajentuisi ja he todella oppisivat rakastamaan. Minulla oli liian ahdas
syd�n�, lis�si h�n v�h�n surumielisesti. �Lieneek� se nyt edes
laajentunut.�
�Ainakin olet entist� paljoa yst�v�llisempi�, sanoi Eevi. H�nen t�ytyi
keksi� jotakin sanoakseen, h�nen k�vi Erkki� niin kovin s��li.
Kun Erkki my�hemm�ll� nousi l�hte�kseen, ojensi Eevi h�nelle k�tt�,
sanoen: �Olen iloinen siit�, ett� t��ll� yhdyimme. Yksin ja sairaana
vieraalla maalla ei ole hyv� olla. Tuntuu kotoiselta, kun on edes joku
yst�v� l�heisyydess�.�
Erkki oli juuri v�h�� ennen ollut kahdenvaiheilla, j��d�k� t�nne, vai
jatkaako matkaansa toiseen tunturiseutuun. Nyt teki h�n p��t�ksens�. H�n
j�i.
* * * * *
Previous Page
| Next Page
|
|